Uusnoituuden suhde uskontoon

Uusnoituuden suhde uskontoon on moninainen, sillä se ei ole suoranaisesti uskonto, vaikka siinä onkin selviä uskonnollisuuden piirteitä. Kuitenkin on monia uuspakanauskontoja, joissa uusnoituudella on niin keskeinen merkitys (ainakin historiallisesti), että harjoittajat usein pitävät ''wiccaa'' tai uusnoituutta itseäänkin uskontona. Itse pidän tätä käsitystä harhaanjohtavana yksinkertaistamisena..

Mitä on uskonto

Uskonnolle ei ole tarkkaa määritelmää.

''Usko johonkin'' ei vielä määrittele jotain harjoitusta uskonnoksi, vaikka se onkin useimmissa uskonnoissa keskeistä.

Uusnoituudessa ei ole ''uskoa'' yliluonnollisiin jumaliin tai voimiin, ainakaan siinä mielessä kuin perinteisissä uskonnoissa tai noituuden vanhoissa muodoissa. Silti ''usko'' on uusnoituudessa keskeistä - kyky hallita uskomista ja siihen liittyviä tunteita ja kokemuksia kuitenkaan antamatta niiden hallita omaan ymmärrystä todellisuudesta.

Uskonnollinen kokemus

Eräs uskontojen tärkeimmistä piirteistä on uskonnollinen kokemus. Tällä tarkoitetaan tiettyjä kokemuksia, jotka poikkeavat arkikokemuksista merkittävästi.

Tavallisimpia uskonnollisia kokemuksia on ''voimien'' kuten myyttisten hahmojen ja henkiolentojen havaitseminen. Tämä ei yleensä tapahdu näköaistilla.

Uusnoituus voidaan määritellä lyhyesti taitona aikaansaada uskonnollisia kokemuksia tahdonalaisesti.

Pyhän maallinen käsitys

Uskonnossa on usein keskeistä käsitys pyhästä, mutta uusnoituudessa pyhän käsite on varsin vaihteleva ja melko erilainen kuin perinteisissä uskonnoissa. Pyhällä ei uusnoituudessa niinkään viitata tiettyjen asioiden erilliseen yliluonnolliseen ominaisuuteen, vaan lähinnä niiden henkilökohtaiseen tunne- ja arvomerkitykseen. Pyhyys on siten luonteeltaan subjektiivista ja välineellistä. Pyhyyden kokeminen on tärkeä osa sitä uskonnollista kokemusta, joka on uusnoituuden keskeisin väline.

Pyhyys liitetään uusnoituudessa usein luontoon ja kaikkeuteen, mutta se voidaan liittää myös erityisiin paikkoihin ja esineisiin; erityisesti sellaisiin esineisiin, joita käytetään seremonioissa apuvälineinä. Pyhyys voidaan lisäksi liittää ''henkiolentoihin'', jotka avustavat noituuden harjoittajaa seremonioissa tai jokapäiväisessä elämässä.

Uskonnon ulkoinen muoto, uudella sisustalla

Uusnoituuden uskonnollinen luonne ilmenee selkeimmin sen symboliikassa ja seremonioissa, joiden muotoja se ammentaa muinaisten uskontojen maailmasta. Tavallisimpia inspiraation lähteitä ovat vanhat kreikkalaiset, roomalaiset, egyptiläiset, kelttiläiset, skandinaaviset ja Suomessa erityisesti suomalaiset perinteet.

Eri wiccaperinteitä on vaikea verrata tutumpiin uskontoihin kuten kristinuskoon, jonka käsitys jumaluudesta ja maailmasta on tyystin erilainen kuin panteistisilla luonnonuskonnoilla.

Wicca ja uushenkisyys (New Age)

Varsin suuri osa uusnoituus-kirjallisuudesta katsoo wiccan uushenkisyyden (New Age) muodoksi. Toisaalta uusnoituuden harjoittajien omat näkemykset ovat yleensä täysin päinvastaiset ja uushenkisyys-yhteyteen suhtaudutaan lähes yhtä kielteisesti kuin satanismiin yhdistämiseen. Asia on kuitenkin hyvin pitkälle määritelmäkysymys, sillä uushenkisyyttä voi tarkastella monelta kannalta, aivan kuten uusnoituuttakin.

Uusnoituus nykyajan luonnonuskontojen perustana

Suomalainen kulttuuri on aina ollut lähellä luontoa, joten samaa suhdetta odotetaan myös uskonnolta. Myös kristinusko on viime vuosina yrittänyt käyttää hyväkseen tätä kulttuuripiirrettä. Luonnonuskonnoilla, joihin lukeutuvat joiltain osin myös suomalaisten esi-isiemme uskonnot, yhteys on suorempi ja selvempi. Tässä uskonnollisessa merkityksessä uusnoituus tai wicca on tapa etsiä omaa henkilökohtaista yhteyttä luontoon.