Magi
Esittely
Uutisia
Arkisto
  Luonnonuskonnot
  Ateismi
Panteismi
  Johdanto
  Uskontunnustus
  Eri muodot
  ... ja uuspakanuus
  ... ja ateismi
  Meditaatio
  Muuta...
Uusnoituus
  Johdanto
    * Historia
    * Seremonia
    * Etiikka
    * Suhde uskontoon
    * Maailmankuva
  Lyhyitä vastauksia
  Uusnoituus-tutkielma
  Wicca ja New Age
Uuspakanuus
  Johdanto
  Juhlapyhät
    * Marrasyö
    * Joulu
    * Kevätjuhla
    * Vappu
  Maailmankuva
  Luontosuhde
  Aasainusko
  Jumalataruskonto
Muuta
  Taivasmyyttejä
Kirjallisuus
  Uusnoituus
  Uskonnonfilosofia
Postituslistat
Tapahtumia
Linkit

© Marko Grönroos, 2000

4. MAGIAN HARJOITTAMISEEN LIITTYVÄT RITUAALIT

4.1. Rituaalivälineet

Useimmat wicca-suuntaukset käyttävät samantyyppisiä rituaalivälineitä (Cunningham 1993, 105). Rituaalivälineilläkin on fyysisen olemuksen lisäksi astraaliolemus. Rituaalivälineiden konsekrointi ikään kuin aktivoi esineessä olevan astraalienergian (Farrar 1984, 40-41). Rituaaliväline on lisäksi psykologinen apuväline, joka auttaa keskittymään ja synkrenisoi covenin yhteisen voiman ja tavoitteet. Rituaalivälineet kuuluvat covenille tai yksittäiselle jäsenelle.

Jokaisella noidalla on yleensä henkilökohtainen rituaaliveitsi eli athame, joka voi olla periaatteessa tavallinen veitsi, mutta sitä ei saa käyttää muihin kuin rituaalisiin tarkoituksiin. Athamea käytetään maagisen kehän luomiseen ja poistamiseen liittyvissä rituaaleissa. Se on maskuliinisuuden symboli. Farrarien kirjassa athame liitetään tulen elementtiin (Farrar 1984, 251-252). Rituaaliveitsen kautta suunnataan energiaa omasta kehosta (Cunningham 1988, 95).

Miekkaa käytetään myös maagisen kehän luomisessa ja myös siihen liittyy tulen elementti. Sauva (wand) edustaa ilman elementtiä ja sitä voidaan käyttää invokaatioita suoritettaessa. Se on usein valmistettu puusta. Malja, jossa on viiniä tai vettä symbolisoi Jumalatarta (Cunningham 1988, 95). Se on myös veden elementin ja feminiinisyyden vertauskuva (Farrar 1984, 258). Suitsukkeet kuvaavat ilman elementtiä. Niiden tarkoitus on puhdistaa rituaalialue. Gardnerin mukaan ruoskaa voidaan käyttää varovaiseen ruoskintaan. Tarkoituksena on aikaansaada transsitila, jossa on mahdollista esimerkiksi selvännäkö. Ruoskinta ei saa kuitenkaan aiheuttaa minkäänlaista tuskaa (Farrar 1985, 60). Ruoska voi olla myös eräs Jumalattaren symboli (Farrar 1981, 40-41).

Erivärisiä nauhoja käytetään apuna nauhamagiassa. Kullakin värillä on oma symbolinen merkitys. Esimerkkinä kaksi väriä: Punainen on tulen väri. Se on Marsin väri ja punaista nauhaa käytetään parantamiseen. Musta väri liittyy Saturnukseen ja magiaan, jonka tarkoitus on estää tai rajoittaa. Luudalla puhdistetaan aluksi rituaalialue.

Pentaakkeli on puusta, metallista tai savesta valmistettu kiekko (Cunningham 1988, 96). Se on maan ja feminiinisyyden symboli, jonka keskellä on ylöspäin oleva pentagrammi eli viisikanta . Pentaakkelissa olevan pentagrammin yläpuolella om vasemmalta oikealle ensimmäisen, toisen ja kolmannen vihkimysasteiden symbolit. Jumalan symboli pentagrammin oikealla puolella ja Jumalattaren symboli vasemmalla. Pentagrammin alapuolella ovat oikealta vasemmalle armon ja ankaruuden symbolit (kts. liite). Suola, vesi ja rituaalivälineet pyhitetään pentaakkelin päällä (Farrar 1984, 259).

Pentagrammi on wiccan perussymboleja. Viisi sakaraa kuvaavat viittä aistia. Keskus on symboli ihmisen korkeammasta puolesta ja yhteydestä jumaluuteen. Pentagrammi kuvaa myös viisautta (Cabot 1989, 87-88).

Rituaalivälineet on sijoitettu alttarille, joka on kehän pohjoissuunnassa. Alttarilla on myös lautasellinen pikkuleipiä suola -ja vesimaljat sekä kynttilöitä (Farrar 1984, 36).

4.2. Alku -ja päätösrituaali

Wiccassa rituaalikäytännöt voivat vaihdella suuresti riippuen covenista. Hahmotan tässä erään alku-ja päätösrituaalin mallin, jossa on vaikutteita gardnerilaisesta suuntauksesta. Myös muut ryhmät käyttävät samantyyppisiä rituaaleja nimenomaan rituaalialueen luomisessa ja sen poistamisessa.

Noidat harjoittavat tavallisesti magiaa täydenkuun aikana eli esbat-kokoontumisissa. Magiaa harjoitetaan myös sapattien yhteydessä. Sapatit ovat vuodenkiertokulkuun liittyviä juhlia, joissa palvotaan Jumalaa ja Jumalatarta kunnioittaen heidän ilmenemistään luonnossa. Wiccassa sapatteja vietetään yleensä kahdeksan kertaa vuodessa (Cunningham 1990, 114-119). Pääsääntöisesti alku-ja päätösrituaalit ovat samanlaisia on, kyse sitten sapatista tai esbatista (Farrar 1981, 28).

Wiccassa rituaalit suoritetaan aina varta vasten pyhitetyllä alueella, jota kutsutaan nimellä maaginen kehä (Magic circle). Se on tila jumalten ja ihmisen, sekä fyysisen ja astraalimaailman välillä. Tässä tilassa ihminen voi kohdata arkkityyppisiä voimia (Crowley 1989, 83-84). Valienten näkemyksen mukaan maaginen kehä voidaan nähdä eräänä muotona ikuisuuden vertauskuvasta omaa häntää syövästä ouroboros-käärmeestä (Valiente 1978, 67).

Wiccassa kehän tarkoitus ei ole suojella rituaaleihin osallistujia demonisilta voimilta, vaan sen tehtävä on olla sellainen paikka jossa harjoitetaan palvontaa ja magiaa. Kehän yksi tarkoitus on säilyttää sisällään maaginen voima, kunnes se suunnataan haluttuun kohteeseen (Farrar 1984, 82). Ylipapitar pyhittää alttarin edessä kehän luomisessa käytettävän veden. Sitten hän koskettaa maljassa olevaa vettä rituaaliveitsellä eli athamella lausuen konsekrointisanat:

I exorcise thee, O creature of water, that thou cast out from thee all the impurities and uncleanliness of the spirits of the world of the phantasm; In the name of Cernunnos and Aradia.

Jumaluuksien nimet voivat olla myös muita. Seuraavaksi ylipappi siunaa suolan lausuen siunaukseen liittyvät sanat. Seuraavaksi suola kaadetaan veteen. Kummassakin yhteydessä käytetyt konsekrointisanat pohjautuvat Mathersin toimittamaan ja kääntämään teokseen The Key of Salomon.

Seuraavaksi ylipapitar rajaa kehän miekalla kulkien pohjoisesta pohjoiseen. Kolme covenin vahvistaa kehän veden, tulen ja ilman elementeillä. Ensimmäinen vihmoo kehän pyhitetyllä suolavedellä (vesi). Toinen kantaa suitsuketta kehän ympäri (ilma) ja kolmas kolmas kynttilää (tuli). Ylipapittaren miekka on maan elementin vertauskuva (Farrar 1981, 38-39). Tämän jälkeen ylipapitar kutsuu kehään vartiotornien herroja eli elementaaliolentoja jokaisesta ilmansuunnasta. Hän suorittaa invokaation piirtäen samalla ilmaan athamella maan elementin pentagrammin (kts. liite). Muut covenin jäsenet piirtävät ilmaan saman symbolin. Esimerkkinä tässä invokaatio idän vartiotornien herroille:

Ye Lords of the Watchtowers of the East, ye Lords of Air; I do summon, stir and call you up, to wittness our rites and to guard the Circle.

(Farrar 1984, 296)

Kun vartiotornien herrat on kutsuttu paikalle ylipappi suorittaa kuun alas vetämisen (drawing down the moon) rituaalin, jossa Jumalatarta kutsutaan ilmentämään itsensä ylipapittaren kautta (Farrar 1981, 40-41). Jumalattaren ominaisuudessa ylipapitar esittää julistuksen (The Charge), joka kertoo Jumalattaren ilmestymisestä ihmisten keskuuteen (Farrar 1984, 296).

Julistuksen päätyttyä ylipappi tervehtii sarvipääjumalaa. Tervehdyksen jälkeen ylipapitar johtaa covenin tanssiin, jonka jälkeen alkurituaali on päättynyt. Coven voi nyt tehdä sapattirituaaleja tai harjoittaa varsinaista magiaa (Farrar 1981, 46).

Näiden rituaalien jälkeen covenin jäsenet nauttii siunatuista kakuista ja viinistä (Farrar 1981, 46). Nimenomaan viinin siunausrituaalin tarkoitus on ilmentää sekä maskuliinisen ja feminiinisen energian, että Jumalan ja Jumalattaren yhdistymistä. Rituaali alkaa siten, että mies on polvistuneena naisen edessä pitäen kädessään viinimaljaa. Mies lausuu seuraavat sanat:

As the athame is to the male, so cup is to The female; and conjoined, they bring forth blessedness.

Tässä yhteydessä nainen koskettaa athamella viiniä. Nainen siunaa samalla tavoin myös kakut, jolloin mies lausuu seuraavat sanat:

O Queen most secret
Bless this food unto our bodies
Bestowing health, wealth, strength, joy and peace
And that fulfilment of love that is perpetual happiness.

Tämän jälkeen covenin jäsenet nauttivat tämän siunatun ruuan, jossa on maagista voimaa (Crowley 1989, 158-159).

Lopuksi maaginen kehä on aina poistettava rituaalisesta käytöstä. Tämä tapahtuu siten, että ylipapitar lausuu kunkin ilmansuunnan kohdalla kiitokset vartiotornien herroille. Tämän tehdessään hän piirtää athamella ilmaan maan elementin karkoituspentagrammin (kts. liite). Muut covenin jäsenet toimivat samoin. Myös kehälle ilmansuuntiin sijoitetut kynttilät sammutetaan (Farrar 1984, 55-57).

4.3. Rituaalinen tanssi

Tanssi on yksi keino nostattaa maagista voimaa (Farrar 1985, 52). Nimitys spiraalitanssi viittaa käsitykseen, että energia virtaa spiraalinomaisesti (Crowley 1989, 116). Tanssin eräs funktio auttaa siihen osallistuvia vapautumaan liiallisesta egon hallinnasta. Tarkoitus on, että ihmiset kokevat ryhmällä olevan kollektiivisen mielen ja tuntevat yhteyttä maailmankaikkeuden kanssa. Kollektiivisen mielen syntyprosessi tapahtuu nimenomaan alitajunnan alueella.

Tanssin tarkoitus on Crowleyn mukaan myös yhdistää ihmisen animaalisen energia ja sisäinen jumaluus. Tanssiin tulisi osallistua jos mahdollista sekä miehiä, että naisia jotta maskuliininen ja feminiininen energia olisivat tasapainossa.

Aluksi ylipapitar nostaa energian perus-chakrasta. Energian voimistuttua tarpeeksi hän siirtää sen visualisoimalla edessään olevalle ylipapille. Kun energia on palannut takaisin papittarelle hän nostaa sen seuraavaan chakraan. Spiraalitanssi jatkuu kunnes voiman on tunnettu kaikkien kohdalla nousseen "kolmannen silmän" eli ajunan tasolle. Energiasta käytetään usein nimeä voimakartio (cone of power) ja selvännäkijän on mahdollista havaita siinä eri chakroihin liitetyt värit.

Voiman ollessa suurimmillaan covenin jäsenet voivat suunnata sen haluttuun kohteeseen, josta he ovat luoneet mentaalisen kuvan. Voimakartio on mahdollista suunnata myös maagisen kehän keskelle, jolloin sitä voidaan käyttää apuna muuntyyppisessä magian harjoittamisessa (Crowley 1989, 117-119). Tanssin aikana covenin jäsenet usein laulavat. Kyse voi olla laulusta, joka on kirjoitettu erityisesti tiettyä tilannetta varten. Yleisesti käytetty on The Witches Rune,josta näytteenä kaksi ensimmäistä säkeistöä:

Darksome night and shining Moon
East then South then West then North
Harken to the Witche´s Rune
Here we come to call thee forth

Earth and Water Air and Fire
Wand and pentacle and Sword
Work ye unto our desire
And harken ye unto our word
(Crowley 1989, 119; Farrar 1984, 299).

Laulun sanat ovat kirjoittaneet Gardner ja Valiente (Valiente 1978, 21). Käytetyissä lauluissa ei sanojen sisältö ole kovin tärkeä, vaan niiden tehtävä ennen kaikkea on stimuloida kurkku-chakran energiaa (Crowley 1989, 120).

Tanssin myötäpäiväinen suunta (deosil) liitetään positiivisen voiman luomiseen. Vastakkainen suunta (widdersshins yhdistetään negatiiviseen ja tuhoavaan voimaan. Osa noidista katsoo, että kysymys on vain symboliikasta jotkut pitivät mainittua asiaa tärkeämpänä (Cunningham 1990, 124). Erään näkemyksen mukaan yksinään toimivan noidan on helpompi harjoittaa magiaa, koska ryhmän on vaikea keskittyä yhdessä haluttuun tavoitteeseen (Crowther 1974, 79).

4.4. Taiat

Taikojen tekeminen on tyypillistä useimmissa coveneissa (Farrar 1985, 239). Taika on symbolinen toimintapa, joka suoritetaan muuntuneessa tietoisuudentilassa tarkoituksena saavuttaa tietty lopputulos. Taian tekeminen (to cast a spell) on energian projisoimista symbolin kautta (Starhawk 1979, 110). Keskeistä on magian harjoittajan oman voiman käyttöönotto. Tuon voiman lisäksi käytetään myös kaikkialla luonnossa olevaa elämävoimaa hyödyntämällä loitsuissa esimerkiksi kasveja ja mineraaleja. Ihminen, että koko ympäröivä maailma koetaan saman voiman ilmentymäksi (Cunningham 1990, 19-20).

Cabotin mukaan taioissa käytettävät kasvit pitää ensin vahvistaa siten, että alfa-tilassa taian tekijä antaa kosketuksen kautta oman auransa liittyä kasvin auraan. Hän visualisoi kohteen ja tarkoituksen, johon haluaa kasvin vaikuttavan (Cabot 1989, 194-195). Magian harjoittamisessa käytettävän välineistön tehtävä on aktivoida ihmisen mieli, jotta se voi tuottamaa maagista voimaa. Loitsujen teossa vaaditaan tekijältä kykyä visualisoida ja keskittyä (Starhawk 1979, 110). Tärkeää on, että magian harjoittaja uskoo todella tahdonvoimaansa ja mahdollisuuksiinsa vaikuttaa asioihin.

Tämä käsitys tiivistyy usein lausumassa, as I will, so mote be (mote on vanhaa englantia ja tarkoittaa samaa kuin must) joka usein sanotaan maagista rituaalia tehtäessä (Starhawk 1979, 60).

Taikojen tehtävä on toimia kahdella eri tasolla. Ensinnäkin ne on luonteeltaan suggeroivia ja vaikuttavat psykologisesti. Henkilö voi suorittaa taian saadakseen työpaikan. Taian tekeminen voi antaa tekijälleen itseluottamusta ja varmuutta, mutta ihmisen tulee olla aktiivinen, eikä vain passiivisesti odottaa taian vaikuttavan. Toisaalta taioissa on myös sellaista voimaa, joka ei ole ainoastaan psykologista. Se on maagista voimaa, jonka avulla on mahdollista vaikuttaa suoraan ulkoiseen todellisuuteen.

Kuun eri vaiheilla on aivan erityinen funktio taikoja tehtäessä. Kasvavan kuun aikana suoritetaan sellaisia taikoja, joilla halutaan saada aikaan kasvua, kehittymistä ja kypsymistä. Vähenevän kuun aikana on otollista suorittaa sellaisia taikoja, joiden tehtävä on lieventää vaikeuksia, esteitä ja sairauksia ja neutraloida vahingollisia aikeita (Cabot 1989, 199). Kuun katsotaan vahvistavan ihmisen maagisia ja psyykkisiä kykyjä. Kuu vaikuttaa ihmisen fyysiseen ja eetterikehoon. Täydenkuun aikana vaikutus on voimakkainta. Muutokset maan magneetti -ja sähkökentässä heijastuvat myös ihmisen kyvyssä käyttää maagisia tehokkaasti voimavarojaan (Crowley 1989, 115-116).

Cabot tähdentää, että haluttua asiaa lausuessa tai kirjoittaessa tekijän pitää huolella määritellä pyyntönsä, sillä taika toteutuu juuri siinä muodossa kuin sen on pyydetty tapahtuvan. (Cabot 1989, 197). Kuvailen seuraavaksi joitakin taikoja, joita lähteissäni on kymmeniä.

Taian teossa voidaan käyttää apuna kuvaa henkilöstä, johon on suunnataan maagista voimaa. Tämä kuva voidaan tehdä esimerkiksi muovailuvahasta ja siihen saatetaan liittää asianomaisen ihmisen hiuksia tai kynnenpalasia, jotta asianomaisesta ihmisestä olisi mahdollista luoda voimakas mentaalinen kuva. Taian tekemiseen tulisi osallistua sekä mies, että nainen.

Kuvan valmistuttua se sijoitetaan alttarille ja pirskotetaan pyhitetyllä suolavedellä. Mies sitoo kuvan vyötärölleen ja nauhan toisen pään naisen vyötärölle. Pari suorittaa symbolisen tai aktuaalisen yhdynnän ja antavat kuvalle näin "elämän". Tämän jälkeen mies piirtää alttarin luona maan elenentin pentagrammin kuvan edessä. Seuraavaksi covenin jäsenet pitävät kukin vuorollaan kuvaa kädessään ja suuntavat siihen voimaa. Lopuksi kuvan ympärille sidotaan nauha, jonka väri liittyy tavoiteltuun asiaan. Esimerkiksi orgaaniseen sairauteen liittyy punainen väri. Taian toteuduttua tai, jos se ei ole toteutunut kuva hävitetään (Farrar 1984, 235-237).

Uhkaavan ihmisen sitominen tapahtuu siten, että maagisessa kehässä sytytetään musta kynttilä. Suitsukkeena on Saturnukseen liittyvää mirhaa. Saturnuksen vaikuttava aspekti liittyy esimerkiksi vastoinkäymisiin. Nukkehahmo, joka symboloi uhkaavaa henkilöä pirskotetaan suolavedellä sanoen:

Blessed be, thou creature made by art. By art made, by art changed. Thou art not wax (cloth etc.) but flesh and blood. I name thee ______(person you are binding). Thou art (s)he between the worlds, so mote be.

Taian tekijä visualisoi nukkehahmon päälle hopeisen verkon. Sen jälkeen hän sitoo nuken ympärille punaisen langan. Sitomisen yhteydessä lausutaan teksti, jossa ilmaistaan taian tavoite.

Rituaalissa käytetty nukke tulisi haudata maahan vähenevän kuun aikana (Starhawk 1979, 126-127).

Sekä Starhawkin, että Farrarien kuvaamissa taioissa on nähtävissä homeopatian periaatteen piirre. Farrarien kuvaamassa taiassa on myös nähtävissä kontaktin lainalaisuuden piirre.

Seuraavan rituaalin tehtävä on poistaa syyllisyydentunteita ja vahvistaa itsetuntoa. Aluksi taian tekijä sytyttää mustan ja valkoisen kynttilän. Hänen edessä on Jumalattaren kuva ja jokin viherkasvi. Hän suuntaa kädessään olevaan maljaan kielteiset tunteet itsestään ja henkäisee veden pintaan. Rituaalissa käytettävää voimaa kerätään esimerkiksi hengitystekniikan avulla. Taian tekijä visualisoi Jumalattaren anteeksiantavana ja kaataa veden kasvin päälle. Täytettyään maljan viinillä tai maidolla hän keskittyy Jumalattareen ja juo maljasta. Maljasta juotuaan taian suorittaja sinetöi taian (Starhawk 1979, 116-117). Sinetöinti tarkoittaa sitä, että rituaalin keskeisen symbolin ympärille visualisoidaan solmittu nauha sanoen :

By all the Power
Of three times times,
This spell bound around
Shall be.
To cause no harm,
Nor return on.
As ido will,
so mote be.

(Starhawk 1979, 114).

Taika, jonka tavoitteena on helpottaa taloudellista ahdinkoa suoritetaan maagisessa kehässä. Apuvälineinä on kaksi mustaa kynttilää, joiden kummankin ylä-ja alaosaan on kaiverrettu loitsuntekijän nimi, sekä taloudelliseen menestymiseen liittyviä sanoja. Musta väri on tehokas, koska se vetää puoleensa energiaa. Taian tekijän pitää käsissään sytytettyjä kynttilöitä keskittyen haluamaansa tavoitteeseen ja antaa voiman vaikuttaa auraansa. Rituaali suoritetaan sunnuntaina, torstaina tai perjantaina. Nämä päivät liittyvät astrologisesti aurinkoon, Jupiteriin ja Venukseen, jotka puolestaan ovat taloudellisiin asioihin vaikuttavia tekijöitä (Cabot 1989, 223-224).

Nauhamagiaa (cord magic) harjoitettaessa covenin jäsenet istuvat ympyrässä siten, että miehet ja naiset ovat vastatusten. Kukin pari pitää käsissään yhtä nauhaa ja nauhat muodostavat kehässä pyöränpuolaa muistuttavan kuvion. Jokaisen lausutun toivomuksen yhteydessä jäsenet keskittyvät sen toteutumiseen ja sitovat solmun nauhaan. Lopulta ylipapitar pyytää kaikkia vielä keskittymään voiman luomiseen. Ylipapittaren käskystä covenin jäsenet visualisoivat maagisen voiman lähtevän liikkeelle ja saavuttavan halutut kohteet. Nauhat kerätään alttarille ja ne avataan, kun kehä luodaan seuraavan kerran (Farrar 1984, 239).

4.5. Astraaliprojektio

Monet wiccaa harjoittavat tulkitsevat astraalimaailmasta saadut kokemukset kahdella tavalla. Kyse on toisaalta objektiivisesta todellisuudesta ja entiteeteistä. Yhtä lailla astraalimaailma on ihmisen sisäistä subjektiivista todellisuutta (Farrar 1984, 212:217). Astraalivoimat saavat erilaisia ilmenismuotoja riippuen ihmisen omasta kontekstista, jossa hän antaa niille tietyt symbolit ja tulkintamallit. Ihmisen mieli voi luoda astraalitasolle energiamuotoja (Starhawk 1979, 142).

Astraalimaailma on fyysisen ja mentaalisem todellisuuden "välissä". Ihmisen alemmassa astraaliruumiissa sijaitsevat vaistojen ja intohimojen voimat. Alemmalla tasolla ovat hyvien voimien lisäksi vahingollisia energioita. Ylemmällä tasolla ihmisessä ovat abstraktien emotioiden voimavarat. Ylemmässä astraalimaailmassa ovat ihmistä korkeammat olennot, jotka ovat puolestaan yhteydessä mentaaliseen ja spirituaaliseen tasoihin. The Witches` Way kirjassa esitetty tulkinta kahdesta astraalitasosta pohjautuu Dion Fortunen määritelmiin (Farrar 1984, 117-119).

Astraaliprojektiossa ihminen siirtämään tietoisuutensa astraalitasolle käyttäen apuna tiettyä harjoitettua tekniikkaa. Projektio voi tapahtua myös tahattomasti esimerkiksi niin sanotun "kliinisen kuoleman" yhteydessä.

Ylemmällä astraalitasolla ihminen voi olla kontaktissa häntä korkeampiin olentoihin. Tällöin ihminen on enemmän passiivisessa ja vastaanottavaisessa asemassa. Oman astraalitason kautta ihminen voi olla yhteydessä kuolemattomaan olemukseensa. Astraaliruumis pystyy havainnoimaan aineellista maailmaa, mutta ei kykene yleensä helposti siihen vaikuttamaan. Se on kuitenkin mahdollista, vaikka vaatiikin harjoittajalta voimakasta tahtoa ja keskittymiskykyä. Astraaliruumiin projisointi kuluttaa elementaalikehon energiaa (Starhawk 1979, 143).

Astraaliprojektion aikaansaaminen vaatii paljon harjoittelua. Esimerkkinä yksi monista tekniikoista. Ensiksi henkilön on rentouduttava. Hänen on suunnattava mielensä alitajuntaan ja keskityttävä, jotta tietoisuus siirtyisi astraaliruumiiseen. Seuraavaksi hänen tulee keskittyä omaan kuvaansa peilissä. Kolmannessa vaiheessa on keskityttävä tarkkailemaan sydämenlyöntejä, joiden lyöntitiheyttä on lopuksi alennettava mielen voiman avulla (Farrar 1984, 216).

Farrarien kirjassa ei varsinaisesti mainita, että astraaliprojektiota pitäisi tehdä maagisessa kehässä. Starhawk korostaa, että astraaliprojektiota ja transsitekniikoita tulee harjoittaa maagisessa kehässä, joko reaalisessa tai visualisoidussa. Maaginen kehä antaa ihmiselle suojauksen astraalitasolla (Starhawk 1979, 143).

4.6. Seksuaalimagia

Suuressa riitissä tapahtuu Crowleyn jungilaissävytteisen katsomuksen mukaan yhdistyminen Jumalan ja Jumalattaren, miehen ja naisen, sekä yksilön kohdalla animuksen ja animan välillä.

Suuri riitti kuvaa myös ihmisen egon ja itsen välistä liittoa, jonka tehtävä on auttaa oman ykseyden ymmärtämistä. Kolmannen asteen initiaatio on osa prosessia, jossa egon hallitseman tietoisuuden tulisi suuntautua Itseen, ihmisen todelliseen olemukseen. Magiassa kyseistä tapahtumaa kuvataan todellisen tahdon (True Will) tai pyhän suojelusenkelin (The Holy Guardian Angel) kohtaamisena. Crowley korostaa, että Suuri riitti ja muut wicca-rituaalit aikaansaavat ihmisessä transformaatiota. Tämä ei kuitenkaan tapahdu mekaanisesti vain ulkonaisesti rituaaleihin osallistumalla (Crowley 1989, 219-222).

Seksuaalimagiaa on hyvin voimakas magian muoto. Ideaalina on, että ainoastaan vakiintuneiden parien tulee harjoittaa aktuaalista seksuaalimagiaa. Mikäli pari ei ole tarpeeksi yhdistynyt toisiinsa eri tasoilla, silloin voima saavuttaa vain alimman astraalitason ja voi aiheuttaa epätasapainoa muilla tasoilla. Sen sijaan, jos he ovat yhdistyneet korkeimmillakin tasoilla maaginen voima vaikuttaa myös korkeilla tasoilla (Farrar 1984, 171). Seksuaalisen aktin kautta syntyvä maaginen voima voidaan suunnata johonkin haluttuun ulkopuoliseen kohteeseen. Tällöin on kysymyksessä aktiivinen seksuaalimagia. Pari voi pitää myös itsellään saavutetun energian (Farrar 1984, 172).

Crowleyn kirjassa esitelty kolmannen asteen initiaatio, johon kuuluu seksuaalinen akti alkaa siten, että initioitavat sidotaan kehän läntisellä suunnalla ja symbolisesti ruoskitaan puhdistumisen merkiksi. Initioitavat henkilöt vapautetaan siteistä idän suunnalla ja he ovat nyt siirtyneet Jumalten maailmaan. Ensimmäiseksi nainen vastaa ylipapin esitettäviin kysymyksiin. Ylipappi edustaa tässä Jumalaa, joka kysyy nyt naiselta, onko hän valmis kohtaamaan alitajunnan voimat, jumaluuden ja läpikäymään egon kuoleman. Seuraavaksi ylipapitar, Jumalattaren roolissa, kysyy initioitavalta mieheltä vastaavat kysymykset.

Suuri riitti alkaa seuraavalla tavalla. initioitava nainen makaa maagisessa kehässä jalat ja kädet levitettyinä. Initioitava mies piirtää naisen ylle tulielementin pentagrammin. Tämän jälkeen ylipappi piirtää naisen ylle sauvalla vielä kolmannen asteen initiaation pentagrammin. Initioitava mies polvistuu seuraavaksi naisen jalkojen väliin. Ylipappi lausuu tässä yhteydessä seuraavat sanat:

Assist them to build as the Mighty Ones will, an Altar of Praise from the beginning of days. Thus does it lie, twixt the point of the sky.

Ylipapitar jatkaa tekstiä omalla osuudellaan. Ylipappi avaa nyt kehän, jolloin covenin muut jäsenet poistuvat ja initioitavat suorittavat seksuaalisen aktin. Sen jälkeen nainen ojentaa viinimaljan. Nainen antaa miehelle Jumalattaren salaisen nimen ja mies naiselle Jumalan vastaavan nimen. Coven kutsutaan nyt paikalle ja initioituihin voidellaan vielä kolmannen asteen pentagrammi (kts. liite). Ylipapitar esittelee heidät lopuksi vartiotornien hallitsijoille (Crowley 1989, 225-237).

4.7. Auran ja chakrojen parantaminen

Useimmat uusnoidat pitävät parantamista erittäin tärkeänä tehtävänä. Parannusmenetelminä voidaan käyttää lääkeyrttejä, ihmisen energiakentän hoitoa, taikoja ja shamanistisia tekniikoita. Erilaiset holistiset ja luonnonmukaisiksi katsotut menetelmät ovat suosittuja wiccaa harjoittavien piirissä (Guiley 1989, 153). Aiemmin olen jo kuvannut, miten maagista voimaa voidaan suunnata esimerkiksi parantamiseen. Esittelen tässä kaksi erityistä parantamismenetelmää, jotka liittyvät ihmisen energiakenttään ja chakroihin.

Ihmisen aurassa on eetterikentällä erityinen merkitys. Se liittää ihmisen fyysisen olemuksen astraali, mentaali ja spirituaaliselle tasolle. Aura-parannuksessa (auric healing) on kysymys ihmisen pranan käsittelystä. Prana on sanskriitinkielinen sana, joka on otettu yleisesti käyttöön länsimaisessakin okkultismissa. Prana merkitsee eläväksi tekevää voimaa, joka vaikuttaa maailmankaikkeudessa. Tämä voima vaikuttaa eetteritasolla.

Aura-parantamisessa parantaja antaa tätä voimaa toiselle. Tämä tapahtuu siten, että hän pitää kämmentään muutaman sentin etäissyydellä esimerkiksi parannettavan ihmisen päästä ja tahdonvoimallaan suuntaa energiaa auraan. Parantajan tulee välillä siirtää kätensä pois auran alueelta ja siirtää kertynyt negatiivinen vaikutus pois. Omaa voimaansa parantaja voi vahvistaa välillä keskittyen sisäänhengityksen avulla keräämään itseensä ympäristöstä pranaa. Uloshengityksen myötä hän poistaa kertynyttä negatiivista vaikutusta (Farrar 1984, 225:229-230).

Cabot esittelee menetelmän, jossa parantaja käsiensä kautta kunkin chakran kohdalla poistaa negatiivista voima. Ennen parantamisen aloitusta parantajan tulee keskittyä omien chakrojen vahvistamiseen. Hän visualisoi ympärilleen parantavaa valoa ja keskittyy energiaa käsiinsä. Varsinainen parantaminen alkaa siten, että laittaa omat kätensä muutaman sentin päähän käsiteltävästä chakrasta ja ikään kuin käsillään siirtää pois kielteisen voiman (cabot 1989, 245).

Seuraavaksi parantaja vahvistaa itseään menetelmällä, jolle Cabot on antanut nimen egyptiläinen aurinko-meditaatio . Siinä parantaja visualisoi alfa-tilassa päänsä yläpuolelle auringon, josta valonsäteet suuntautuvat häneen neljään chakraansa ja kämmeniinsä. Hän toistaa muutaman kerran lauseen: "Aurinko antaa minulle fyysistä ja psyykkistä voimaa" (Cabot 1989, 178-179). Meditaation jälkeen hän voimistaa parannettavan ihmisen chakrat suuntaamalla niihin energiaa käsiensä kautta (Cabot 1989, 246).

Yhteenvetona voidaan sanoa, että wiccan maagisissa rituaaleissa korostetaan visualisoinnin merkitystä. Emotiot ja tahto ovat tärkeitä elementtejä, koska ne luovat rituaalisessa tilanteessa haluttua energiaa.

Malinowskin mukaan rituaaleissa on oleellista juuri se, että magian harjoittaja pystyy luomaan kuvan halutusta tavoitteesta. Maagista rituaalia suorittaessaan hän suuntaan psyyken voimansa kohteeseen käyttäen apuna esimerkiksi ruumiinkieltä. Magian tehtävä on erilaisilla tavoilla ritualisoida ihmisen luottamus omiin kykyihinsä ja mahdollisuuksiinsa vaikuttaa asioihin kriisien keskellä (Malinowski 1992, 90). Malinowski katsoo, että magian harjoittamisessa on kyse myös siitä, että sen kautta ihminen voi purkaa emotionaalista energiaa (Malinowski 1992, 71-72). Nämä edellämainitut määritelmät magian funktioista näyttävät olevan keskeisiä myös wiccan piirissä harjoitettavassa magiassa.

Magian harjoittamiseen kuuluu myös yleensä piirre, että sen tulee tapahtua tarkkaan määrätyissä olosuhteissa ja tiettyjen säännönmukaisuuksien puitteissa (Malinowski 1992, 82). Tämä näyttää olevan myös tyypillistä magialle, jota harjoitetaan wiccassa. Toisaalta korostetaan, että ihmisen psyyke on silti oleellinen tekijä tehokkaassa magian harjoittamisessa.

Wiccassa harjoitettavaa magiaa voi luonnehtia pääosin alemmaksi magiaksi. Kuitenkin magian harjoittamiseen liittyvissä rituaaleissa on myös piirteitä, jotka eivät ole alemmalle magialle tyypillisiä. Seksuaalimagialla, astraaliprojektiolla, Starhawkin syyllisyyttä poistavalla taialla tai Crowleyn tulkinnan mukaan spiraalitanssilla ei ole ainoastaan instrumentaalista merkitystä, välittömän ja aineellisen edun tavoittelemisessa, vaan niiden funktiota voisi paremminkin luonnehtia myös uskonnolliseksi.