risto_jaa AT hotmail PISTE com (tuttu mies) writes:
> Popper nyt kuitenkin sattui olemaan filosofi, ettei tämä sinänsä taida
> olla ihan väärä foorumi?
>
> Itselleni syntynyt käsitys on, että Popperin evoluutiokritiikistä jäi
> torjumatta huomattava osa. Hän itsekin teki evoluutioteoriaa
> "turvaavan" peruutuksen korostamalla tuon teorian historiallista
> luonnetta, ja sitä, ettei kritiikki ollut siltä osin oikeutettua.
> Mutta tuolloinhan kritiikistä olisi jäänyt jäljelle ei-historiallisen
> luonnontieteellisen tiedon ja tutkimuksen osuus. Eli tuossa
> mainitsemastasi "faktojen muurista" näytäisi jotain puuttuvankin, ehkä
> noin puolet? Käsitykseni voi olla toki vääräkin ja olen ihan iloinen,
> jos joku sen oikaisee selvällä suomella. Englantilainen filosofinen
> teksti voi aiheuttaa väärinkäsityksiäkin.
Lainaan kuitenkin paria englannin kielistä pätkää eräästä hänen
vastinekirjeestään New Scientist -lehdelle:
[...] To defend the scientific character of the theory of evolution,
and of palaeontology. I fully support this purpose, and this
letter will be almost exclusively devoted to the defence of the
theory of evolution.
[...] some people think that I have denied scientific character to
the historical sciences, such as palaeontology, or the history of
the evolution of life on Earth; or to say, the history of
literature, or of technology, or of science.
This is a mistake, and I here wish to affirm that these and other
historical sciences have in my opinion scientific character: their
hypotheses can in many cases be tested.
It appears as if some people would think that the historical
sciences are untestable because they describe unique
events. However, the description of unique events can very often
be tested by deriving from them testable predictions or
retrodictions.
http://www.geocities.com/lagopaiva/popper80.htm
Tässä lyhyessä kirjeessä ei toki esitetä mitään sen kummempia
perusteluita.
En yhtään ihmettele miksi evoluutiobiologit nostivat suuren huudon
Popperin lausunnoista. Kuulostaa suorastaan älyttömältä väittää, ettei
evoluutioteoriaa voisi todistaa vääräksi sopivilla havainnoilla --
miksi kreationistit muuten olisivat kymmenien vuosien ajan yrittäneet
keksiä mitä mielikuvituksellisimpia vastatodisteita? Yksikin sopivalla
tavalla kerrostumien läpi menevä valas tai puu, dinosauruksen vatsasta
löytyvä ihminen tai ihmisen vatsasta löytyvä trilobiitti välittömästi
murentaisi paleontologian ja geologian keskeiset teoriat ja siten
evoluutioteorian. Jos ihmiseltä löytyisi pitkähkö pätkä DNA:ta, joka
on 100%:sesti identtinen kuin jollain hyvin erilaisella eliöllä
(ollessaan kuitenkin erilainen kuin ihmistä muuten läheisillä
eliöillä), rikkoisi se evoluutioteorian geneettiset todisteet täysin.
Evoluutioteoriasta voidaan todellakin johtaa valtavasti erilaisia
ennusteita ja yhdenkin meneminen väärin aiheuttaisi vakavia ongelmia
sen uskottavuudelle.
Kuitenkin on tosiasia, että evoluutioteoriasta johdettavat keskeiset
ennusteet on verifioitu hyvin vahvasti. Olisi jo hyvin outoa, jos
näiden ennusteiden toimiminen voisi olla vain sattumaa.
En tarkkaan tiedä, mikä Popperin alkuperäisenä ajatuksena oli
väittäessään ettei "darwinismi" ole tiedettä. Ilmeisesti hän ajatteli
jotenkin, että darwinismia olisi todisteltu sillä, että kaikki
tunnetut eliöt ovat sopeutuneita ympäristöönsä, siispä niiden on
täytynyt sopeutua siihen luonnonvalinnan avulla. Tämä todellakin olisi
tautologista ja ei falsifioitavissa (ympäristöönsä sopeutumattomia
eliöitä ei voida havaita koska ne kuolisivat pois). Darwinismia ei
kuitenkaan liene (koskaan?) todisteltu juuri tuollaisella
tavalla. Tosin jotkut evoluutiobiologitkin ovat joskus oikeasti
esitettäneet, että kelpoisuutta voisi mitata eliöiden lisääntymisellä,
mikä kyllä on tautologista (tällaista kelpoisuutta kutsutaan
"tautologiseksi kelpoisuudeksi"). Jos evoluutioteorian kokeellinen
tutkimus perustuisi tälläisiin tautologioihin, ei se tosiaankaan olisi
falsifioitavaa. No, en varmasti tiedä oliko pointti tämä.
Yleensä kelpoisuus määritellään ei-tautologisesti ja tiettyjen
määritelmien perusteella sitä (tai siis sen osatekijöitä) on jopa
mahdollista mitata.
