Pääsivu » Artikkeleita » Määräykset » 3.3.2005: Uskonnolliset kouluasut

Määräys

3.3.2005: Uskonnolliset kouluasut pakollisiksi


Muslimikoululainen

Kristitty koululainen

Ristit kouluihin mukaan!

Uskonnottomillekin koululaisille
löytyy omansa

Epätodet uskomukset johtavat rappioon, joten tosien uskomusten mainonta on tärkeää kansalaiskasvatusta. Kaikkien koululaisten tulee siksi käännyttää muita omaan maailmankatsomukseensa, mikäli se on oikea.

Eräs näppärä tapa tähän on pitää oma uskonto jatkuvasti toisten naamalla, 8 tuntia päivässä, viisi päivää viikossa.

Niin Ranskassa kuin Britanniassakin on viime aikoina kovasti kohistu muslimityttöjen uskonnollisista vaatekappaleista, kuten huiveista eli hijabeista ja kaavuista. Ranskassa nämä on nyt kouluopetuksen sekulaarisuuden turvaamiseksi kielletty. Britanniassa, tuossa koulu-uniformujen luvatussa maassa, oikeuden viimeisin päätös on viimein sallinut uskonnollisten asusteiden käyttämisen.

Britannian tapaus syntyi koulussa, jonka oppilaiden enemmistö on muslimeja. Paikalliset islaminoppineet olivat hyväksyneet tyttöjen koulu-uniformut islamin mukaisina "säädyllisinä" asusteina. Yksi oppilaista halusi silti välttämättä pukeutua jilbabiin (kaapuun), joten ei kun oikeuteen.

Suurimmassa osassa Eurooppaa, kuten Suomessa, ei kouluissa ole asiaan liittyviä pukumääräyksiä.

Kun katsotaan kristinuskoa, on lähetyskäsky sen kulmakiviä. Täten, jos kristitty pitää muslimeja (ja kaikkia muitakin) Saatanan kasvatteina, pitäisi hänen voida ilmaista uskomuksiaan vapaasti koulussakin. Onhan selvää, että ihmiset täytyy pelastaa jo lapsina.

On myös huomattava, että kaikki uskonnot eivät sinällään määrää tiettyä pukeutumista. Islamkaan ei määrää hijabia, jilbabia tai burkhaa, vaan kyseessä on vain tietyn arabi-alakulttuurin käsitys säädyllisestä. Ihmisen maailmankatsomusta ei kuitenkaan ole mielekästä määritellä sen mukaan, mitä hänen kirkkokuntansa määrää, vaan yksilön itsensä mukaan. Siksi jokainen voi ilmaista maailmankatsomustaan millaisilla vaatteilla haluaa.

Valistuneet koululaiset voivat siten ryhtyä ilmaisemaan erinäisiä uskomuksiaan urakalla avoimesti. Tulkoot kouluista uskonnollisen propagandan taistelutanner ja tyylikkäin voittakoon!

Käännyttäminen oppiaineeksi

Näiden ohjeitteni myötä käännyttämisestä tulee tärkeä osa kouluelämää ja myöhemmin työelämää. Kuitenkin eri uskonlahkot panostavat eri määrissä lasten käännytyskoulutukseen, jotta he voisivat tehokkaasti käännyttää muita oppilaita koulussa. Siksi käännyttämistä on koululaisten uskonnollisen tasa-arvon vuoksi opetettava oppiaineena. Koulut velvoitetaan antamaan käännytystunteja kunkin oppilaan oman maailmankatsomuksen mukaisesti. Koululaisten käännytysvelvollisuus toimii käytännön opetustoimintana.

Käännytyskoulutus toimii erinomaisesti myös kaupallisen markkinoinnin koulutuksena. Jos nuoret oppivat myymään tuotettaan kovalla hinnalla pelkillä lupauksilla tyystin takeettomasta taivaspaikasta, on menestys liike-elämässä taattu.

Köyhimmillä lapsilla ei myöskään ole varaa ostaa tarvittavia materiaaleja, kuten suuria jumalankuvia tai hopeisia ristejä. Siksi heille täytyy antaa erityistä rahallista symbolitukea. Tosin, koska tuki on vain symbolista, tulee tämä valtiolle ilmaiseksi.

Propagandan jalot juuret

Propaganda-sanalla on nykyään kovin negatiivinen sävy. Tämä ei ole kuitenkaan mitenkään oikeutettua, sillä propagandalla on jalo alkuperä.

Propaganda-sana tulee paavi Gregorius XV:n vuonna 1622 perustamasta Congregation de Propaganda Fidei -seurakunnasta, jonka tehtävänä oli sananmukaisesti edistää uskoa. Myöhemmin järjestön nimi muutettiin osuvammaksi: Congregation de Propaganda Fidei et Extirpandis Haereticis eli Uskon edistämisen ja kerettiläisten hävittämisen seurakunta. Järjestö kunnostautuikin tehtävässään kunnialla, teurastaen tuhansia vääräuskoisia.

Kaikki keinot käyttöön

Koulussa tehtävän käännyttämisen keinot eivät saa jäädä vain pukeutumiseen. On otettava mukaan myös muut perinteiset keinot, kuten henkinen painostus. Esimerkiksi, vääräuskoisille ei kannata puhua lainkaan ja haukkuminen toimii aina. Varsinkin vähemmistöjen osalta tämä on varsin toimiva keino.

Joku voisi sanoa, että uskonnollinen syrjintä on pahasta ja jopa laitonta. Näin ei voi olla, sillä jos oma uskonto tai maailmankatsomus määrää käännyttämään, niin eihän sitä sitten voi kieltää. Vapaus "ilmaista" uskontoaan (eli suomeksi markkinoida eli käännyttää) on toki tärkeämpi perusoikeus kuin rauha uskonnolliselta mainonnalta ja painostukselta.

Myöskään väkivaltaa ei kannata laskea pois.

Kristinuskonkin historia tarjonnee riittävästi esimerkkejä siitä, kuinka Hyvän uskonto on erinomaisesti tuonut Hyvää maailmaan silmittömällä väkivallalla. Kuten tiedetään, Jumala on rakkaus ja hänen käskyjensä noudattaminen on rakkaudenteko. Kuitenkaan aina ei ole pakko käyttää ruumiillista väkivaltaa, onhan Vanhassa testamentissakin esimerkiksi vääräuskoisen epäjumalankuvien polttaminen Jumalan käsky (5. Moos 7:5). Siinä eivät sossumammat tutise kun vanhaa kehnoa takkaan ladotaan.

Samaa periaatetta voivat uskonnonvapautensa nojalla muutkin kuin kristityt käyttää. Vääräuskoisten keinot harjoittaa uskontoaan tulee tuhota miekalla (tai Moralla). Jos vääräuskoinen esimerkiksi rukoilee erityisellä käsieleellä, on parempi hakata häneltä käsivarsi kuin antaa hänen sielunsa joutua ikuiseen kidutukseen. Kyllä ihminen lopulta kiittää pienistä raipaniskuista, vaikka kuolisikin niihin, jos vain ehtii pelastumaan ikuiselta kärventämiseltä Helvetin tulessa.

Jotkin valtauskonnot, kuten Näkymättömän vaaleanpunaisen yksisarvisen uskonto, määräävät selvästi, että väkivallan käyttö uskon levittämisessä on ehdottomasti kiellettyä. Tällainen sanatarkka tulkinta on kuitenkin vaarallista fundamentalismia. Ajat myös muuttuvat ja vanhoja ohjeita on opittava tulkitsemaan nykypäivän ja tulevaisuuden maailmassa. Tärkeintä on oppia, että jos oma tulkinta tuntuu hyvältä, se on oikea.

Last modified: Fri Mar 4 13:09:24 EET 2005
Marko Grönroos (magi@iki.fi).