Contact info
Word
Research
   Publications
Studies
Free Software
Hobbies
Articles
Photography
About me
   Curriculum Vitae

©Marko Grönroos, 1998

USENET News sfnet.keskustelu.skeptismi

Säie: Referoinnista

Silmääni pisti yksi kohta: Lauri Grohn <lauri PISTE grohn AT skynet PISTE be> writes: > N3. Norosen mukaan hänen löytämiensä insestin uhreilla > ei "lähes poikkeuksetta" ollut mitään muistoa asiasta > terapiaan tulleessaan. > J1. Jokinen olettaa, että tuo "lähes poikkeuksetta" > tarkoittaa viittä prosenttia eli 10 ei muistanut > insestiä terapiaan tulleessaan. Menikös tuo päätelmä J1 nyt ihan oikein päin, vai onkos tuossa pieni virhe. Minusta tuon pitäisi olla seuraavasti:          J1. Jokinen olettaa, että tuo "lähes poikkeuksetta" tarkoittaa          yhdeksääkymmentäviittä prosenttia, eli 10 muisti insestin terapiaan          tullessaan. Tämän jälkeen päätelmä on minusta validi. Tosin turvallisempi prosentti olisi ehkä 90% tai 80%, koska "lähes poikkeuksetta" on aika epämääräinen käsite. Toistaalta, koskapa Noronen ei itse liene kommentoinut tuota 95%:ttä prosenttia, lienee se pätevä. > N1. Noronen on lukemiinsa tutkimuksiin vedoten esittänyt, > että insestin uhreista kaksi kolmasosaa muistaa sen > aikuisina ja yksi kolmasosa ei muista. Myös tämän suhteen voisi olla hyvin kiltti, ajatella että Noronenkin aliarvioi unohtavien insestitapausten määrän, ja sanoa että 33% sijaan 66% ei muista (hyvin radikaali periksianto). Vielä tämänkin jälkeen olisi tilastollinen ero 66% ja 95% välillä merkittävä, ja Norosen "terapiassa" olisi jotain hyvin outoa. Toisaalta, Noronen ei liene korjannut tuotakaan prosenttia, mikä tarkoittaa että hänen itsekin tulisi arvioida asiaa sen puitteissa. Pääongelmana päätelmässä tietysti on, että Norosen potilaiden jakauma saattaisi olla syystä taikka toisesta painottunut ei-muistavien insestitapausten puolelle. En kuitenkaan näe mitään merkittäviä järjellisiä perusteluita tälläiselle painottumiselle. Eräs painotustekijä saattaisi olla, että mikäli Noronen todella kysyy potilailtaan, ovatko he joutuneet insestin uhriksi, potilaat yksinkertaisesti valehtelevat. Minusta on aika selvää, ettei edes psykiatrille - tai varsinkaan mahdolliselle huuhaa-terapeutille - kerrota heti ihan kaikkea. Sitten vasta pidemmän tutustumisen kautta potilaat kenties uskaltavat kertoa ongelmistaan, ja saattavat tahallaan antaa terapeutille sen vaikutelman, että ongelma paljastuisikin juuri terapian avulla. Insestitapauksessa tämä on varsin uskottavaa, koska kyseessä on uhrille kenties hyvin häpeällinen asia, ja paljastuminen terapian kautta helpottaa minusta häpeällisyyttä (häpeällistä ei siis ole insestiuhrina oleminen, vaan siitä tietäminen). Toinen vaihtoehto on, että on helpompaa valehdella, että insesti paljastui terapian kautta, kuin että paljastaa valehdelleensa hoidon alussa. Näissä tapauksissa terapeutti-parka kuvittelee hoitonsa paljastaneen "unohtuneen" asian, vaikka kyseessä olikin vain piilotellusta asiasta kertominen. Muitakin painotustekijöitä voisi ehkä keksiä, mutta kaikki tekijät ovat tietysti täysin hypoteettisiä, eivätkä millään lailla todistettuja. Tällöin täytyy pohtia, mikä hypoteesi on uskottavin - yllämainitun kaltainen painotustekijä, vaiko täysin keinotekoinen valemuisto. Minusta valemuistojen syntymisen mahdollisuus on hyvin uskottavaa. Jos myös muut mahdollisuudet (kuten ym. valehtelu) ovat jossain määrin uskottavia, ei meidän kannata ajatella yksiselitteisesti, että kaikki insestipaljastukset syntyisivät vain yhden tekijän kautta, vaan kyseessä olisi laaja kirjo erilaisia tekijöitä. Olisi yllämainitun kaltaista valehtelua, olisi aitoja piilomuistoja (vaikka ne 33%), olisi aitoja valemuistoja (vaikkapa 50%) ja niin edelleen. Ongelmana minusta on, että jos valemuistotapauksia on yksikin, on se jo suuri ongelma. Kyseessä on siis yksi ihminen, joka täysin perusteetta alkaa pitämään lähisukulaistaan insestin harjoittajana. Tälläinen tapaus voi vaikuttaa hyvin vahingoittavasti molempien ihmisten tai koko perhepiirin elämään. Syntyy väärää epäluottamusta ja eristymistä. Jos on uskottavaa, että Norosen potilaista tälläisiä on jo kymmeniä, on ongelma jo hyvin suuri. Mikään terapia ei saisi käyttää menetelmiä, joissa on näin suuri vaarallisten virheiden syntymisen riski. -- -- Marko Grönroos, magi AT iki PISTE fi (http://www.iki.fi/magi/) -- Paradoxes are the source of truth and the end of wisdom

Edellinen säie: tiede pseudoa?
Seuraava säie: "Topologinen geometrodynamiikka"?
[Muut säikeet] [Muut uutisryhmät]