Antti Tiainen <tipu AT raistlin PISTE tky PISTE hut PISTE fi> writes:
> Eikös siinä näin nimenomaan juuri tapahdu, eli kyseessä nimenomaan on vain
> optinen efekti.
Tjoo, niin se tosiaan vaikuttaisi olevan. Todellinen aikavääristymä
koskisi tällöin singulariteettia, ei tapahtumahorisonttia.
> : Mutta jos objekti meidän näkökulmastamme koko ajan lähestyy
> : tapahtumahorisonttia, niin induktiivisesti päätellen kaikki aukkoon
> : "pudonneet" näyttävät meistä vain lähestyvän "tapahtumahorisonttia",
> : jolloin koko tapahtumahorisonttia ei voi olla olemassa.
>
> Niinhän ne tekevät, mutta mitenkä tuosta seuraa se, että
> tapahtumahorisonttia ei voi olla olemassa? Eihän se että sitä ei voi nähdä
> tarkoita että se ei ole olemassa.
Yllämainitun perusteella muutan tämän koskemaan singulariteettia.
> Kannattaa tutustua sci.physics.relativity -ryhmän FAQiin osoitteessa
> http://www.corepower.com/~relfaq/relativity.html
Tjoo, tuolla näytti olevan vastauksia näihin kysymyksiin,
hienoa. Pitää vielä lueskella sitä.
Edelleenkin kyllä näyttäisi siltä, että tuota singulariteettia ei voi
olla olemassa. Tai oikeastaan sain noista teksteistä sellaisen
käsityksen, että mustaan aukkoon joutunut aine romahtaa
singulariteetiksi vasta täsmälleen samalla hetkellä kuin musta aukko
lopullisesti haihtuu. Eli singulariteetin syntymishetki ja
tuhoutumishetki olisivat samat. (Mutta tämä oli vain ensikäsitys,
ihmettelen asiaa edelleen.)
--
-- Marko Grönroos, magi AT iki PISTE fi (http://www.iki.fi/magi/)
-- Paradoxes are the source of truth and the end of wisdom
|