Contact info
Word
Research
   Publications
Studies
Free Software
Hobbies
Articles
Photography
About me
   Curriculum Vitae

©Marko Grönroos, 1998

USENET News sfnet.keskustelu.evoluutio

Säie: Genesis ja suuri pamaus (Re: Kreationistista...)

"Matti Aumala" <mjaumala AT nettilinja PISTE fi> writes: > Silmarillion olisi varmasti aika vänkä opus henkilökohtaisen > maailmankatsomuksen rakentamisen pohjaksi :) Se muuten taitaisi > jossain määrin sallia sekä evoluution että alkuräjähdyksen? Njaa, en nyt oikein tiedä tuosta. Siinähän ensin luotiin se Laulu näiden alkujumalten toimesta. Sitten Iluvatar teki laulusta konkreettisen Eä:n, ja vähitellen siinä maailmassa sitten tapahtui se mitä laulussa oli suunniteltu. Eli kaikki mitä maailmassa tapahtuu, on "kirjoitettua kohtaloa".       Hmm... mullahan oli tuo jossain tekstinä... laitampa erilliseen artikkeliin... > > Kyllähän se on sanottava, että Raamatun sadut Aatamista & Eevasta > > kuulostaa paljon romanttisemmalta kuin joku alkuräjähdys. Njaa... Onhan tuolle Raamatun luomiskertomukselle toisinaan tullut mietittyä sopivaa reaalivastinetta, mutta joistain muista mytologioista löytyy minusta kyllä paljon nätimpiä ja helpompia. Esimerkkinä Faery Wiccan luomistaru:       ''Yksi, suurena, täydellisenä Itsessään, Jumalatar, Hän, jonka nimeä ei voi lausua, kellui yllä ulomman pimeyden syvyyksien, ennen kaiken alkua. Ja kun katsoi Hän mustan avaruuden kaareutuneeseen peiliin, Hän näki omassa valossaan hänen säihkyvän kuvajaisensa, ja rakastui siihen. Hän veti sen puoleensa voimalla joka oli Hänessä, ja rakasteli Itsensä kanssa, ja kutsui häntä nimellä 'Miria, Ihmeellinen.'       Heidän ekstaansinsa puhkesi yhteen lauluun kaikesta, joka on, oli, tai koskaan tulee olemaan, ja laulusta syntyi liike, aallot jotka syöksyivät ulospäin ja joista tulivat näiden maailmojen pallot ja kehät. Jumalatar täyttyi rakkaudesta, paisuneena rakkaudesta, ja Hän synnytti sateen kirkkaita henkiä, jotka täyttivät maailmat ja tulivat kaikiksi olennoiksi.       Mutta tuona suurena hetkenä, Miria pyyhkiytyi pois, ja siirtyessään poispäin Jumalattaresta Hänestä tuli miehekäs. Ensin hänestä tuli Sininen Jumala, lempeä ja naurava rakkauden Jumala. Sitten Hänestä tuli Vihreä, köynnöspeitteinen, maahan juurtunut, kaikkien kasvavien olentojen henki. Viimein Hänestä tuli Sarvekas Jumala, metsästäjä, jonka kasvot ovat verevä aurinko ja silti pimeät kuin Kuolema. Mutta ainaisesti vetää halu häntä Jumalattaren luo, niin että Hän kiertää Häntä ikuisesti, kaihoten paluuta rakkauteen.       Kaikki alkoi rakkaudessa, kaikki haluavat palata rakkauteen. Rakkaus on laki, viisauden opettaja, ja salaisuuksien suuri paljastaja.'' (sori vähän pikainen käännös) Tuossakin on hieman tuota lauluteemaa. Välillä kirjoitellut jotain omaakin, mutta jääkööt nyt. Ja...Raamatun luomiskertomuksesta:       Se, että Genesis kuvaisi alkuräjähdystä, on yksi vaihtoehto, toinen on, että se kertoo vain aurinkokunnan syntyä:       ''1 Alussa Jumala loi taivaan ja maan. 2 Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan henki liikkui vetten yllä.''       (...jossa "Jumalan henki" on tässä tapauksessa tähtienvälistä kaasua, mieluiten puhukaamme vielä siitä supernovaräjähdysten painerintamasta, joka synnytti auringon.)       ''3 Jumala sanoi: "Tulkoon valo!" Ja valo tuli. 4 Jumala näki, että valo oli hyvä. Jumala erotti valon pimeydestä, 5 ja hän nimitti valon päiväksi, ja pimeyden hän nimitti yöksi. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni ensimmäinen päivä.''       (Eli tässä syntyi aurinko + muu aurinkokunta. No, vähän outo kyllä.) > (Tietenkään tuo ei mene läpi Genesiksen kirjaimellisesti ottaville, > koska siinä pitäisi olettaa että Raamattu ei olekaan absoluuttinen > totuus ja tiede saattaakin tarjota luotettavaa tietoa maailman > synnystä. Ja ne jotka eivät pidä Raamatun luomiskertomusta > kirjaimellisenä totuutena eivät moista selitystä tarvitsekaan...) Niin, myytit ovat myyttejä, ja sellaisina kauniita ja arvokkaita. Minusta nämä ääliöt, jotka kuvittelevat niiden olevan kirjaimellisesti totta, pilaavat koko homman. -- -- Marko Grönroos, magi AT iki PISTE fi (http://www.iki.fi/magi/) -- Paradoxes are the source of truth and the end of wisdom

"Matti Aumala" <mjaumala AT nettilinja PISTE fi> writes: > Silmarillion olisi varmasti aika vänkä opus henkilökohtaisen > maailmankatsomuksen rakentamisen pohjaksi :) Se muuten taitaisi > jossain määrin sallia sekä evoluution että alkuräjähdyksen? Njaa, en nyt oikein tiedä tuosta. Siinähän ensin luotiin se Laulu näiden alkujumalten toimesta. Sitten Iluvatar teki laulusta konkreettisen Eä:n, ja vähitellen siinä maailmassa sitten tapahtui se mitä laulussa oli suunniteltu. Eli kaikki mitä maailmassa tapahtuu, on "kirjoitettua kohtaloa".       Hmm... mullahan oli tuo jossain tekstinä... laitampa erilliseen artikkeliin... > > Kyllähän se on sanottava, että Raamatun sadut Aatamista & Eevasta > > kuulostaa paljon romanttisemmalta kuin joku alkuräjähdys. Njaa... Onhan tuolle Raamatun luomiskertomukselle toisinaan tullut mietittyä sopivaa reaalivastinetta, mutta joistain muista mytologioista löytyy minusta kyllä paljon nätimpiä ja helpompia. Esimerkkinä Faery Wiccan luomistaru:       ''Yksi, suurena, täydellisenä Itsessään, Jumalatar, Hän, jonka nimeä ei voi lausua, kellui yllä ulomman pimeyden syvyyksien, ennen kaiken alkua. Ja kun katsoi Hän mustan avaruuden kaareutuneeseen peiliin, Hän näki omassa valossaan hänen säihkyvän kuvajaisensa, ja rakastui siihen. Hän veti sen puoleensa voimalla joka oli Hänessä, ja rakasteli Itsensä kanssa, ja kutsui häntä nimellä 'Miria, Ihmeellinen.'       Heidän ekstaansinsa puhkesi yhteen lauluun kaikesta, joka on, oli, tai koskaan tulee olemaan, ja laulusta syntyi liike, aallot jotka syöksyivät ulospäin ja joista tulivat näiden maailmojen pallot ja kehät. Jumalatar täyttyi rakkaudesta, paisuneena rakkaudesta, ja Hän synnytti sateen kirkkaita henkiä, jotka täyttivät maailmat ja tulivat kaikiksi olennoiksi.       Mutta tuona suurena hetkenä, Miria pyyhkiytyi pois, ja siirtyessään poispäin Jumalattaresta Hänestä tuli miehekäs. Ensin hänestä tuli Sininen Jumala, lempeä ja naurava rakkauden Jumala. Sitten Hänestä tuli Vihreä, köynnöspeitteinen, maahan juurtunut, kaikkien kasvavien olentojen henki. Viimein Hänestä tuli Sarvekas Jumala, metsästäjä, jonka kasvot ovat verevä aurinko ja silti pimeät kuin Kuolema. Mutta ainaisesti vetää halu häntä Jumalattaren luo, niin että Hän kiertää Häntä ikuisesti, kaihoten paluuta rakkauteen.       Kaikki alkoi rakkaudessa, kaikki haluavat palata rakkauteen. Rakkaus on laki, viisauden opettaja, ja salaisuuksien suuri paljastaja.'' (sori vähän pikainen käännös) Tuossakin on hieman tuota lauluteemaa. Välillä kirjoitellut jotain omaakin, mutta jääkööt nyt. Ja...Raamatun luomiskertomuksesta:       Se, että Genesis kuvaisi alkuräjähdystä, on yksi vaihtoehto, toinen on, että se kertoo vain aurinkokunnan syntyä:       ''1 Alussa Jumala loi taivaan ja maan. 2 Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan henki liikkui vetten yllä.''       (...jossa "Jumalan henki" on tässä tapauksessa tähtienvälistä kaasua, mieluiten puhukaamme vielä siitä supernovaräjähdysten painerintamasta, joka synnytti auringon.)       ''3 Jumala sanoi: "Tulkoon valo!" Ja valo tuli. 4 Jumala näki, että valo oli hyvä. Jumala erotti valon pimeydestä, 5 ja hän nimitti valon päiväksi, ja pimeyden hän nimitti yöksi. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni ensimmäinen päivä.''       (Eli tässä syntyi aurinko + muu aurinkokunta. No, vähän outo kyllä.) > (Tietenkään tuo ei mene läpi Genesiksen kirjaimellisesti ottaville, > koska siinä pitäisi olettaa että Raamattu ei olekaan absoluuttinen > totuus ja tiede saattaakin tarjota luotettavaa tietoa maailman > synnystä. Ja ne jotka eivät pidä Raamatun luomiskertomusta > kirjaimellisenä totuutena eivät moista selitystä tarvitsekaan...) Niin, myytit ovat myyttejä, ja sellaisina kauniita ja arvokkaita. Minusta nämä ääliöt, jotka kuvittelevat niiden olevan kirjaimellisesti totta, pilaavat koko homman. -- -- Marko Grönroos, magi AT iki PISTE fi (http://www.iki.fi/magi/) -- Paradoxes are the source of truth and the end of wisdom

...se Silmarillionin alku, joka mulla sattui olemaan tekstimuodossa (luomismyyttejä kun joskus hieman yritän kerätä): Ainurin soitto Oli Eru, Yksi, jonka nimi Ardassa oli Ilúvatar; ja ensin hän teki ainurin, se on Pyhät, jotka kasvoivat hänen ajatuksissaan, ja he olivat hänen luonaan ennen kuin mitään muuta oli tehty. Ja hän puhui heille ja antoi heille sävelaiheet; ja he lauloivat hänen edessään ja hän iloitsi. Mutta kauan lauloi kukin yksin tai vain muutama yhdessä ja muut kuuntelivat; sillä kukin käsitti Ilúvatarin aivoituksista vain sen osan josta hän itse oli lähtöisin, ja hitaasti he oppivat ymmärtämään veljiään. Kuitenkin koko ajan kun he kuuntelivat, syveni heidän ymmärtämyksensä ja sopu ja sointu lisääntyivät. Ja tapahtui että Ilúvatar kutsui kokoon kaikki ainurin ja ilmoitti heille väkevän sävelaiheen joka osoitti heille suuremmat ja ihanammat ilmiöt kuin sitä ennen; ja sen sävelaiheen alun kunnian ja lopun loiston edessä mykistyivät ainur ja he kumarsivat Ilúvatarin edessä ja olivat vaiti. Silloin Ilúvatar sanoi heille: »Tästä sävelaiheesta jonka olen teille ilmoittanut, tahdon teidän yhdessä tekevän sointuvan Suuren Soiton. Ja koska olen sytyttänyt teihin Sammumattoman Liekin, saatte te näyttää voimianne ja koristaa tätä sävelaihetta kuinka kukin tahtoo omin ajatuksin ja avuin. Mutta minä istun ja kuuntelen ja iloitsen kun teidän kauttanne suuri kauneus herää lauluun.» Silloin alkoivat ainurin äänet muovata Ilúvatarin aiheesta Suurta Soittoa, ja oli kuin harput ja luulut, kuin huilut ja torvet, kkuin viulut ja urut ja sanoja laulavat kuorot olisivat puhjenneet soimaan; ja loputtomien toisiinsa kietoutuvien sävelmien sointuisa kudelma kohosi korkeuksiin kuulumattomiin ja vajosi syvyyksiin ja Ilúvatarin asuinsijat täyttyivät ääsiään myöten ja soitto ja soiton kaiku kantautuivat Tyhjyyteen eikä se ollut tyhjä. Koskaan sen jälkeen eivät ainur ole tehneet sellaista soittoa vaikka on sanottu että suurempi soitto syntyy ainurista ja Ilúvatarin Lapsista kun heidän kuoronsa kokoontuvat Ilúvatarin eteen päivien päätyttyä. Silloin soitetaan Ilúvatarin aiheet oikein ja ne tulevat Oleviksi lausumisensa hetkellä, sillä silloin kukin osaltaan ymmärtää hänen tarkoituksensa ja toinen tuntee toisensa ja Ilúvatar antaa heidän aivoituksiinsa salaisen tulen sillä hän iloitsee. Mutta nyt istui Ilúvatar ja kuunteli ja pitkään oli hänestä kaikki hyvää sillä soittoon ei tullut virheitä. Mutta kun sävelaihe edistyi, keksi Melkor sydämessään että hän kutoisi mukaan omia kuvitelmiaan jotka eivät sointuneet yhteen Ilúvatarin sävelaiheen kanssa, ja yritti siten lisätä voimaa ja kunniaa joka oli hänelle annettu. Ainurin joukossa Melkorille oli annettu suurin valta ja tieto ja hänellä oli osuus kaikkien veljiensä lahjoista. Hän oli usein mennyt sinne missä ei ollut mitään ja etsinyt Sammuttamatonta Liekkiä; sillä häntä alkoi polttaa halu tehdä Olevaksi omiaan, ja hänestä näyttä että Ilúvatar ei suonut ajatusta Tyhjyydelle, ja hän oli kärsimätön sen autiuden tähden. Mutta Liekkiä hän ei löytänyt, sillä se on Ilúvatarin luona. Mutta kun hän oli ollut yksin, oli hän alkanut ajatella omia ajatuksia eikä ollut enää niin kuin veljensä. Jotkut näistä ajatuksista hän nyt kutoi soittoonsa ja heti syntyi hänen ympärilleen epäsointu ja monet jotka hänen vierellään lauloivat harhautuivat ja heidän ajatuksensa menivät sekaisin ja heidän soittonsa vaimeni; mutta jotkut alkoivat soinnuttaa soittoaan hänen mukaansa eikä niinkään siihen ajatukseen joka heille ensin oli annettu. Ja silloin Melkorin epäsointu levisi yhä laajemmalle ja sävelmät jotka aluksi oli kuultu vajosivat ärjyvään äänimereen. Mutta Ilúvatar istui ja kuunteli kunnes oli ikään kuin myrsky olisi raivonnut hänen valtaistuimensa ympärillä, ja mylvivät hyrskyt olisivat lyöneet toistaan vastaan leppymättömän, tyyntymättömän vihan vallassa. Silloin nousi Ilúvatar ja ainur käsittivät että hän hymyili; ja hän kohotti vasemman kätensä ja myrskyn keskellä alkoi uusi sävelaihe joka muistutti aikaisempaa eikä sittenkään muistuttanut ja se kokosi voimaa ja uusi kauneus soi siinä. Mutta Melkorin epäsointu nousi ärjyen sitä vastaan ja taas kuultiin äänien sota joka oli edellistä rajumpi kunnes monet ainurista kauhistuivat niin että lakkasivat laulamasta ja Melkor oli voitolla. Silloin nousi Ilúvatar jälleen ja ainur käsittivät että hänen olentonsa oli ankara; ja hän kohotti oikean kätensä ja katso! sekaannuksen keskeltä heräsi kolmas sävelaihe ja se oli erilainen kuin muut. Sillä aluksi se oli ikään kuin heikko ja hempeä, vain vienojen äänien solinaa, mutta se ei ottanut tukahtuakseen, ja se sai voimaa ja syvyyttä. Ja viimein oli kuin kaksi sävelmää olisi yhtä aikaa soinut Ilúvatarin istuimen edessä ja olivat äärimmäisen erilaiset. Toinen oli syvä ja laaja ja kaunis, mutta hidas ja täynnä mittaamatonta surua, josta sen kauneus oli kotoisin. Toinen oli saavuttanut sisäisen yhtenäisyyden, mutta se oli räikeä, joutava ja toistui toistumistaan; eikä siinä ollut sopusointua vaan se soi kuin samoja säveliä pauhaavien torvien kuoro. Ja se yritti hukuttaa toisen sävelmän äänensä voimalla, mutta toinen ikään kuin otti siitä väkevimmät sävelet ja kutoi ne omaan vakavaan kuvioonsa. Kesken tämä mittelön kun Ilúvatarin salit vapisivat ja värähtely levisi ennen liikkumattomaan äänettömyyteen, nousi Ilúvatar kolmannen kerran ja hänen kasvonsa olivat kauheat katsella. Sitten hän kohotti molemmat kätensä ja niin lakkasi soitto yhteen sointuun joka oli syvempi Syvyyttä, korkeampi Taivaan Vahvuutta, läpitunkeva kuin Ilúvatarin silmän valo. Silloin Ilúvatar puhui ja sanoi: »Väkevät ovat ainur ja väkevin heidän joukossaan on Melkor; mutta että hän tietäisi, ja tietäisi kaikki ainur, että minä olen Ilúvatar, näytän minä teille sen mitä te olette laulaneet, että näette mitä olette tehneet. Ja sinä, Melkor, saat nähdä että kukaan ei voi soittaa aihetta jonka alkujuuri ei ole minussa, eikä kukaan voi muuttaa soittoa ilman minua. Sillä se joka sitä yrittää, on lopultakin vain väline entistä ihmeellisempien asioiden synnyssä, joita hän itse ei ole kuvitellutkaan.» Silloin ainur pelkäsivät eivätkä he käsittäneet sitä mitä heille sanottiin; ja Melkor häpesi ja häpeästä kasvoi salainen viha. Mutta Ilúvatar nousi loistossaan ja meni pois niiltä kauniilta seuduilta jotka hän oli tehnyt ainuria varten; ja ainur seurasivat häntä. Mutta kun he tulivat Tyhjyyteen, sanoi Ilúvatar heille: »Katsokaa, oma soittonne!» ja hän näytti heille näyn ja antoi silmien nähdä sen minkä vasta korvat olivat kuulleet; ja he näkivän uuden Maailman näkyvänä edessään kun se kaartui Tyhjyyteen ja pysyi siinä vaikka ei ollut siitä lähtöisin. Ja kun he katsoivat ihmetellen alkoi Maailman tarina toteutua ja heistä näytti että se eli ja kasvoi. Ja kun ainur olivat aikansa vaiti tuijottaneet, Ilúvatar sanoi jälleen: »Katsokaa, oma soittonne! Soitantonne on edessänne, ja siitä minkä minä teille annoin kukin teistä löytää kaiken sen mikä hänestä oli hänen itsensä tekemää tai lisäämää. Ja sinä Melkor löydät kaikki salaiset ajatuksesi ja saat nähdä että ne ovat vain kokonaisuuden osa ja sille kunniaksi.» Ja samaan aikaan sanoi Ilúvatar paljon muuta ainurille koska he muistavat hänen sanansa ja tuntevat kukin osaltaan soiton jonka ovat itse laulaneet, tietävät ainur paljon siitä mikä on ollut, on, ja on oleva, ja vähän on sellaista mitä he eivät näe. Mutta on sellaistaskin joka pysyy heiltä salassa, ovat he yksin tai yhdessä neuvonpidossa; sillä Ilúvatar ei ole muille kuin itselleen paljastanut kaikkea mitä oleman pitää, ja jokainen aika tuo tullessaan sellaista mikä on uutta eikä ole ennustettavissa, sillä se ei ole lähtöisin menneestä. Ja niin tapahtui että kun tämä näky Maailmasta näytettiin ainurille, näkivät he että siinä oli sellaista mitä he eivät olleet ajatelleet. Ja ihmetyksen vallassa he näkivät Ilúvatarin Lasten tulon ja asuinsijat jotka näille oli valmistettu; ja he käsittivät että he itse soitossaan olivat vaivalla valmistaneet nämä asunnot tietämättä että niillä oli muuta tarkoitusta kuin oma kauneutensa. Sillä Ilúvatarin Lapset oli Ilúvatar itse yksin ajatellut; ja he tulivat kolmannen sävelaiheen myötä, eivätkä he olleet mukana siinä aiheessa jonka Ilúvatar aluksi antoi, eikä kukaan ainurista ollut osallinen heidän syntyynsä. Sen tähden ainur heitä katsellessaan rakastivat heitä sitäkin enemmän sillä he olivat muuta kuin he itse, vieraita, vapaita, ja he näkivät heissä uudelleen Ilúvatarin mielen kuvan, ja oppivat vähän enemmän hänen viisaudestaan joka muuten olisi ollut salattu ainuriltakin. Ilúvatarin Lapset ovat haltiat ja ihmiset, Esikoiset ja Seuraajat. Ja kaikkien Maailman ihmeiden joukosta, sen suurista saleista ja tiloista, tulipyörien keskeltä, valitsi Ilúvatar heidän asuttavakseen paikan Ajan Syvyyksistä, lukemattomien tähtien keskeltä. Ja niiden silmissä, jotka käsittävät vain ainurin mahtavuuden mutta eivät sitä vaivaa mitä he kaikessa näkevät, nämä asumukset ovat kukaties mitättömät; mutta yhtä väärin olisi kuvitella ettei Ardan laaksu ole muuta kuin neulanterävänä taivaisiin kohoavan huipun perusta; yhtä väärin olisi maailmassa jota ainur yhä muovaava nähdä vain sen mittaamaton laajuus mutta ei sitä huolta millä he kaiken maailmassa laativat. Mutta kun ainur olivat nähneet näyssä tämän asuinsijan ja Ilúvatarin Lasten heräävän siellä, silloin monen kaikkein mahtavimman ajatukset ja halut kääntyivät siihen seutuun. Ja Melkor oli heidän johtajansa, niin kuin hän oli alussa suurin soittavista ainurista. Ja hän oli olevinaan itselleenkin ikään kuin hän tahtoisi mennä sinne järjestääkseen kaiken Ilúvatarin Lasten parhaaksi ja hallitakseen kuumat ja kylmät myrskyt jotka hänen kauttaan olivat syntyneet. Mutta oikeastaan hän halusi alistaa tahtonsa alle sekä haltiat että ihmiset, sillä hän kadehti lahjoja jotka Ilúvatar oli luvannut heille antaa; ja hän toivoi itselleen alamaisia ja palvelijoita ja tahtoi että häntä kutsuttaisiin Herraksi, ja että hän hallitsisi muiden tahtoa. Mutta muut ainur katsoivat tätä asuinsijaa Maailman aavojen keskellä jota haltiat kutsuvat nimellä Arda, maa, ja heidän sydämensä iloitsi valosta, ja heidän silmänsä näkivät monia värejä ja he riemuitsivat; mutta meren kohina sai heidät levottomiksi. Ja he havaitsivat ilman tuulet, ja aineet joista Arda oli tehty, se oli tehty raudasta ja kivestä ja hopeasta ja kullasta ja monista aineista; mutta kaikista näistä he ylistivät eniten vettä. Ja eldar sanovat että vedessä elää yhä Ainurin Soiton kaiku selvempänä kuin missään muussa mitä maan päällä on; ja monet Ilúvatarin Lapset kuuntelevat yhä kyltymättä Meren ääniä vaikka eivät tiedä miksi. Veteen käänsi ajatuksensa se ainu jota haltiat kutsuvat Ulmoksi ja kaikkein syvimmin perehdytti Ilúvatar hänet soittoon. Mutta ilmoja ja tuulia on eniten pohtinut Manwë joka on ainurista ylhäisin. Maan pintaa on ajatellut Aulë jolle Ilúvatar oli antanut taidot ja tiedot vain hiukan vähäisemmät kuin Melkorille; mutta Aulën ilo ja ylpeys on tekemisen työssä ja tekemisen tuloksessa, ei niinkään omistamisessa ja osaamisessa; ja sen tähden hän antaa eikä varastoi ja on huolta vailla; hän siirtyy aina uuteen työhön. Ja Ilúvatar puhui Ulmolle ja sanoi: »Etkö näe kuinka Melkor on käynyt sotaan sinun lääniäsi vastaan tuossa pienessä valtakunnassa Ajan Syvyydessä? Ankaran ja kohtuuttoman kylmyyden hän ajatteli,mutta ei hän silti tuhonnut lähteittesi nauneutta eikä kirkkaitten lampiesi suloa. Katso lunta ja katso pakkasen taitavaa työtä! Pidäkkeettömän kuumuuden ja tulen Melkor teki, mutta ei hän silti kuivattanut haluasi eikä sammuttanut meren soitantoa. Katso siis sinä pilvien loistoa ja korkeutta ja alati vaihtuvaa utua; ja kuuntele kuinka sade lankeaa Maan päälle! Ja pilvien kautta sinä tulet lähemmäksi Manwëa, ystävääsi, joka on sinulle rakas.» Silloin Ulko vastasi: »Totisesti, Vesi on nyt kauniimpi kuin osasin sydämessäni kuvitella, eikä minun salainen ajatukseni ole keksinyt lumihiutaletta, eikä minun soittooni kuulunut lankeava sade. Minä etsin Manwëa, niin hän ja minä laadimme iäti sävelmiä sinun iloksesi! Ja Manwë ja Ulmo ovat alusta asti olleet liitossa ja ovat kaikessa uskollisimmin palvelleet Ilúvatarin tarkoitusta. Mutta Ulmon vielä puhuessa ja kun ainur yhä tuijottivat näkyä otettiin se heiltä pois ja kätkettiin heidän näkyvistään; ja silloin he ikään kuin kokivat jotakin uutta, ja se oli Pimeys, jota he eivät ennen olleet tunteneet muuten kuin ajatuksissa. Mutta näyn kauneus oli saanut heidät valtaansa ja olevaksi tulevan Maailman synty oli tenhonnyt heidän mielensä niin että he ajattelivat vain sitä; sillä tarina oli vajaa ja ajan pyörät pyörivät yhä kun näky otettiin heiltä pois. Ja toiset ovat sanonnet että näky lakkasi ennen Ihmisten Valtakunnan täyttymistä ja Esikoisten haipumista; ja siitä johtuu että vaikka soitto oli kokonainen, valar eivät ole silmin nähneet Myöhempiä Aikoja eivät Maailman loppua. Silloin syntyi ainurin keskuudessa levottomuutta; mutta Ilúvatar kutsui heitä ja sanoi: »Tiedän että mielenne halu on että se mitä olette nähneet olisi todella, ei vain aivoituksissanne vaan niin kuin te olette itse ja sittenkin toisin. Siksi minä sanon: Eä! Tulkoon tämä kaikki Olevaksi! Ja minä lähetän Tyhjyyteen Sammumattoman Liekin ja se on oleva Maailman sydän ja Maailma on Oleva; ja ne teistä jotka niin tahtovat, voivat astua sinne alas.» Ja äkkiä ainur näkivät kaukana valon, kuin pilven jonka keskellä oli liekki; ja he tiesivät että se ei ollut pelkkä näky, että Ilúvatar oli tehnyt jotakin uutta, ja se oli Eä, Maailma joka On. Niin tapahtui että ainurista toiset asustivat yhä Ilúvatarin kanssa Maailman rajojen tuolla puolen; mutta toiset, näiden joukossa monet suurimmat ja kauneimmat, heittivät hyvästit Ilúvatarille ja laskeutuivat Maailmaan. Mutta Ilúvatra asetti ehdon joka oli heidän rakkautensa vuoksi välttämätön, ja se oli se että heidän mahtinsa siirtyisi Maailmaan, kuuluisi Maailmaan, jäisi Maailmaan ja olisi siellä aina kunnes Maailma olisi valmis, niin että he ovat sen elämä ja se on heidän elämänsä. Ja sen tähden heidän nimensä on valar, Maailman Mahdit. Mutta kun valar saapuivat Eäan, hämmästyivät he ensin ja joutuivat ymmälle, sillä oli kuin ei mitään siinä mitä he olivat näyssä nähneet olisikaan vielä ja kaikki oli vasta alussaan ja vailla muotoa, ja oli pimeää. Sillä Suuri Soitto oli ollut vain ajatus joka kasvoi ja kukoisti Ajattomissa Saleissa, ja Näky oli ollut pelkkä enne; mutta nyt he olivat saapuneet Aikojen alkuun ja he käsittivät että Maailma oli vasta ennalta näytetty ja ennalta laulettu ja että heidän oli se tehtävä todeksi. Ja niin he aloittivat suuren työnsä mittaamattomissa ja tutkimattomissa autioissa maissa, laskemattomassa ja unohdetussa ajassa, valmistaakseen Maailman sitä hetkeä varten jolloin Ajan Syvyydessä, Eän suurten salien sylissä tulisi se hetki ja se paikka johon Ilúvatarin Lapsen ilmaantuisivat asumaan. Ja tästä työstä suurimman osan tekivät Manwë ja Aulë ja Ulmo; mutta Melkor oli myös mukana alusta jsti ja hän sekaantui kaikkeen mitä tehtiin ja käänsi kaiken minkä voi omien halujensa ja tarkoitustensa suuntaan; ja suuret tulet hän sytytti. Siksi, kun Maa oli vielä nuori ja liekkiä täynnä, himoitsi Melkor sitä, ja hän sanoi valarille: »Tämä on minun oma valtakuntani ja minä nimeän sen itselleni!» Mutta Manwë oli Melkorin veli Ilúvatarin aivoituksissa ja hänen kauttaa soi voimakkaimmin toinen sävelaihe jonka Ilúvatar oli nostattanut Melkorin epäsointua vastaan; ja hän kutsui luokseen monia sekä suuria että vähäisiä henkiä ja he tulivat alas Ardan kentille ja auttoivat Manwëa, ettei Melkor estäisi iäksi heidän työtään toteutumasta, ettei Maa kuihtuisi jo ennen kukkimistaan. Ja Manwë sanoi Melkorille: »Tätä valtakuntaa et vääryydellä omaksesi ota, sillä monet muut ovat täällä nähneet vaivaa siinä missä sinä.» Ja Melkorin ja muiden valarin välille tuli riita; ja sen jälkeen Melkor vetäytyi ja meni muille maille ja teki siellä mitä tahtoi; mutta hän ei jättänyt sydämestään ajatusta että Ardan Valtakunta olisi hänen. Ja valar ottivat itselleen muodon ja vaatteet; ja koska rakkaus Ilúvatarin Lapsiin oli tuonut heidät maailmaan, ja he vartoivat heitä tuleviksi, ottivat he muodon sen mukaan mitä he olivat nähneet Ilúvatarin Näyssä, mutta heidän mahtinsa ja loistonsa oli heistä itsestään. Ja niin on että heidän muotonsa on lähtöisin enemmän näkyvän Maailman kuvasta kuin itse Maailmasta; ja eivät he muotoa tarvitse patsi niin kuin me vaatteita, sillä voimmehan me olla alasti menettämättä olemustamme. Sen tähden valar saattavat halutessaan kulkea vaatteetta, eivätkä edes eldar selvästi näe heitä, vaikka he olisivat läsnä. Mutta kun valar tahtovat vaatettaa itsensä, ottavat toiset miehisen hahmon ja toiset naisen hahmon; sillä alusta asti oli heidän luonnossaan se ero, joka saa vain hahmon tästä valinnasta eikä ole valinnan aikaansaama, aivan kuten meidän keskuudessamme mies ja nainen osoittavat eronsa asullaan mutta asu ei sitä eroa tee. Joskus Suuret ottavat hahmon joka on samanlainen kuin ylhäisimmillä Ilúvatarin Lapsilla mutta joskus he saattavat pukeutua omiin ajatuksiinsa ja ne saavat mahtavan ja kauhistavan näkyvän muodon. Ja valar vetivät luokseen monia seuralaisia joista toiset olivat vähäisempi ja toiset melkein yhtä mahtavia kuin he itse, ja he tekivät yhdessä työtä Maan järjestämiseksi ja sekasorron suitsittamiseksi. Silloin Melkor näki mitä oli tehty ja että valar kulkivat Maan päällä näkyvinä voimina, Maailman vaatteissa, ja he olivat ihanat ja loistavat katsella ja autuaita, ja Maa oli muuttumassa puutarhaksi jossa he saivat iloita, sillä sen melskeet oli vaimennettu. Silloin paisui hänessä kateus entistä suuremmaksi; ja hänkin otti näkyvän muodon, mutta hänen luontonsa vuoksi ja hänessä kytevän pahuuden vuoksi oli muoto musta ja kauhea. Ja hän laskeutui Ardan päälle voimassa ja vallassa joka oli suurempi kuin kellään valarista, ja hän oli kuin merestä nouseva vuori jonka jäinen, savua ja tulta syöksevä huippu peittyy pilviin; ja Melkorin silmien palo oli kuin liekki joka kuluttaa kuumuudella ja lävistää jäätävällä kylmällä. Niin alkoi valarin ensimmäinen taistelu Melkorin kanssa Ardan hallinnasta; eivätkä haltiat tiedä juuri mitään noista melskeistä. Sillä se mitä tässä on kerrottu on valarilta itseltään peräisin, sillä eldalie puhuivat heidän kanssaan Valinoirin maasta ja he opettivat heitä; mutta paljon eivät valar koskaan puhuneet sodista joita käytiin ennen haltioiden tuloa. Mutta eldarin keskuudessa kerrotaan että kaiken aikaa valar yrittivät Melkorista huolimatta hallita Maata ja valmistaa sitä Esikoisten tuloa varten; ja he rakensivat maita ja Melkor tuhosi ne; ja he uursivat laaksoja ja Melkor kohotti ne; ja he veistivät vuoria ja Melkor kaatoi ne; ja he laskivat sijat merille ja Melkor läikytti niistä veden; eikä mikään saanut olla rauhassa eikä kasvaa pitkään, sillä niin kuin valar aina aloittivat työn, niin tuli Melkor aina sitä purkamaan tai turmelemaan. Mutta heidän työnsä ei silti mennyt kokonaan hukkaan; ja vaikka heidän tahtonsa ja tarkoituksensa ei missään työssä täydesti toteutunut, ja kaikki mikä maailmassa oli sai toisen muodon ja puvun kuin valar olivat aluksi aikoneet, sittenkin Maailma hitaasti muotoutui ja tuli lujaksi. Ja niin perustettiin Ilúvatarin Lapsille viimein asuinsija Ajan Syvyyksiin lukemattomien tähtien keskelle. -- -- Marko Grönroos, magi AT iki PISTE fi (http://www.iki.fi/magi/) -- Paradoxes are the source of truth and the end of wisdom

Edellinen säie: Itsekkyys ja epäitsekkyys
Seuraava säie: Kehitysteoria vastatuulessa?
[Muut säikeet] [Muut uutisryhmät]