Wicca ja New Age

Oletetut samankaltaisuudet: Wicca ja New Age

Marko Grönroos

Referaatti Joanne Pearsonin artikkelista uunituoreessa kirjassa Nature Religion Today: Paganism in the Modern World (koonnut Joanne Pearson, Richard H. Roberts ja Geoffrey Samuel), 1998.

Johdanto

Wiccaa on akateemisissa tutkimuksissa käsitelty usein osana New Agea, vaikka monet wiccat ovat asiasta toista mieltä. Pearson viittaa Britanniassa tehtyyn tutkimukseen, jossa enemmistö (86%) wiccoista ei pitänyt Wiccaa osana New Age -liikettä. Useiden wiccojen reaktiot tähän ajatukseen olivat hyvin tunnepitoisen jyrkkiä. Pearson lainaa Wicca-papittaren kirjoittamaa parodiaa Hamletin tunnetusta yksinpuhelusta, joka kuvaa hyvin monien wiccojen suhtautumista New Ageen:

New Age vaiko ei New Age? Siinäpä kysymys.
Onko ajatuksissa jalompaa liittyä
Pörröisten pupujen, kristallien ja muiden kans'
Vaik' tarttua aseisiin muotihullutusten merta vasten
Ja taistellen lopettaa ne?
Kuolla, kenties saada rajakokemus
Ja kirjoittaa siitä kirja
Nukkua, kenties uneksia, ja kautta taantumuksen
Löytää se fantastinen edellinen elämä, jossa
Ego saa iloita
Sillä ken voisikaan kestää ne ruoskaniskut ja halveksunnan noiden pakanajumalten, jotka
Niin pimeässä kuin valossakin kohtaavat
Ja niin juonivat tullakseen kokonaisemmiksi?
Vain noita, druidi ja maagi kyllin mielipuolia ovat vaeltaakseen
Yön valtakunnissa, joissa valoisat New-agerit
Pelkäävät astella!

Pearson näkee, että wiccojen kielteisyys 'New Age'-termiä kohtaan ei kuitenkaan välttämättä tee pätemättömäksi Wiccan luokittelua New Age:ksi akateemisten tutkijoiden silmissä. Pearson näkee monien tutkijoiden käsityksen Wiccasta kuitenkin hyvin suppeana, eikä Wiccan ja New Agen eroa ole hänen mielestään tutkittu riittävästi.

New Age -liikkeen luonnehdinta

Pearson tukeutuu Paul Heelasin luonnehdintoihin New Agesta. Heelas kiteyttää New Agen myös kolmeen periaatteeseen; kahteen toteamukseen ja yhteen ohjeeseen:

Elämänne ei toimi
Olette maanpaossa olevia jumalia ja jumalattaria
Päästä irti / luovuta

Kannattaa huomioida, että Heelasin määritelmä on vain yksi New Agen määritelmä.

1. ``Elämänne ei toimi´´

New Agen ajatuksen mukaan olemme niin läpeen syöpynyt yhteiskunnan ja kulttuurin oppeja, ettemme enää tiedä keitä todellisuudessa olemme. Yksikään edellä mainitussa tutkimuksessa haastatelluista wiccoista ei kuitenkaan kokenut, ettei heidän "elämänsä toiminut" heidän tutustuessaan Wiccaan. New Age käsittelee "Viallinen-itse/ehjääntynyt-itse" -polariteetilla, kun taas wiccat tasapainottelevat käytännönläheisen suhtautumisen jokapäiväisiin vaatimuksiin ja holismin tavoittelun välillä. Holismin tavoitteluun liittyy vuorovaikutus ja yhteenliittyminen "kahden maailman" välillä.

Wiccat eivät teeskentele, että elämä olisi aina helppoa. Wiccat suhtautuvat maailmaan käytännönläheisen realismin silmin. Tämä elämän realistinen näkemys heijastuu myös siinä asenteessa, ettei niin jumalilla, ylipapilla tai -papittarella, kuin jonkun "korkeammalla tietoisuudellakaan" olisi kaikkia vastauksia kaikkiin elämän ongelmiin.

Wicca ei pidä ihmiskuntaa "epäkuntoisena", mutta ei liioin anna romanttista kuvaa, että ihmiselämä olisi vapaa ongelmista. Wiccat haluavat mieluummin elää maailmassa, kuin yrittää voittaa se tai paeta siitä. Pearson lainaa Wadsworthia (1997):

. . .ulkoinen arkipäivän maailma muuntuu ja silti yhä pysyy samana, samoin vaatimuksin, samoin ongelmin kuin aiemminkin. Hengellisyys ei ole pako elämästä, vaan sen lisä . . . [Wiccan] papitar oppii yhtä lailla niin lasten kanssa elämisestä, työn teosta ja kodin hoidosta, kuin syvällisistä kirjoista ja muilta papeilta tai papittariltakin . . . tämä on se sekä arkipäiväinen, että erikoislaatuinen maailma jossa elän, loikkien edestakaisin, sekoittaen ja yhdistäen ne luodakseni kokemuksen, jota kutsutaan Jumalattaren Papittareksi.

2. ``Olette maanpaossa olevia jumalia ja jumalattaria´´

Heelas kuvailee New Agen käsitystä, että: ``Täydellisyys voidaan löytää vain pääsemällä sosialisoituneen itsensä ohitse; sen, joka tunnetaa yleisesti "egona", mutta myös "alempana itsenä", "älynä", tai "mielenä". Siten päästään uudelle olemisen alueelle.´´ Edelleen: ``kaikkein merkittävin New Agen ominaisuus on, että ihminen on olemukseltaan hengellinen.´´ Tämä viittaa jonkintyyppiseen henki-aine -dualismiin New Agessa. Ajatuksena on, että henki on jollain lailla parempi kuin ruumis, eikä ruumiista, ihmisestä, ole mitään hyvää sanottavaa. Olemme jumalallisia, osittain henkeä, vankina ruumiissamme, maanpaossa modernissa maailmassa ja maan päällä.

Wiccat taas eivät väitä etsivänsä täydellisyyttä, vaan pikemminkin ``kokonaisuutta´´. Kyseisenlainen kokonaisuudellisuus sisältää kaikki yksilön ominaisuudet, ei vain niitä, joita New Age määrittelee täydellisen elämän piirteiksi. Wiccojen mukaan tämä kokonaisena oleminan tarkoittaa tietoisena olemista näistä piirteistä ja niiden vähittäistä kohtaamista. Kuten eräs Wicca sanoo, ``hän ei ole täydellinen, eikä edes yritä olla, vaikka hän pystyisikin määrittelemään sellaisen käsitteen´´. Pearson käsittelee ihmisen monipuolisen kokonaisuuden tärkeyttä Wiccassa myös pentagrammisymbolin kautta.

Pearsonin mukaan vain pieni osa wiccoista uskoo jumaliin itsensä ulkopuolisena olentona (käsittäen ne vain omassa mielessä olemassaolevina arkkityyppeinä), kun taas suurin osa palvoo jumaliaan ymmärtäen niiden olevan sisältävän ulkopuolista todellisuutta, että sisäistä, psykologista todellisuutta. Monet wiccat eivät pidä jumalia täydellisinä, vaan yhtä kehittyvinä kuin ihmiset. Täydellisyyden etsiminen tulemalla jumalaksi tai jumalattareksi olisi heille siten vain turhaa fantasiaa ja ajanhukkaa.

3, ``Päästä irti / luovuta´´

Tämä kolmas periaate antaa Heelasin mukaan ``keinot pelastuksen saavuttamiselle.´´ Hän kuvaa pelastuksen yksilön egon `tyrannian ulosmanaamiseksi´. Wicca ei kuitenkaan ole tässä mielessä pelastuksellinen uskonto, eivätkä sen harjoittajat yritä rakentaa utopiamaailmaa tai pelastua peruuttamattomasti viallisesta maailmasta. Vaikka monet wiccat käyttävät psykologisia teorioita ja käyttävät `egon´ ja `itsen´ käsitteitä, he painottavat `egoa´ eri lailla. Toisin kuin New Age, Wicca ei käsittele sitä `tyrannisena´ tai jollain lailla `pahana´. Egoa pidetään usein tarpeellisena puolustusmekanismina, suojamuurina itsen ja maailman välillä. Ego toimii suodattimena ja on psyyken terveyden kannalta oleellisen tärkeä, eikä sitä tarvitse millään lailla ``karkoittaa´´ tai tuhota.

Auktoriteetti

Pearson käsittelee myös Heelasin toista New Agen luonnehdintaa, joka perustuu periaatteeseen, jonka mukaan yksilö on aina korkein auktoriteetti. New Agessa on Heelasin mukaan tärkeää auktoriteetin paikantaminen yksilön sisällä ja kaiken sellaisen hylkääminen, joka henkilön itsensä mielestä on ulkoinen auktoriteetin muoto. New Age vastustaa erityisesti sellaista auktoriteettiä, joka on ``voimaa tai oikeutta tottelevaisuuteen pakottamiseen´´.

Wiccassa auktoriteettia ei analyysien mukaan hylätä, vaan sillä on oma tärkeä paikkansa. Auktoriteetti hyväksytään sikäli kun se käsitetään ``delegoituna valtana´´ tai ``tunnustetun tietämyksen tai asiantuntemuksen kautta saavutettuna vaikutusvaltana´´. Sitä mukaa kun wiccapappi tai -papitar omaksuu pappisroolinsa, hän kasvaa myös auktoriteettina. Hänestä tulee ``noitapiirin auktoriteetti´´ hänen oman asiantuntemusalueellaan. Ylipappeja ja ylipapittaria ovat tavallisimmin ne, jotka kehittävät osaamistaan rituaalien johtamisessa, magian harjoittamisessa ja muiden opettamisessa, joten heitä pidetään auktoriteetteina näissä asioissa. Toisaalta Wiccan rakenne mahdollistaa kaikilla noitapiirin jäsenille mahdollisuuksia kokeilla rituaalien kirjoittamista ja johtamista, ja vaikuttaa aloittelijoiden ohjaukseen. Tällä tavoin he vähitellen saavat kokemusta ja auktoriteettia. Auktoriteetti myös ilmaistaan valoin initiaatiossa, mitä yksikään itseään kunnioittava New-ageri ei tekisi. Kaikkien osallistujien kokemuksia, tietoja ja ajatuksia pidetään auktoritiivisena ja niitä voidaan käyttää resursseina.

Wiccat tunnustavat myös jumalten auktoriteetin, mutta he eivät tyrkytä auktoriteettiaan, vaan se annetaan heille samalla lailla kuin papeille ja papittarille. Koska Wiccan jumalia ei pidetä täydellisinä, heidän kanssaan voi väitellä kuten ylipapin tai -papittarenkin kanssa, eikä häidän auktoriteettiaan pidetä täydellisenä.

Sitoumus

New Age ei Pearsonin mukaan vaadi pitkäaikaista sitoumusta ``kuluttajien´´, vaan vain johtohahmojen osalta. New Age on luonnehdittavissa sarjana sekalaisia lyhytaikaisia terapeuttisia harjoitusmuotoja. New-ageri vaikuttaisi odottavan nopeita tuloksia ja olevan tuloskeskeinen, ottaen tiettyjä kursseja tiettyihin tarkoituksiin.

Wicca puolestaan vaatii pitkäjänteistä sitoumusta ja prosessi on melko intiimi. Sitoumus on luonteeltaan pitkäkestoinen, sillä se on enemminkin prosessikeskeinen kuin tarkoitushakuinen. Sitoumus käsitetään ``omistautumisena´´, ``vihkiytymisenä´´ tai ``hakemuksena´´.

Johtopäätökset

Pearsonin johtopäätös on, etteivät Heelasin kolme New Agen perusperiaatetta sovi Brittiläiseen Wiccaan. Wicca on selkeästi erottuva tavoilla, jotka antavat sille aseman kokonaisena ja ehyenä uskonnollisena traditiona ja suojelevat sitä harhaanjohtavan esitysmuodon aiheuttamalta vääristykseltä.