Informaatiotieteen mukaan on mahdotonta, että alkuliemi synnyttäisi biologista informaatiota.
Kirjoittaja tarkoittanee "informaatiotieteellä" joko tietojenkäsittelytiedettä tai jotain tiettyä informaatioteoriaa. Tietojenkäsittelytieteessä ei tällaista väitettä tunneta. Voisin ainakin kuvitella, että tietojenkäsittelytieteen melkein-maisterina olisin tietoinen jos niin olisi.
Tietojenkäsittelytieteessä tunnetaan useita erityisiä informaatioteorioita, kuten Shannonin televiestinnän informaatioteoria ja Chatin-Kolmogorovin algoritminen informaatioteoria. Kukin näistä määrittelee informaation hieman eri tavalla, jotain tiettyä tarkoitusta varten. Silti niiden käyttämillä informaatiokäsitteillä on paljon yhteistä. Evoluutiobiologitkin tarkastelevat evoluutiota usein informaatioteoreettisin käsittein. Niin evoluutio kuin alkusyntykin ovat kaikkien näiden informaatioteorioiden kannalta tarkasteltuina täysin päteviä.
Informaation takana on aina äly.
Mikä hyvänsä mittalaite muodostaa informaatiota mitattavasta kohteesta jollekin medialle. Mittalaitteita ei yleisesti ottaen pidetä älykkäinä.
Informaatiota tallentavan kappaleen ei tarvitse olla älyn suunnittelema. Esimerkiksi kallionpinta sisältää informaatiota siihen vaikuttaneista prosesseista. Samoin hiekkaranta sisältää informaatiota siihen äskettäin vaikuttaneista aalloista ja muita kappaleista.
Valo, joka tulee silmään, voi sisältää informaatiota siitä, onko taivaalla pilvistä. Kuka suunnitteli valon kantaman informaation?
Valtava määrä tietoa mahtuu ihmisen DNA-molekyyliin. Pelkästään yhdessä ihmisen tuhannesta miljardista solusta on informaatiota 11720 MB:n verran ja ihmisen kehossa tapahtuu päivittäin 3x1024 bitin suuruinen informaatiovirta jo kehon automaattisten toimintojen tasolla.
Kirjoittaja ei selvästikään tunne informaatioteoriaa (johon hän viittasi edellä). DNA:n informaatiomäärää bitteinä ei voida mitata. Emäsparien lukumäärästä voidaan laskea vain informaatiokapasiteetti.
Kehon sisäistä informaatiomäärää tai -liikennettä ei voida mitata. Korkeintaan sille voidaan asettaa jonkinlaisia karkeita ylä- ja alarajoja.
Kaikkien maailman kirjastojen kirjojen tekstit (1018 kirjainta) voitaisiin varastoida yhteen kuutiomillimetriin ihmisen perimämolekyyliä! Ihmisen elimistössä käsitellään miljoona kertaa enemmän tietoa päivässä. Jos ihmisen solujen kaikki DNA:t laitettaisiin peräkkäin, niin se ulottuisi 40 kertaa aurinkoon ja takaisin. Jos ihmisen hedelmöittyneen munasolun sisältämä informaatio kirjoitettaisiin paperille, siitä tulisi 1000 kpl 500 sivuista kirjaa.
