Tarinani

Kappale 1

"Minkä takia? Mikä tuo sininen ympyrä on, tiedätkö sinä?", kysyi tyttö näyttäen hieman pelokkaalta.

"Tule. En tule koskaan pyytämään sulta mitään muuta. Se on aivan vaaratonta.", Cedric vastasi, kuitenkin tietäen, että sana "vaaraton" oli suuri valhe. Hän tiesi, mikä tämä valopyörre oli, hän oli lukenut liian monia kirjoja, joissa puhuttiin niistä ollakseen ymmärtämättä, että sen toisella puolella odottaisi hänen elämänsä suurin seikkailu. Mutta hän ei ikinä lähtisi ilman tyttöä, jota hän rakasti enemmän, kuin omaa elämäänsä.

"Ota takkisi ja kassisi mukaan, saatat tarvita niitä.", jatkoi Cedric ottaen omansa tuolilta, Terrin saapuessa hänen luokseen.

Cedric otti Terriä kiinni kädestä ja astui portin läpi sulkien silmänsä sinisen valon tulviessa hänen kasvojensa ylitse. Kun hän avasi silmänsä hän huomasi olinpaikkansa vaihtuneen. Portin hehku valaisi metalliseinäisen huoneen, jonka lattia oli pölyn ja kivimurskan peitossa ja jonka kivinen katto oli kärsinyt melko pahoja vaurioita. Cedric veti kädellään Terrin portin läpi. Tämän tultua hieman vastahakoisesti ja irroitettuaan kätensä Cedricin kädestä, katselivat he ympärilleen. Portti oli pitkulaisen muotoisen huoneen toisella lyhyellä seinällä. Sen molemmilla puolilla seinillä oli kymmeniä suorakaiteenmuotoisista valoista koostuvia merkkejä ja sitä vastapäätä oli pieni sisäänpääsyä muistuttava syventymä, jonka perällä oli kuitenkin sileä kiviseinä. "Näyttää melko pimeältä. Toivottavasti nuo valot eivät sammu." Cedric mutisi. Terri katsoi takaisin porttiin, "Ei tänne nyt oikein kannattaisi jäädä, eikö me voitaisi tulla tänne uudestaan?" hän pyysi. Vasemmalla seinällä portista nähden hehkui puolipallon muotoinen kristallikupu loistaen valkoista valoa. Cedric tutki katseellaan seiniä ja palloa, "Nämä näyttävät jonkinlaisilta kontrollilaitteilta. Toivottavasti ne toimivat vakaasti, en nimittäin oikein haluaisi tuon portin sulkeutuvan."

Hän huomasi pallon päälle pudonneen katosta hiekkaa. "Nämä laitteet vaikuttavan todella vanhoilta, mitähän tämäkin..", hän kuiskasi pyyhkäisten samalla kädellään hiekan pois kristallipallon puolikkaalta. Samalla hetkellä portin sininen hehku sammui valosymbolien jäädessä kuitenkin seinälle hehkumaan. Samalla huuto: "Kiva!" täytti kammion Cedrikin kovaäänisesti lausumana. Hän otti portille pääsyyn tarvittavat askeleet ja kosketti portin nyt mustaa pintaa. Käsi ei mennyt läpi kuten edellisellä kerralla, vaan pysähtyi tunteakseen sileän marmorisen pinnan. Cedric astui pois sen luota kietoakseen kätensä Terrin ympärille. "Eipä taidetakaan mennä takaisin ihan vielä.", hän sanoi.

Valkoisina hehkuvien muodostelmien himmeässä valaistuksessa Cedric ja Terri tutkivat palloa sekä muuta huonetta useita tunteja kykenemättä kuitenkaan löytämään keinoa portin aukaisemiseksi.

Terri istui lattialla heitellen kädestään hiekkaa. Hän murisi ärtyneenä, "Oli nyt sitten taas pakko sulkea meidät tänne huoneeseen. Miten sä luulet, että me ikinä päästään täältä pois?"

Cedric ei uskaltanut sanoa mitään, vaan seisoi porttia vastapäätä olevan syvennyksen eteen. Seinän metallipäällyste ei enää ulottunut sen sisälle saakka. "Tämä vaikuttaa aivan siltä, kuin tässä olisi jonkinmoinen ovi, vaikka tässä ei mitään näykään", hän mutisi työntäen varovasti ovea kummastakin sivusta. Mitään ei tapahtunut ja hän yritti käyttää voimaa asettaen kylkensä ovea vastan ja työntäen jaloillaan niin kovaa kuin jaksoi. Edelleenkään mitään ei tapahtunut. Cedric otti lattialta nyrkinkokoisen kiven ja alkoi kopistella seiniä. Vain, ja ainostaan oven kohdalla kuului heikkoa kumahtelua. "Kyllä tässä ovi on. Se on varmaan suljettu toiselta puolelta.", Cedric puheskeli edelleen tutkien ovea. Hän siirtyi tutkimaan ovisyvennyksen sivuja pyyhkien pölyä niiden päältä kädellään. Vasemmalta puolelta löytyi kivi, jonka reunuja ei oltu lainkaan muurattu kiinni. Cedric painoi sitä voimakkaasti kädellään ja jossain kuului heikko kilahdus. Ovi ei kuitenkaan vielä antanut periksi. Hetken etsiskelyn jälkeen myös oven oikealta puolelta löytyi vastaavanlainen kivi, jota hän myös painoi. Hän kuuli samanlaisen kilahduksen, kuin viimeksi. Hän työnsi ovea jälleen, ja nyt se liikahtikin muutamia senttejä jumiutuen kuitenkin uudelleen.

"Hei Terri, voisitkos tulla hiemasen auttamaan? Tästä ovesta taitaa sittenkin ehkä päästä läpi. Työnnä sinä tuolta toiselta puolelta samaan aikaan.", Cedric sanoi, osoittaen ovea.

"Okei, jos minusta nyt paljoakaan apua on.", Terri mutisi, asettaen hennon olkapäänsä kivistä ovea vasten. He molemmat työnsivät voimiensa takaa, kunnes ovi äkkiä avautui, ja he molemmat syöksyivät aukon toiselle puolelle kirkkaan valon täyttäessä huoneen. Sekunnin kuluttua jostain oven toiselta puolelta kuului heikko matkähdys, sekä lasin kilinää.

Valtava, kymmenien metrien kokoinen halli avautui heidän edessään. Se oli patsain ja jalokivin koristeltu ja kattoaukoista tulviva valo häikäisi heidän hämärään tottuneita silmiään. Hetken vallitsi täydellinen hiljaisuus, ja kun se loppui, huomasivat oven aukaisijat, että he eivät olleet yksin. Ovi, jonka he olivat aukaisseet sijaitsi suuren hallin perällä istuvan jättimäisen patsaan rinnassa. Patsaan vasen käsi oli taivutettu sen rinnalle juuri oven alle. Oikean käden ollessa koholla tervehdysasennossa. Patsaan korkeus lattiasta päänlakeen oli noin kolmekymmentä metriä oven ollessa kymmenen metrin korkeudessa. Vasemmasta kädestä, oven edestä lähtivät jalkaansopivat askelmat kohoamaan patsaan olkapäälle. Patsaan juurella, alhaalla näkyi valtava alttari, jonka päällä seisoi useita koristeellisiin pukuihin koristautuneita ihmisiä, sekä sen takana satoja muita, hämmästyksestä möliseviä ihmisiä.

Aivan patsaan juuressa, kämmenen alapuolella makasi hahmo kasvot maata kohden. Hänen oikea kätensä oli eteenpäin suunnattu ja sen ympärillä oli kymmenittäin kristallinpaloja. Kaksi alttarilla seissyttä miestä juoksi maassa makaavan luokse. He käänsivät hähet ympäri kohdatakseen veristen kasvojen hyytyneen ilmeen. Alttarilla seisovat papit päästivät pitkän kauhistuneen huudon ja romahtivat kivelle makaamaan.

Muutaman sekunnin kuluttua eräs heistä kohottautui ja osoitti kahta patsaan kädellä seisovaa huutaen: "Destroy those unholy spirits! Oh Great Hiddukel! Let us kill those who offended your greatness by slaughtering your messenger. Guide our daggers into their dark-souled bodies to bleed their dark blood, so that you could get your revenge!"

Alttarilla seisovat papit ryntäsivät patsaan sivuilla sijaitsevista ovista sisään samalla, kun sadat tapahtunutta katselleet uskovaiset ryntäsivät temppelin suurista pääovista ulos peläten takanaan tapahtuvaa jumalten taistelua.

Kappale 2

He saavuttivat portaiden yläpään ja avasivat patsaan pään takana olleen oven toivoen, että sieltä pääsisi pois tästä temppelistä. He juoksivat läpi pitkien risteilevien käytävien etsien ovea, aukkoa, pelastusta. Kymmenen minuutin kuluttua he saapuivat uupuneina erään käytävän päässä olevan metallioven luokse. Cedric juoksi täyttä vauhtia ovea päin lennättäen sen auki raikkaaseen ulkoilmaan, joka syöksyi luoliin täyttäen ne havumetsien tuoksulla. Takaapäin kuului useita kiihkeitä huutoja ja oli onni, että ovi oli ollut auki, sillä muutoin he olisivat jääneet umpikujaan.

Tuuhea kuusimetsä avautui heidän edessään tummana ja vahvana. He juoksivat sen suojiin, takaa-ajajien saapuessa ovelle liian myöhään huomatakseen heidän pakosuuntansa. Oven, josta pakenijat olivat juosseet, yllä kohosi korkea vuorenseinämä jatkaen jyrkkää nousua pilvien ylle. "We shall get them. No one can escape from us as long as the Great Hiddukel is with us, brothers.", huusi yksi ovella seisovista papeista, jatkaen, "Call the believers, call the dogs, we shall hunt them until they give their souls into the possession of our God."

Muuta