martti <no AT spam PISTE for PISTE me> writes:
> Haluaisin kysyä filosofiaan minua enemmän perehtyneiltä viitteitä
> lauseeseen, jonka koen Jumalan määritelmäksi ja ainoaksi
> hyväksyttäväksi.
Eri termit ja käsitteet voidaan määritellä rajattoman monella eri
tavalla, joten kummastelen kovasti miten jokin yksi määritelmä
jollekin termille olisi "ainoa hyväksyttävä".
Minä voin esimerkiksi määritellä Jumalan kissakseni. (Itse asiassa
olen aika varma, ettei Jumalaa ole olemassa.)
> kirjallisia viitteitä panteistisen jumalan olemassaolon todistamisen
> kritiikistä
En tälläisiin ole tutustunut. Ihmettelen tosin miten panteistisen
Jumalan olemassaoloa voisi mitenkään kiistää, jos se yksinkertaisesti
määritellään kaikeksi mitä on. Tietenkin jos attribuutit ovat toiset,
tulee sekä todistaminen että varsinkin kiistäminen tietysti
vaikeammiksi.
> 2. Tyypillisimmät näkemykset uskontojen näkemys Jumalasta
> sisällyttävät seuraavat ajatukset: ylivertainen, täydellinen,
> korkein, kaikkivaltias, luoja, alku ja loppu
Ok. Mutta aitko sinä nyt keskustella "tyypillisistä uskontojen
jumalakäsityksistä" vai jostain tietystä omasta jumalakäsityksestäsi?
> a) Sikäli kuin Jumala ja luomakunta ovat erilliset (esim. Kristinusko)
> olisivat nämä yhdessä
> Jumalaa laajempi kokonaisuus ja silloin olisi olemassa jotain Jumalaakin
> suurempaa, tämä lienee ristiriitaista.
> On siis oletettavaa, että Jumala sisällyttää itseensä myös luomakunnan.
Jos Jumala-käsitteeseen sisällytetään panenteistisesti myös
luomakunta, millä nimellä kutsutaan sitä, mikä sisältyy Jumalaan,
mutta ei luomakuntaan? Pitääkö sille keksiä jokin uusi termi? Miksi,
jos meillä on vanha termi "Jumala" ja voimme kutsua sitä
Jumala+luomakunta -kokonaisuutta Jumalan ja luomakunnan
kokonaisuudeksi?
Eli tämä on nyt on sinänsä turhaa semanttista pilkunnussintaa, jos on
kuitenkin selvää, että nämä kaksi tekijää - luomakunta ja sen
ulkopuolella oleva jumaluus - ovat ainakin kristinuskossa
erilliset. Eikä Raamatussa minusta ole kirjoitettu, että krist. Jumala
olisi suurin olemassaoleva kokonaisuus.
> 3. Sikäli kuin ymmärrämme, että on olemassa meitä kykenemättömämpiä
> olemuksia, on uskottavaa että on olemassa myös meitä kyvykkäämpiä
> tahoja. esim. yhteiskunta ihmiskunta jne. Missä tämä asioiden
> kytkeytyminen toisiinsa päättyy ja saavutaan äärimmäiseen
> suorituskykyyn. Vastaus: ei missään, joka olisi meidän
> käsityskykymme alueella. Tämä spekulaatio on yhtä mieletöntä kuin
> ajatus siitä mitä tulee luvun ääretön jälkeen. Mielestäni on täysin
> luontevaa ajatella, että kyvykkyydellä ei ole rajoja ja tämä rajaton
> kyvykkyys voidaan liittää termiin Jumala.
Millä perusteella olisi välttämätöntä olla olemassa "täydellisiä"
olioita, kuten "täydellisen kykenevä olio"? Jos on olemassa saaria,
onko välttämättä olemassa "täydellinen saari"?
> Muutamia Johtopäätöksiä:
> 1.Jumala on väistämättä olemassa
Riippuen määritelmästä. Ja tuon kutsuminen "johtopäätökseksi"
oudoksuttaa. Jos panteistisen määritelmän, Jumala on kaikki mitä on
olemassa, jälkeen tehdään johtopäätös, että Jumala on olemassa, ei
kyse taida olla mistään muusta kuin kehäpäätelmästä. Spinozakin
moiseen jo kompastui.
> ja sisällyttää itseensä kaikki termistöt ja olevaisuuden rakenteet
> kuten ateismin ja muut uskonnot ja uskomukset, tunteen Jumalan
> hylkäämäksi tulemisesta, todisteet Jumalan kuolemasta, synnintunnon
> tai jonkun muuntyyppisen eron Jumalasta, hahmotelmat
> persoonallisesta ja persoonattomasta Jumalasta, yhdestä ja
> useammasta Jumalasta, You name it!
Tuo jumalakäsitys kuulostaa jo käsiterealismin puolelle menevältä,
ellen ymmärrä käsitystäsi väärin.
> Onko mahdollisesti Kristinopin puitteissa käyty filosofista
> keskustelua Jumalan ja luomakunnan mahdollisesta erosta ja tuon
> ajatuksen mielekkyydestä?
Käsittääkseni Luojan ja luomakunnan välinen ero on kristillisessä
dogmatiikassa varsin keskeinen, vaikka saatan tietysti erehtyä.
Keskustelua aiheesta on varmasti käyty.
> Lukemani perusteella Kristinoppi ei ainakaan suoraan kiistä etteikö
> Jumala ainakin ajoittain voisi tulla käväisemään jossain muodossa
> tässä maailmassa.
Käsittääkseni kristityillä on käsitys Jumalan "läsnäolosta", eli hän
on kaikkialla (muttei silti _kaikki_).
--
-- Marko Grönroos, magi<at>iki.fi (http://www.iki.fi/magi/)
|
