Assasin

Sininen hahmo käveli jäisinä ja pimeinä jököttävien kerrostalojen vuoriston syövereihin. Kelmeät katulamput valaisivat hänen kasvojaan. Ne olivat hyvin tavalliset, melko nuoret, viattoman näköiset. Tuo mies olisi tosiaan voinut olla palaamassa kotiin tyttönsä luota. Ehkä hän olikin ollut sellaisen luona, ken tietää. Kotiinkin hän oli kyllä menossa, ei välttämättä omaansa, mutta kotiin kuitenkin.

Hänen kenkänsä rahisivat jäisen pihakadun päälle levitetyssä hiekassa äänekkäästi. Ohitettuaan parin kerrostalon ovet hän kaivoi taskustaan avaimet ja kävellessään päämääränsä ulko-oven eteen hän etsi avaimen ja työnsi sen tottuneen näköisesti oveen ja avasi sen. Hän näki talon kolmannessa kerroksessa olevassa ikkunassa valojen palavan paksujen ruskeiden verhojen takana. Hän sulki ulko-oven ääntä liikaa päästämättä, sytytti porraskäytävään valon ja lähti luonnollisen näköisenä, mutta kuitenkin hiljaa kiipeämään portaita ylös. Saavuttuaan ylimmän kerroksen perimmäisen oven eteen hän jäi kuuntelemaan. Hänellä oli avainnippu edelleen kädessään ja pienen tovin jälkeen hän varovasti valitsi taas saman avaimen ja työnsi sen hiljaa lukkoon. Hän odotti, kunnes rappukäytävän valot sammuivat. Sitten avasi lukon ja sitten tempaisi oven nopeasti auki, jotta saranat eivät olisi päästäneet ääntä. Samaten hän avasi välioven ja astui hiljaa eteiseen, jättäen ovet rappukäytävään auki. Ensimmäinen ovi eteisestä oli hieman raollaan ja sieltä tulvi valoa ja hiljaisia epäsäännöllisiä naputusääniä. Mies työnsi kätensä takkinsa sisään ja jätti sen sinne hetkeksi. Takin sisästä kuului hiljainen kliksahdus. Siirtyessään hieman peremmälle hän saattoi nähdä ovenraosta sisään. Huoneessa vallitsi uskomaton kaaos, hieman sellainen kuin aina elokuvissa on rosvotuissa huoneissa. Oven viereisellä seinällä oli sänky, jossa makasi joku selällään, mies, polvet siten pystyssä, ettei eteiseen tullut mies pystynyt näkemään, että mitä hänellä oli sylissään. Tuo joku oli hermostuneen tuntuinen ja pureskeli sormiaan välillä. Hän vilkuili aina välillä hyllyllään istuvaa tietokoneen monitoria, johon tuon naksuvan äänen tahdissa ilmestyi merkkejä miltein sivunmittaisen tekstin loppuun.

Eteisessä seisova mies otti kätensä takin sisältä ja sen mukana mustan Beretta .357:n. Taskustaan hän otti parinkymmenen sentin mittaisen metallisen putken ja ruuvasi sen aseen nokkaan.

Äkkiä peremmältä asunnosta kuului ääni: "Ooksä hereillä? Hä?" ja joku lähestyi eteistä. Ääni oli ehdottomasti ollut vanhahkon naisen ääni.

Oven suulla seisova mies perääntyi takaisin ulko-ovelle ja sulki välioven. Hän kuuli eteisessä liikkuvan asukkaan kävelevän tuon makuuhuoneen ovelle, jota hän oli äsken tarkkaillut.

Ääni puhui taas: "Nukuksä?", ja tällä kertaa kuului huoneesta vastaus: "Joo, häivy."

Eteisessä liikkuva hahmo kääntyi takaisin, meni johonkin huoneeseen, jossa kaikui runsaasti. Rappukäytävässä odottava mies kuuli oven sulkeutuvan ja päätteli tuon vanhan naisen menneen vessaan. Kului vähän aikaa ja hetken kuluttua hän tuli ulos sieltä ja käveli tömistelevin askelin taas jonnekin kauemmas.

Mies avasi välioven jälleen ja hiipi eteiseen pidellen kädessään asettaan. Hän asettui huoneesta paistavaan valokeilaan, tähdäten huoneeseen päättäväisenä. Hän käänsi peukalollaan pistoolin automaattitulen päälle ja suuntasi piipun sängyssä makaavan miehen rintaan. Hitaasti hän painoi liipaisintafkjm _Ö5o_ S?_ <1,,,-HJ 4NM,XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXH++