Contact info
Word
Research
   Publications
Studies
Free Software
Hobbies
Articles
Photography
About me
   Curriculum Vitae

©Marko Grönroos, 1998

USENET News sfnet.keskustelu.uskonto.kristinusko

Säie: Miten hautajaisissa tulisi käyttäytyä

Vanhempi sukulaiseni kuoli. En tuntenut häntä kovinkaan hyvin,             mutta olin aikaisemmissa sukuhautajaisissa työntänyt hänen             pyörätuoliaan ja hän oli etukäteen toivonut isäni, veljeni ja             minut arkunkantajikseen. Hän kuului kirkkoon, joten sai             kristilliset hautajaiset. Laulettiin virsi, noustiin seisomaan             kristittyjen herran edessä, pappi puhui kuoleman merkityksestä ja             Jeesuksesta, edesmennyt siunattiin, laulettiin virsi. Läsnäolevat             kävivät seisahtamassa arkulla, naiset itkivät.       Siunauksen jälkeen oli muistotilaisuus vanhainkodissa. Aluksi       laulettiin virsi, jolla siunattiin ruoka. Sitten syötiin, laulettiin       virsi, juotiin kahvit, ja laulettiin virsi. Sitten luettiin       addressit, joista useimmissa oli hyvin kristillinen muistolause, ja       lopuksi vielä laulettiin virsi.       Minulle todella tuli vaikutelma, että vainaja oli varmastikin ollut       harras kristitty, kun hänet niin uskonnollisesti hyvästeltiin.       Itse, ateistina (ja panteistina ja uuspakanana) en pitänyt       tilanteeseen sopivana markkinoida omia maailmankatsomuksellisia       näkemyksiäni, koska en halua loukata vainajan muistoa tai hänen       sukulaisiaan. Varsinkin, koska yleisö selvästi vaikutti ohjelman ja       esitettyjen surunvalittelujen perusteella niin uskonnolliselta.       Jälkeenpäin kuulin, ettei vainaja ollut ollut lainkaan       uskonnollinen, huolimatta kirkkoon kuulumisesta. Sain kuulla, että       isäni oli itse asiassa hänen lähin sukulaisensa, ja sitten minä,       veljeni ja siskoni. Isäni on ateisti, kuten minä ja       veljenikin. Edesmenneen vaimosta en tiedä.       Heräsi kysymys, kenelle ja miksi virsiä laulettiin ja uskonnollisia       surunvalitteluja esitettiin? Tapaus toiselta kannalta       Kuulun erääseen tieteelliseen harrastusyhdistykseen, joka ei       (tietääkseni) ole uskonnollisesti sitoutunut. Kun eräs yhdistykseen       kuulunut professori kuoli, ehdotettiin addressia hautajaisiin.       Addressin oli välttämätöntä olla nimenomaan kristillinen. "Miksi,"       kysyin, koska yhdistyksemme ei ollut kristillinen yhdistys, eikä       minusta ateistina tuntunut mukavalta, että yhdistyksemme nimissä       levitettäisiin uskontoa.       Huomautin, että oli hyvin mahdollista, ettei professori ollut ollut       kristitty vaan kenties esimerkiksi ateisti (kuten varsin monet       ko. alan professoreista ovat), jolloin kristilliset surunvalittelut       eivät olisi olleet lainkaan sopivia.       Argumentiksi tuli, että: "Tärkeintähän on muistaa suremaan jäänyttä       perhettä." Esittäjä teki oletuksen, että vaikkei vainaja olisikaan       ollut kristitty, perhe varmasti oli.       Varsin huono oletus, kun mietitään yllä esittämääni tapausta. Monet       esittivät kristillisiä surunvalittelujaan ateistiomaisille. Itseäni       veisaaminen ja siunaaminen lähinnä ärsytti, kuitenkin se tämän       perusteella tehtiin muun muassa minun suruni helpottamiseksi.       Ei, minun suruani ei todellakaan helpoteta mielikuvitusjuttujen       julistamisella. Päinvastoin, koen sen loukkaukseksi itseäni ja       erityisesti vainajaa kohtaan, jos hän ei ollut uskovainen. Monissa       tälläisissä tapauksissa vainaja saattoi olla hyvinkin paljon       uskontoa vastaan. Mistä on kysymys?       Hautajaisissa vainaja hyvästellään ja lasketaan viimeiseen       leposijaansa. Muistotilaisuudessa on tarkoitus muistaa HÄNTÄ ja       HÄNEN elämäänsä, ei Jeesuksen tai kenenkään muun.       Kuitenkin tilaisuudessa ei kerrota vainajasta juuri mitään, ja       keskitytään vain uskonnollisen fantasiakertomuksen kertomiseen.       Minusta tämä loukkaa vainajan muistoa, varsinkin jos hän ei ollut       kristitty. Tätä ei luulisi olevan vaikea ymmärtää. Mitä opimme tästä?       Meillä ei-kristityillä on ymmärrys siitä, että ei ole sopivaa       julistaa omaa maailmankatsomustamme sellaisessa tilaisuudessa, johon       se ei sovi. Kristityillä tälläistä ymmärrystä selvästikään ei ole.       En usko, että kristityt tekisivät tätä aina tahallaan. Monilla       heistä varmasti on vilpitön harhaluulo siitä, että vainaja ja       omaiset aina ovat kristittyjä, ja että siunailu varmasti "helpottaa       heidän suruaan."       Tämä harhaluulo on väärä, vaikka varmasti sopiikin       kiihkokristittyjen moraalittomaan propagandavälineistöön hyvin.       En tiedä miten asian voisi korjata. En voi suositella hyvistä       tavoista luopumista, en edes siksi että näytettäisiin       kristityilleedes siksi että näytettäisiin kristityille mikä siinä       sopimattomuudessa on niin ikävää. Tällöinhän toimisimme juuri kuten       he, ja he saisivat moraalisen oikeuden "kouluttaa" meitä       muita. Kenties suora etukäteen tehtävä pyyntö tai huomautus on       paras.       Voimme vain toivoa, että kristityt kykenevät noudattamaan edes omaa       kultaista sääntöään - "tee muille kuten tahtoisit tehtävän       itsellesi." Kenties heidän kannattaisi miettiä miltä heistä       tuntuisi, jos heille itselleen rakkaalle syvästi kristitylle       vainajalle esitettäisiin surunvalittujen ohella uskonnollista tai       uskonnotonta propagandaa.       Voimme siis vain pyytää heitä kunnioittamaan meidän tunteitamme edes       samalla lailla kuin me kunnioitamme heidän tunteitaan.       Ainoa mitä itse voin toivoa on, ettei tälläistä sopimattomuutta       aikanaan harjoitettaisi omissa hautajaisissani. Koska niin kuitenkin       varmasti muutoin tehdään, olisi asian sopimattomuus hyvä ilmaista       etukäteen. Jos toivomusta ei noudateta, voisi edesmenneen näkemyksen       asiasta ilmaista esimerkiksi dramaattisesti repimällä sopimattomat       hautajaisadressit. Jos joku, joka ei ole aivan lähiomainen, alkaa       suullisesti julistamaan "pelastussanomaansa", pyydän poistamaan       kyseisen henkilön tilaisuudesta. Pyydän näin, kiitos. Pyydän       tehtäväksi näin vain, jotta voisin omalta osaltani tuoda ihmisten       tietoisuuteen sen, mikä on hautajaisissa sopivaa käytöstä ja mikä       ei. -- -- Marko Grönroos, magi<at>iki.fi (http://www.iki.fi/magi/) -- Paradoxes are the source of wisdom and the end of truth

"Tapio Manninen" <tapio PISTE manninen AT kolumbus PISTE fi> writes: > Jos vainaja ei ollut eronnut kirkosta ja omaiset halusivat kristilliset > hautajaiset, mielestäni toimit aivan korrektisti. Vaikenemalla kohteliaasti nimenomaan en toiminut korrektisti, sillä koska vainaja ei ollut kristitty, olisi ehdottomasti ollut aiheellista korostaa hänen elämänsä ja kuolemansa todellista merkitystä. Valitettavasti en kuitenkaan tiennyt asianlaitaa, koska en tuntenut vainajaa niin hyvin. Kuten sanoin, isäni ja minä olimme lähiomaisia, emmekä varmastikaan erityisesti halunneet kristillisiä hautajaisia (minulta ei edes kysytty). Syy epäkorrektiin muistotilaisuuteen on tietysti tapahtuman järjestäneiden ihmisten. Luulen että muistotilaisuuden järjestäjänä oli lähinnä paikallinen vanhainkoti asukkaineen, jotka viis veisaavat uskonnollisesta korrektiudesta kunhan heistä itsestään vain tuntuu hyvältä. > Myös järjestäjät toimivat aivan korrektisti. Eli kristilliseen tapaan kuuluu antaa kuva, että vainaja oli harras kristitty, vaikkei hän todellisuudessa ollut sellainen? Itse kutsun sitä harhaanjohtamiseksi, mutta varmasti kristityillä on asialle kauniimpiakin termejä. Kirkkoon kuuluminen ja kuulumattomuus on Suomessa melko lailla riippumatonta henkilön uskonnollisuudesta. Se että kirkko järjestäisi hautajaisten logistiikan ilman pakollista mainoskrääsää, on hyvin kohtuullinen vaatimus, kun otetaan huomioon paljonko henkilö on maksanut kirkollisveroa vuosikymmenten aikana. Mutta ei. > Sinulla olisi myös ollut mahdollisuus omantunnon syistä kieltäytyä > osallistumasta itsellesi vieraisiin riitteihin, senkin olisit voinut > tehdä korrektisti. Miksi muuten osallistuit arkun kantoon vainajan > tahdon mukaisesti, entä isäsi? Minä saavuin paikalle osoittamaan kunnioitusta edesmenneelle sukulaiselleni ja osallistumaan hänen muistotilaisuuteensa. Valitettavasti kristilliset järjestäjät eivät kuitenkaan järjestäneet mitään oikeaa muistotilaisuutta, vaan vain uskonnollisen juhlan. Esittämäni pointti oli, että valitettavan usein he eivät edes tule ajatelleeksi, että vainaja ei ehkä ollutkaan kristitty (vaan jopa sen vastustaja), ja että jeesustelu saattaa enemmänkin loukata sukulaisia kuin mitään muuta. > Eihän se vainajalle ollut enää ongelma, miten hänet kuoppaan > saadaan, etkä jälkeenjäävien taikauskoa halunnut kannattaa - onko se > ateismi noin pinnallista? Ateistina en toki usko yliluonnolliseen kuolemanjälkeiseen elämään, mutta ymmärrän sen kuitenkin maallisessa merkityksessä. En pidä ihmistä vain varsinaisesti "ruumiillisena" olentona, sikäli että ihmisten merkitys heidän ympäristölleen perustuu pitkälti viestintään, mielikuviin ja sisäisiin malleihin. Voimme ajatella, että ihminen muodostaa eräänlaisen semioottisen merkkirelaation, jossa havaintomme ja sisäinen mielikuvamme toimivat konkreettisen olion merkkivälineenä. Kuitenkaan emme voi havaita konkreettista oliota itseään, vaan vain oman mielikuvamme, jolloinka pelkkä ruumis ei tee ihmisestä meidän kannaltamme olemassaolevaa. Toisinaan ihmisillä on jopa paljon tärkeämpi arvo symbolina kuin varsinaisesti elävänä biologisena olentona. (mm. poliittiset, kulttuuriset tai uskonnolliset idolit kuten Lenin, Bill Gates, Jeesus, Hitler, jne). Omaisille voi myös olla tärkeää saada tukea, sekä kokea, että edesmennyttä kunnioitettiin. Tälläiset asiat tuntuvat olevan aina ihmisille tärkeitä, uskonnosta ja maailmankatsomuksesta riippumatta. Ehkä se ei ole kaikilta kannoilta järkiperäistä, mutta ihmisyyden heikkouksia ei ole hyvä rasittaa liikaa. Seurauksena voi olla henkisiä ongelmia tai vaikkapa maailmankuvan muuttumista sellaisen uskonnon suuntaan, joka tyydyttää "eläimellisiä" tarpeitamme paremmin. Kuten esimerkiksi, että jos omaisen kuoleman tuska on liian suuri, haluamme kuvitella että hänestä on tullut enkeli joka kävelee vierellämme. Huomaa, ettei tämä antamani esimerkki ole kristillisenkään opin mukaista - ilmiö ei ole uhkana vain naturalistisen käsityksen säilymiselle. ---- -- Marko Grönroos, magi<at>iki.fi (http://www.iki.fi/magi/) -- Paradoxes are the source of wisdom and the end of truth

Edellinen säie: Uskon
Seuraava säie: Kristityt ja SciFi
[Muut säikeet] [Muut uutisryhmät]