Contact info
Word
Research
   Publications
Studies
Free Software
Hobbies
Articles
Photography
About me
   Curriculum Vitae

©Marko Grönroos, 1998

USENET News sfnet.keskustelu.evoluutio

Säie: NetMission saarna: tähtitiede

Tuossa NetMission evoluutio-saarnassa http://www.netmission.fi/Saarnat/Evoluutio.htm oli aika hyvin kerättynä kasaan näitä tavallisimpia kreationistien väitteitä. Suurin osa niistä on osoitettu perusteettomiksi jo ajat sitten, mutta silti ne tuntuvat kiertelevän urbaanien legendojen tavoin oudon sitkeinä. Vastailen tässä niihin vähitellen, aloittaen tähtitieteestä. Aluksi huomauttaisin, että nämä tähtitieteeseen liittyvät väitteet ovat oleellisia vain sen kreationismin muodon osalta, joka katsoo maapallon olevan iältään nuori, noin 10,000 vuoden ikäinen. Valtaosa kristityistä hyväksyy tieteellisen käsityksen maapallon synnystä ja iästä. > Maailmankaikkeus ei ole syntynyt alkuräjähdyksessä (mikä siellä > olisi räjähtänyt?). Räjähdys synnyttäisi vain kaaoksen, eikä mitään > hienoja järjestelmiä. Kaaoksessakin voi syntyä järjestystä. Maailmankaikkeuden kehitys alkuräjähdyksen tilasta nykyisenlaiseen tilaan on todettu lukuisten matemaattisten mallien ja tietokonesimulaatioiden avulla (makroskooppisella tasolla). Mallit perustuvat havaittuihin fysikaalisiin painovoimalakeihin, jotka automaattisesti aiheuttavat kaasumaisen materian romahtamisen tähdiksi ja galakseiksi alkuräjähdyksen jälkeisessä maailmankaikkeudessa. Alkuräjähdys maailman synnyn selityksenä on ainakin yksinkertaisempi kuin persoonallinen ja älykäs luojaolento, jonka alkuperästä ei ole mitään selitystä tahi todisteita. > Tiedemiehet ovat laskeneet, että planeetat pitäisi panna takaisin > omille radoilleen vähintään 20 miljoonan vuoden välein, koska ne > liukuvat radoiltaan painovoiman heittelemänä. Ja lähde oli mikä? Painovoima ei mitenkään epämääräisesti ''heittele'' planeettoja radoiltaan. > Komeetat ovat pääasiassa jäätä. Auringon läheisyydessä osa niiden > massasta haihtuu, joka näkyy pyrstönä. Asiantuntioiden mukaan 10000 > vuodessa suurin osa niistä olisi hävinnyt tomuksi, mutta kuitenkin > niitä on vielä runsaasti. Tämä pitää paikkaansa. Lyhytperiodisten komeettojen elinikä ei ole pitkä; itse asiassa niitä ei riittäisi edes 10,000 vuodeksi, joten kreationismikin vaatii jonkin selityksen niiden määrälle. Aurinkokuntaan tulee pitkäperiodisia komeettoja kaukaa ulkopuolelta, jolloin suuret planeetat voivat vetovoimallaan vangita ne lyhyemmälle radalle. Kts. Encylopedia Britannica: Comets > On puhuttu Kuipferin ja Bellin vyöhykkeistä, joista muka tulee > komeettoja, mutta niiden olemassaoloa ei ole todistettu. Kuipfer? Bell? Keitä he ovat? Yleensä puhutaan Oortin pilvestä. Aurinkokuntaan saapuu silloin tällöin pitkäperiodisia komeettoja, joiden rata on toisinaan hyvinkin pitkä (n. 50,000 AU). Oortin pilvi on selitys näiden komeettojen alkuperästä; pitkäperiodiset komeetat eivät ole ''vain teoreettisia'' vaan havaittuja. Lyhytperiodisten komeettojen runsaudelle tarvitaan vain pitkäperiodisten komeettojen virta; niiden alkuperällä ei ole merkitystä. Oortin pilvessä arvioidaan olevan satoja miljoonia komeettojen ytimiä, mutta silti siitä ei voi olla suoria näköhavaintoja; sen komeettatiheys on vain muutama komeetta aurinkokunnan halkaisijaisen (n. 100AU) kuution tilavuudessa. Komeettojen yhteismassa ei välttämättä ole edes kuun massan vertaa. Ne ovat siten täysin näkymättömiä, kunnes tulevat tarpeeksi lähelle aurinkoa. > Maapallolla eroosio huuhtoo kaiken kiinteän aineen mereen 14 > miljoonassa vuodessa. Koskaan kuullut laattatektoniikasta? Poimuttumisesta? Tulivuorista? Eroosion nopeus ei myöskään ole vakaa. Esimerkiksi ihmisen toimet ovat kiihdyttäneet sitä huomattavasti. Useimpien valtamerten pohjat "kierrättyvät", joten niistä on turha etsiä kovin vanhoja kerrostumia. Mannerlaatat myös kohoavat monin paikoin; suurin osa tänä päivänä eroosion vaikutukselle alttiista kivestä on jo kertaalleen sedimentoitunutta entistä merenpohjaa. Äskettäinen luominen ei kykene selittämään miljoonia vuosia vaatinutta sedimentoitumista merten pohjassa, joka on selvästi havaittavissa. > Ennen kuulentoa tiedemiehet laskivat, että kuussa täytyy olla > avaruuspölyä 55 m paksuudelta. Mutta siellä ei ollut kuin muutama > senttimetri. [Kirjoittajan kannattaisi ensinnäkin huomata, että jalka (n. 30cm) ei ole metrin mittainen.] ''Tiedemies'' Henry Morrisin vuonna 1974 tekemä arvio oli 55 jalkaa, eli noin 17 metriä. Tämä virheellinen arvio oli hänen kreationistisessa teoksessaan Scientific Creationism (s. 151-153) ja perustui virheelliseen tulkintaan (15 miljoonaa tonnia) vuotuisen meteorisateen määrän ehdottomasta ylärajasta. Alkuperäiset mittauksetkin antoivat liian suuria lukemia (5 miljoonaa tonnia). Satelliittimittauksilla oli myöhemmin saatu tulokseksi noin 22,000 tonnia vuodessa, mutta Morris ei ollut tietoinen näistä tuloksista. Samaa kaavaa käytettäessä tämä lukema antaa kuun pölykerroksen paksuudeksi pari senttiä, mikä vastaa havaintoja. Myös kreationistit itse myöntävät tämän virheen (Snelling ja Rush 1993), ja toivovat ettei sitä enää käytettäisi todisteena kreationismin puolesta. Virheellisen lukeman perusteella näkisimme joka yö melkoisen ilotulituksen taivaalla. Kts. talkorigins.org: Meterite dust > Maapallon pyörimisnopeus hidastuu. Jos lasketaan mitä se olisi ollut > 5 mrd vuotta sitten, niin se olisi ollut niin suuri, että mantereet > olisivat keskipakoisvoiman vuoksi siirtyneet päiväntasaajalle ja > maan muoto olisi litistynyt pannukakuksi. Maapallon pyörimisnopeus on hyvin monimutkainen ja kaoottinen. Viimeisen sadan vuoden aikana pyörimisnopeus on heilahdellut epämääräisesti hieman hitaammaksi. Tälläisten mittauksien lineaarinen extrapoloiminen 5 miljardin vuoden ajalle on järjetöntä. Se on sama kuin jos mitattaisiin tuulessa kieppuvan höyhenen liike 1/100 sekunnin ajalta ja siitä arvioitaisiin sen sijainti suoralla linjalla vuoden verran eteenpäin. (Kuun synnyn fissioteoria muuten perustui juuri maapallon hyvin nopeaan pyörimiseen. Sitä pidetään kuitenkin nykyään hyvin epätodennäköisenä.) > Miksi maalla on kuu? Se ei ole muodostunut samasta materiaalista > kuin maa, vaan sen kallioperä on erilaista. Tällä kysymyksellä ei vaikuttaisi olevan mitään tekemistä maapallon iän kanssa. Mutta vastataan silti. Lähes kaikilla planeetoilla on kuita. Oman kuumme synnystä on esitetty neljä pääasiallista teoriaa. Ensinnäkin, kuumme on voinut syntyä niille sijoilleen, keräytymällä vapaasta kivimateriaalista yhtä aikaa maapallon kanssa. Toiseksi, se voi olla maapallon painovoimallaan kaappaama. Kolmanneksi, kuu voi olla maapallosta nopean pyörimisen vuoksi irti repeytynyt kappale. Neljänneksi, kuu on voinut pirstoutua maasta valtaisan törmäyksen vaikutuksesta. Tämä teoria, jonka mukaan kuu olisi pirstoutunut irti maasta törmäyksen avulla, on viime vuosikymmeninä saanut geologisia lisätodisteita. Maapallon ja kuun kallioperää vertailtaessa kannattaa muistaa, että kuusta poiketen maapallo on geologisesti aktiivinen ja lisäksi veden kiertokulku aiheuttaa eroosiota ja rikastumista, jota kuussa ei tapahdu. Useimmat maapallon pintakivilajit, kuten kotoinen graniitti, ovat nykykäsitysten mukaan syntyneet vasta pari miljardia vuotta sitten. > [Maa] ei voi siepata [kuuta] avaruudesta. Jos esim. asteroidi > ohittaa planeetan, sen vetovoima kiihdyttää vauhdin liian suureksi, > jotta se voisi jäädä kiertämään sitä. Tätä keinoa käytetään myös > avaruusluotaimien vauhdin lisäämiseen. Kirjoittaja voisi tarkistaa ratamekaniikan tuntemuksensa. Luotaimet voidaan todellakin ohjata radalle, jolla osa planeetan liike-energiasta siirtyy luotaimelle. Toisenlaisella radalla liike-energian siirtyminen voi tapahtua toiseen suuntaan. Tällöin luotain voi jäädä kiertämään planeettaa jopa ilman jarrutusta. > Kuu loittonee koko ajan maasta. Sen nykyinen sijainti viittaa > nuoreen ikään [korkeintaan 2 miljardia vuotta]. Olettaen, että mitatussa etääntymisnopeudessa ei ole kovin suurta heittoa ylöspäin. Varhaisemmat mittaukset antoivat n. 5.6 cm vuodessa. Nykyiset lasermittaukset ovat n. 3.8 cm vuodessa. Tämä on yhtenevä teoreettisten mallien kanssa. Olettaen, että etääntymisnopeus on tasainen. Paleontologiset todisteet, jotka perustuvat sedimenttien vuorovesivaikutteiseen kerrostumiseen, antavat viitteitä siitä, että etääntymisnopeus olisi hidastunut vähitellen, ja olisi ollut aiemmin (n. 2 miljardia vuotta sitten) vain noin 2 cm vuodessa. Tämä on yhtenevä teoreettisten mallien kanssa. Olettaen, että maapallo ei siepannut kuuta kiertolaisekseen alle 2 miljardia vuotta sitten. Kts. talkorigins.org: Recession of the Moon > Ihmistä ei voisi olla olemassa, jos luonnon lait olisivat hitusenkin > toisenlaiset kuin ovat. Jos neutronin tai protonin massat olisivat > hiukankin erilaiset, ei atomeja olisi olemassa. Jos protonin ja > elektronin sähköiset varaukset muuttuisivat miljoonasosan verran, > koko maailmankaikkeus hajoaisi. Jos luonnon lait olisivat toisenlaiset, olisi maailma varmastikin toisenlainen. Kenties toisenlaisessa maailmankaikkeudessa olisi toisenlaista elämää, joka sitten ihmettelisi, miten maailma voi olla juuri sellainen että he voivat olla olemassa. (nk. antrooppinen periaate) Kysymys on kosmologisesti mielenkiintoinen, mutta siihen ei saada tieteellistä vastausta ennen kuin löydämme jonkin tavan testata esitettyjä hypoteeseja. Vastaus saattaisi löytyä esimerkiksi äärettömästä määrästä erilaisia maailmankaikkeuksia. Ei ole mitenkään välttämätöntä, että jonkin tälläisen mallin todenpitävyyttä olisi edes mahdollista testata kokeellisesti. Tällöin kysymys jäisi lopullisesti nk. ikuiseksi kysymykseksi. > Maapallo näyttää todella huolellisesti elämää varten suunnitellulta > pienintä yksityiskohtaa myöten. ... Jos painovoiman voimakkuus > poikkeaisi nykyisestä parinkin prosentin verran, elävillä olennoilla > ei olisi olemassaolon edellytyksiä. Ratkaisu löytyy jälleen antrooppisesta periaatteesta (kts. yllä), mutta tällä kertaa ei tarvita rinnakkaisia maailmankaikkeuksia, vain lukuisia planeettoja. Linnunradassa on satoja miljardeja tähtiä. Maailmankaikkeudessa on satoja miljardeja galakseja. Jos kaikilla tähdillä olisi keskimäärin edes yksi planeetta, olisi valittavissa 10^22 planeettaa. Sopivia planeettoja voi siten olla hyvinkin paljon. Esimerkiksi Marsissa on merkkejä mahdollisesta vedestä kauan sitten. Juoksevaa vettä ja kenties myös sopivia lämpötiloja saattaa löytyä myös Jupiterin ja Saturnuksen kuista. Jos vaaditut perusolosuhteet ovat näin yleisiä, saattaa elämä olla maailmankaikkeudessa yleistäkin. Maapallon elämä on joka tapauksessa luonnonvalinnan kautta sopeutunut maapallon olosuhteisiin, joten tietenkään se ei sellaisenaan tulisi yhtä hyvin toimeen jollain toisella planeetalla. ............................................................................ Laitoin nämä vastaukseni myös osoitteeseen:             http://www.iki.fi/magi/artikk/evoluutio/faq/tahtitiede.html jossa on myös joitain linkkejä lähteisiin. -- -- Marko Grönroos, magi AT iki PISTE fi (http://www.iki.fi/magi/) -- Paradoxes are the source of truth and the end of wisdom

Ohos, kirjoitimpa tuossa yhdessä kohtaa harvinaisen harhaanjohtavasti. Annampa kunnolla selvitetyn korjauksen: > [Maa] ei voi siepata [kuuta] avaruudesta. Jos esim. asteroidi > ohittaa planeetan, sen vetovoima kiihdyttää vauhdin liian suureksi, > jotta se voisi jäädä kiertämään sitä. Tätä keinoa käytetään myös > avaruusluotaimien vauhdin lisäämiseen. Kirjoittaja voisi tarkistaa ratamekaniikan tuntemuksensa. Luotaimet voidaan todellakin ohjata radalle, jolla osa aurinkoa kiertävän planeetan liike-energiasta siirtyy luotaimelle. Tämä voidaan tehdä myös toiseen suuntaan; luotaimen nopeus maan tai auringon suhteen voi hidastua. Luotaimen rata ei kuitenkaan muutu planeetan suhteen, eikä siten jäisi kiertämään sitä suppealla radalla, paitsi mahdollisesti planeetan kuiden vaikutuksesta (Jupiterin Io-kuuta käytettiin Galileo-luotaimen vauhdin hidastamiseen Jupiteria kiertävälle radalle). Maapallo voisi siepata kuun, mutta sen liikkeen hidastaminen suppealle radalle ei olisi yksinkertaista. Käytännössä siihen vaadittaisiin huomattava kitkatekijä tai kolmas massiivinen kappale, jollaisen löytämisen vaikeus monimutkaistaa tätä hypoteesia huomattavasti. Edellä esitetty törmäysteoria kuun synnystä on siksi nykyään uskottavin. -- -- Marko Grönroos, magi AT iki PISTE fi (http://www.iki.fi/magi/) -- Paradoxes are the source of truth and the end of wisdom

Pekka de Groot <pde AT pp PISTE htv PISTE fi> writes: > Kirjoittaja tarkoittaa tod.näk. Kuiperin vyöhykettä, jolta löytyy > valtavia jäämurikoita, mutta paljastaa asiantuntevuutensa.... Ah, tosiaan, nyt vasta muistin. Hmm... Mistähän se Bell oli tuohon juttuun tullut... No, samapa tuo. > 70,000 "trans-Neptunians" with diameters larger than 100 km in the > radial zone extending outwards from the orbit of Neptune (at 30 AU) to > 50 AU. There may be many more similar bodies beyond 50 AU, but these Tjoo, tuo 70000 kpl ei tosiaan riittäisi kovin pitkäksi aikaa. Ja noiden Oortin pilven komeettojen radat on usein luokkaa 50000 AU:ta, joten tuo on tosiaan aikas ohut vyöhyke. Isoja nuo möykyt kyllä on. -- -- Marko Grönroos, magi AT iki PISTE fi (http://www.iki.fi/magi/) -- Paradoxes are the source of truth and the end of wisdom

Edellinen säie: Geeneistä
Seuraava säie: Lukion biologian kirjat
[Muut säikeet] [Muut uutisryhmät]