Riku Simonen <rikusim AT utu PISTE fi> writes:
> Onko siviilipalvelus moraalisesti oikeutettu valinta? Hieman siina epäilyttää
> se, että se viittaa siihen että sivari ei olisi valmis puolustamaan aseelli-
> sesti Suomea, mitä sentään yleisesti pidetään yksilön velvollisuutena yhteis-
> kuntaa kohtaan.
Tähän lienee sivareilla useita eri kantoja.
- monet katsovat, ettei sota ole niin todennäköinen, että heidän kannattaisi
tuhlata moiseen harjoitteluun vuoden aikaresurssejaan
- monet eivät pidä armeijan koulutusmenetelmistä, ERITYISESTI mukaanlukien
"henkisen koulutuksen", jolla pyritään murskaamaan identiteetti, tekemään
"vihollisista" epäinhimmillisiä objekteja, jne.
- monet eivät halua tulla ns. "koulutetuksi miehiksi" (=tiukkapipoisiksi
idiooteiksi)
- monet eivät tippaakaan välitä suomen puolustuksesta (niillä, jotka
haluavat olla isänmaallisia, on vapaus olla sitä)
- monet eivät yksinkertaisesti halua tappaa
- monet eivät halua olla missään tekemisissä väkivallan kanssa
jne. jne. jne.
Eikä sitä kaikissa paikoissa pidetä yksilön velvollisuutena,
esimerkkinä nyt vaikka Yhdysvallat.
Itse en pidä yksilön _velvollisuutena_ tapattaa itseään muiden
tähden. Toki kyllä silti arvostan moista uhrautumista oikein
paljonkin.
> Tositilanteessa olisi sivarilla kuitenkin huonommat mahikset jäädä
> henkiin koskapa sotilaskoulutus puuttuu.
Hardly. Tuskin sen huonommat kuin armeijan käyneellä nelikymppisellä
läskimahalla, joka ei ole aseeseen koskenut 20:een vuoteen.
Itselläni on tästä semmoinen oiva esimerkki, että kun olen pelannut
muutaman intin käyneen kaverini kanssa värikuulapelejä (jotka eivät
tosin ole ihan sama asia kuin sota), en pärjää niissä mitenkään
huonosti. "Militaristisin" meistä, myös ainoa joka on käynyt RUKin, on
semmoinen iso ja hidas (vaikkakin hyväkuntoinen) kaveri, jonka me
tiedämme "helpoksi palaksi" ja nappaamme aina pelin alussa ;-) (Hän on
yleensä myös strategiapeleissä siinä häviävässä päässä, arvaas missä
minä, sivari, olen...?)
> Sivarit vetoavat usein omatuntonsa/vakaumuksensa kieltävän asepalveluksen.
> Mihin vedetään raja vakaumukseen vetoamisessa? Voiko yksilö kieltäytä kaikista
> velvollisuuksistaan vakaumuksensa nimissä? Herää epäilys vakaumuksen aitou-
> desta, pääseehän sivarit fyysisesti ja henkisestikin helpommalla kuin intin
> käyneet.
Ei kait tämmöisiin kysymyksiin ole mitään selkeää vastausta. Jos
enemmistö kansasta haluaa suojella itseään, vaikka joutuukin
riistämään vähemmistöltä vapauden päättää omista asioistaan, kyllä se
_pystyy_ niin tekemään. Onhan se sortoa, jne. mutta sitähän nyt
tehdään monessa muussakin asiassa "yhteisen edun hyväksi". Se, mihin
raja vedetään, riippunee yleisestä käsityksestä siitä, mikä on
kohtuullista ja mikä ei. Maailma on jatkuvasti menossa yksilön
vapautta suosivaan suuntaan ja armeijajärjestelmät sopeutuvat
jotakuinkin automaattisesti tähän.
Tässä asiassa kannattaa myös muistaa, että pakolla inttiin raahattujen
ihmisten kouluttaminen tehokkaiksi tappokoneiksi ei välttämättä ole
kovinkaan helppoa. Puhtaassa palkka-armeijassa sotilaat saattaisivat
olla huomattavasti motivoituneempia, kun kaikilla asetovereilla olisi
sama henki ja yhteenkuuluvuuden tunne. Toisaalta heistä voisi
muodostua halveksittua yhteiskunnan pohjasakkaa, kuten esim. Japanissa
taitaa nykyään olla ongelmana (sen lisäksi, että huomattavan suuri osa
sikäläisistä sotilaista on naisia ;-)).
--
----
-- Marko Grönroos, magi AT iki PISTE fi (http://www.iki.fi/~magi/)
-- Genetic algorithm researchers do it with the fittest individuals --
----
|
