Magi
Esittely
Uutisia
Arkisto
  Luonnonuskonnot
  Ateismi
Panteismi
  Johdanto
  Uskontunnustus
  Eri muodot
  ... ja uuspakanuus
  ... ja ateismi
  Meditaatio
  Muuta...
Uusnoituus
  Johdanto
    * Historia
    * Seremonia
    * Etiikka
    * Suhde uskontoon
    * Maailmankuva
  Lyhyitä vastauksia
  Uusnoituus-tutkielma
  Wicca ja New Age
Uuspakanuus
  Johdanto
  Juhlapyhät
    * Marrasyö
    * Joulu
    * Kevätjuhla
    * Vappu
  Maailmankuva
  Luontosuhde
  Aasainusko
  Jumalataruskonto
Muuta
  Taivasmyyttejä
Kirjallisuus
  Uusnoituus
  Uskonnonfilosofia
Postituslistat
Tapahtumia
Linkit

© Marko Grönroos, 2000

3. Magia ja siihen liittyvät perusperiaatteet uusnoituudessa

3.1. Magia luonnonlakeina tulkittuna

Mauss luonnehtii magiaa eräänlaiseksi tieteeksi, koska magiaan liittyy erityyppisiä lainalaisuuksia. Nämä ovat variaatioita syy -ja seuraussuhteen perusperiaatteesta, jonka pohjalta magian harjoittaja pyrkii aikaansaamaan tuloksia (Mauss 1972, 63). Frazerin mukaan magia muistuttaa tiedettä sikäli, että siinä oletetaan tiettyjen tapahtumien seuraavan vääjäämättä toisiaan luonnossa ilman yliluonnollista tekijää. Magian tekee nimenomaan pseudo-tieteeksi virheellinen ja primitiivinen tulkinta säännönmukaisuuksista, jotka ohjaavat näitä tapahtumia (Frazer 1987, 11; 49).

Kuten tunnettua sympatian periaate voidaan jakaa kolmeen erilaiseen lakiin. Kontaktin laki tarkoittaa, että esineet jotka ovat olleet fyysisessä kosketuksessa toisiinsa kykenevät edelleen vaikuttamaan toisiinsa kontaktin katkettua. Kontaktin lain mukaan osa edustaa myös aina kokonaisuutta, esimerkiksi ihmisen hiuksen voidaan sanoa sisältävän ihmisen elinvoimaa (Mauss 1972, 64).

Samankaltaisuuden eli homeopatian laki tarkoittaa puolestaan, että samankaltaisuus pystyy tuottamaan samankaltaisuutta. Se merkitsee myös, että samankaltaiset asiat ja ilmiöt voivat vaikuttaa toisiinsa (Mauss 1972, 68). Vastakohtaisuuden laki tarkoittaa, että vastakohtaisuudet eli polariteetit vaikuttavat toisiinsa. Esimerkiksi veitsi, jota käytetään kastraatiossa tuottaa hedelmällisyyttä. Vastakohtaisuuden laki on sidoksissa homeopaattisuuden periaatteeseen siinä mielessä, että samankaltaisuuden ymmärretään hävittävän samankaltaisuuden ja aikaansaavan polariteetin. Magiaan on aina kuulunut spekulointi erilaisista polariteettien tuottamasta vaikutuksestaa (Mauss 1972, 71).

Kolme edellä esitettyä periaatetta, vaikka ovatkin nähtävissä erillisinä sekoittuvat usein keskenään. Niiden taustalla on ennen muuta näkemys, jonka mukaan kaikki asiat ja ilmiöt ovat jollakin lailla toisiinsa yhteydessä. Jokainen todellisuuden osa sisältää ikään kuin muun todellisuuden ja päinvastoin. Voidaan puhua eräänlaisesta maagisesta panteismista (Mauss 1972, 73).

Uusnoituudessa magian harjoittamisen lähtökohtana on juuri näkemys, että maailmankaikkeudessa kaikki tapahtumat, asiat ja ilmiöt ovat vuorovaikutussuhteessa toisiinsa. Universumin olemus on energiaa, joka on jatkuvassa liikkeessä (Starhawk 1979, 129).

Okkulttisissa liikkeissä ihmisen ja maailmankaikkeuden katsotaan rakentuvan useista todellisuudentasoista, joilla kullakin on omat lainalaisuutensa. Näkökannat tasojen lukumäärästä vaihtelevat, mutta yleinen käsitys on että niitä on seitsemän. Ihmisessä olevat tasot ovat vastaavia maailmankaikkeudessa olevien tasojen kanssa. Tasot ovat seuraavia: Fyysinen todellisuus, eetteritaso, alempi ja ylempi astraalitaso, alempi ja ylempi mentaalinen taso, sekä alempi ja ylempi spirituaalinen taso. Tämä jaottelu perustuu Dion Fortunen tulkintaan, jossa ei varsinaisesti tehdä eroa fyysisen todellisuuden ja eetteritason välillä (Farrar 1984, 116-117; Fortune 1966, 96; Fortune 1967, 17-19).

Vastaavuuksien lailla (law of correspondences) on oma merkityksensä magian harjoittamisessa. Eliphas Levi on yksi vastaavuuksien lain muotoilijoita länsimaisessa magiassa (King 1975, 18). Vastaavuuksien laki tarkoittaa sitä, että kaikella olevaisella on omat vastaavuutensa tietyissä kategorioissa (jumaluudet, kasvikunta, planeetat värit etc.). Esimerkiksi taikoja tehdessä magian harjoittaja voi hyödyntää jotain vastaavuusjärjestelmää. Tarkoitus on löytää oikeat vastaavuudet eri kategorioiden välillä, jolloin ne ovat vuorovaikutuksessa keskenään ja saavat aikaan haluttua vaikutusta. Vastaavuusjärjestelmiä on olemassa hyvin monenlaisia (Farrar 1984, 238). Vastaavuuden laissa ja näkemyksessä todellisuuden eri tasoista on kysymys mikrokosmoksen makrokosmoksen välisestä suhteesta (Cabot 1989, 142). Vastaavuuden laki näyttää olevan samantyyppinen perusperiaate kuin homeopatian periaate.

Vastaavuusjärjestelmä voi olla esimerkiksi seuraavanlainen. Mars planeetta liittyy asioihin kuten konfliktit. voima, aggressio ja kamppailu. Elementti on tuli ja metalli rauta ja teräs. Jumaluudet ovat Mars, Herakles ja Morrigan. Marsin yrttejä ovat basilika, pippuri ja sipuli (Starhawk 1979, 207).

Polariteetin lainalaisuus tulkitaan wiccassa siten, että kaikki todellisuuden toiminnot ja ilmentymät syntyvät erilaisten polariteettien tuottamasta voimasta. Polariteeteissa ei katsota olevan kysymys hyvän ja pahan vastakkaisasettelusta (Farrar 1984, 106).

Useimmat uusnoituuden harjoittajat (kuten eivät monet muutkaan modernin magian harjoittajat) liitä magiaa ensisijaisesti yliluonnolliseen todellisuuteen siten, että magian lait ja toimivuus olisivat johdettavissa yliluonnollisesta. Mathers, joka vaikutti HOGD:ssa määritteli magian tieteeksi, jonka ihminen voi hallita luonnon salaisia voimia (Adler 1986, 154-155). Magia ei toimi vastoin luonnon omia lakeja, vaan se perustuu niihin (Starhawk 1979, 132).

3.2. Magia ihmisen potentiaalina

Wiccassa magian harjoittamisen lähtökohdaksi on usein otettu myös Aleister Crowleyn käsitys magian olemuksesta (Farrar 1984, 110; Crowley 1989, 111). Hänen mukaansa magia on: Taito ja tiede aikaansaada muutoksia, jotka ovat sopusoinnussa tahdon kanssa (Crowley 1977, xii; xv). Maagisen voima käyttäjä ei pysty silti toimimaan ikään kuin hänellä olisi hallussaan "omnipotenttinen kyky" (Starhawk 1979, 109-112).

Golden Dawnin piirissä opetettiin, että magian harjoittamisessa on kyettävä imaginaation ja tahdon samanaikaiseen käyttämiseen. Pelkkä tahdon toimiminen agenttina ei riitä, sillä sen avulla voi aikaansaada voimaa ilman, että se varsinaisesti kohdistuu mihinkään. Imaginaation on tarkoitus luoda kuva magian kohteesta. Tahdon tulisi vahvistaa imaginaatio (King 1975, 25).

Myös wiccan piirissä tulkitaan nimenomaan ihmisen mieli magiaa luovana tekijänä (Crowley 1989, 123; Gardner 1954, 152; Valiente 1978, 73). Mielen tuottama energia voi vaikuttaa fyysiseen todellisuuteen, koska energia ei ole materialle varsinaisesti vastakohta, vaan kumpikin ovat toistensa erilaisia ilmenemismuotoja (Valiente 1978, 73).

Magian harjoittamiseen liittyy muuttunut tietoisuudentila (Adler 1986, 157). Rituaalit ja erilainen symboliikka auttavat ihmistä saavuttamaan tällaisen tilan. Myös visualisointi ja keskittymistekniikoilla on tärkeä merkitys, kun pyritään tähän tilaan (Starhawk 1979, 48-52)

Cabot antaa muuttuneelle tietoisuudelle nimityksen alfa . Se tarkoittaa sellaista tilaa, jossa ihmisen aivokäyrän tiheys on seitsemästä neljääntoista värähdystä sekunnissa. Tähän tilaan liittyvät asiat kuten uni ja meditaatio. Alfa-tilassa myötä ihmisen ego muuttuu vähemmän hallitsevaksi, jolloin hänen on mahdollista saada yhteys omaan alitajuntaansa. Myös erilaiset paranormaalit ja visionääriset kokemukset tapahtuvat alfa-tilassa (Cabot 1989, 161-163).

Cabot esittelee erään metodin, jonka avulla on mahdollista saa-vuttaa alfa-tila. Hän kutsuu menetelmää kristallilaskennaksi (The Crystal Countdown). Hän tulkitsee siinä käytetyn numero-ja värijärjestelmän pythagoralaiseksi perinteeksi. Jokainen luku edustaa joitakin tiettyjä asioita ja väriä. Esimerkiksi neljä on voimaan ja harmoniaan liittyvä luku.

Tekniikkaa pitää harjoitella rauhallisessa paikassa ja ihmisen on kyettävä rentoutumaan. Silmät suljettuina henkilö visualisoi valkokankaan ja siihen numeron punaisen numero seitsemän. Menetelmää jatketaan ykköseen asti. Värit muodostavat lopulta sateenkaaren, joka on uudistumisen vertauskuva. Tilasta palataan laskemalla rauhallisesti ykkösestä kymmeneen ja sitten yhdestä seitsemään. Harjoitukseen on keskityttävä ja sitä on tehtävä säännöllisesti (Cabot 1989, 166-167; 170-174).

Magian harjoittamisessa tärkeä resurssi on polaarinen maskuliininen ja feminiininen energia. Magiassa tarvitaan kumpaakin energiamuotoa (Cabot 1989, 152-153). Tämän vuoksi eräs magian harjoittamiseen liittyvä peruspiirre on, että siihen osallistuu, jos suinkin mahdollista miehiä ja naisia (Farrar 1984, 170). Tämä polaarinen voima on myös jokaisessa yksilössä. Näkemys ihmisen psyyken polaarisesta olemuksesta voidaan ilmaista myös termein, jotka otti käyttöön Carl Gustaf Jung. Anima on feminiinien aspekti miehessä ja animus maskuliininen aspekti naisessa (Cabot 1989, 152).

Ihmisen arkitajuntaa hallitsee oikea aivopuolisko, joka on lähinnä asioita analysoiva ja loogisuuteen pyrkivä. Oikea aivopuolisko puolestaan hallitsee alitajuntaa, sekä liittyy esimerkiksi taiteellisiin kykyihin ja nimenomaan holistiseen tapaan hahmottaa todellisuutta. Oikean aivopuoliskon voimavarat ovat erittäin tärkeä resurssi magian harjoittamisessa (Crowley 1989, 124).

Magian harjoittajan tulee tuntea voimakasta identifikaatiota niihin ihmisiin, joita kohtaan magia on tarkoitus kohdistaa. Tärkeää on, että hän pystyy samaistumaan käytettävään voimaan (Starhawk 1979, 110).

Jotkut okkultistit katsovat, että todella tietoinen aistien käyttö kykenee itsessään tuottamaan ilmiöitä, joita kutsutaan paranormaaleiksi (Adler 1986, 155). Eräässä diaanisen wicca-ryhmän oppaassa kerrotaan, miten luonnonkasoilla kuten Australian aborigineilla on kyky käyttää täysipainoisella ja tavalla aistejaan. Magiassa on juuri kysymys tästä taidosta hyödyntää intensiivisesti kaikkia aistejaan. Tämä taito on mahdollista vain, jos ihmisellä on erittäin läheinen suhde luontoon (Training material of the Covenstead of Morrigana in Dallas, Texas, Lesson No. 1, lainaus Adlerin teoksessa 1986, 156).

Tämän tyyppistä magiakäsitystä kaikki okkultistit eivät varauksetta hyväksy. Esimerkiksi Isaac Bonewits kritisoi kyseistä tulkintaa siksi, koska siinä magia ymmärretään lähinnä vain kykynä muuttaa omaa tietoisuudentilaa. Hänen mukaansa magiaan kuuluu oleellisesti kuitenkin myös käsitys, että ihminen voi magian avulla todella vaikuttaa fyysisen maailman tapahtumiin ja asioihin (nootti Adlerin kirjassa 1986, 156-157,).

Noitien käyttämä voima on myös tulkittu sellaiseksi, joka on latenttina heidän kehoissaan (Crowley 1989, 115). Energialla on kolme erilaista ilmenemismuotoa. Ensimmäinen niistä on elementaali- tai eetterienergiaa, joka tekee elinvoimaiseksi niin ihmisen kuin kasvi -ja eläinkunnan. Toinen energiamuoto on luonteeltaan astraalista ja se on ajatusten, vaistojen, tunteen sekä tietoisuuden voimaa. Kolmas energiamuoto on jumalallinen, johon voi saada yhteyden esimerkiksi invokaatioiden kautta. Elementaali -ja astraalikeho muodostavat yhdessä ihmisen auran.

Magiassa hyödynnetään paljon juuri eetterikehon energiaa. Aktiivisen harjoittajan pitää varoa, että hän ei käytä liikaa tätä voimavaraa, koska siitä saattaa seurata erilaisia sairauksia. Lemmikkieläinten on perinteisesti katsottu voimistavan eetterikehoa. Edellä esitetty malli energian kolmesta eri perustyypistä ei ole dogmaattinen, vaan sen on tarkoitus toimia eräänlaisena hahmotelmana (Starhawk 1979, 134-135)

Jotkut uusnoituuden harjoittajat puhuvat myös chakrojen (kts. liite) merkityksestä (Cabot 1989, 121). Ne ovat intialaisen kulttuurin termistöä. Chakroilla tarkoitetaan ihmisen kehon seitsemää energia-ja tunnekeskusta. Crowleyn näkemys on, että keskukset tulisi avata ennen rituaaleja ja ne tulisi myös sulkea. Avaaminen tapahtuu visualisoimalla kuhunkin chakraan liittyvää väriä. Ihminen nostaa avaamiseen tarvittavan voiman perus-chakrasta (muladhara). Crowleyn mukaan chakrat sulkeutuvat ravintoa nautittaessa tai ne voidaan sulkea visualisoimalla kunkin chakran kohdalla sen peittävä valkoinen valo (Crowley 1989, 88-93).

3.3. Etiikka ja uusnoituudessa harjoitettava magia

Wiccassa korostetaan, että magiaa ei saa käyttää toisen ihmisen vahingoittamiseen (Cunningham 1993, 142; Crowley 1989, 78). Wiccan moraalinen perussääntö on tiivistetty usein seuraavaan lauseeseen, josta käytetään yleisesti nimitystä The Wiccan Rede (noidan ohje): If it harm none, do what you will (Valiente 1978, 41).

Monet wiccaa harjoittavat viittaavat Aleister Crowleyn näkemykseen, jonka mukaan etiikan periaatteena on seuraavanlainen laki:

Do what thou wilt shall be the whole of the law.
Love is the law, love under will.
(Adler 1986, 101)

Crowley väitti saaneensa kyseisen lain maagisen rituaalin avulla 1904 Kairossa. Laki tarkoittaa, että ihmisen tulee löytää todellinen oma tahto ja olemus, joiden ohjaamana ihmisen on toimittava. Valienten mukaan laki ei oikeuta ihmistä toimimaan kuten häntä kulloinkin miellyttää (Valiente 1978, 42-43).

Wiccassa magiaan liittyy myös kolminkertaisen palautumisen laki (three fold law). Se tarkoittaa, että maaginen voima on kumuloituvaa. Magiaa hyvään tarkoitukseen käyttävä ihminen saa itsekin vastaanottaa hyvää, kun puolestaan vahingoittavasti magiaa harjoittava ihminen joutuu vastaamaan teoistaan (Crowley 1989, 207). Painokkaasti tähdennetään myös, että rituaaleissa ei tule käyttää minkäänlaisia eläinuhreja, eikä vuodattaa verta (Cunningham 1993, 142).

Toisia vahingoittamaan pyrkivä ihminen voidaan silti "sitoa" (binding)loitsulla. Tarkoitus on tehdä vahingoittavat aikomukset vaarattomiksi, eikä rangaista ihmistä, joka haluaa tuottaa pahaa. Varsinaisen rangaistuksen annetaan toteutua karman lain kautta (Farrar 1984, 141). Jotkut uusnoituuden harjoittajat katsovat, että magiaa ei tulisi käyttää edes vahingoittamaan pyrkivän ihmisen toiminnan estämiseen, koska se olisi ihmisen vapaan tahdon manipuloimista (Guiley 1989, 364). Z. Budapest, joka on keskeinen vaikuttaja feministisessä wiccassa hyväksyy vahingoittavankin magian käytön rikollisia kohtaan (Guiley 1989, 364; Viskari 1990, 40-41).

Malinowskin mukaan magia on ihmiseen itseensä liittyvä asia. Se on luonteeltaan myös hyvin praktista eli magian tehtävä on palvella ihmistä elämän erilaisissa toiminnoissa. Magian aikaansaamia tuloksia ei yleensä ymmärretä luonnon tuottamana vaikutuksena, joka on saatu aikaan kohdistamalla maaginen rituaali luontoon. Malinowski katsoo, että magiaa ei voida luonnehtia jonkinlaiseksi universaaliksi voimaksi, joka on läsnä kaikkialla ympäröivässä maailmassa. Magiaan liittyviä lainalaisuudet eivät ole luonnosta ja luonnonlaeista johdettavia. Sen sijaan se näyttää olevan aivan erityinen ihmisessä oleva voima, jota ihminen kykenee taidoillaan hallitsemaan. Erityisesti ihmisen keho toimii magiassa voimaa kanavoivana instrumenttina (Malinowski 1992, 75-76).

Näyttää kuitenkin siltä, että wicca-kirjallisuudessa magian toimivuuden perusteeksi esitetään näkökantoja, joiden mukaan magia pohjautuu luonnossa ja maailmankaikkeudessa vaikuttaviin lakeihin. Toisaalta magian määritellään ihmisen kyvyksi, nimenomaan ihmisen mielen kykyjen monipuolisena hyödyntämisenä.

Horton on tutkinut afrikan alkuperäiskansojen uskontoja ja magiaa. Hänen perusajatuksensa, on että voi magia toimia ikään kuin teoreettisena mallina, jonka avulla on mahdollista ymmärtää ympäröivää todellisuutta ja sen toimintaa. Hän katsoi, että afrikkalaisissa perinteisissä yhteisöissä ei ollut olemassa sellaisia maailmanselitysmalleja, jotka olisivat voineet kilpailla maagisen tulkintatavan kanssa. Tässä mielessä Horton piti näitä yhteisöjä "suljettuina" Sen sijaan "avoimessa" yhteisössä on olemassa useita kilpailevia teorioita (Horton 1970, 152).

Uusnoituuden harjoittajien piirissä magialla näyttää olevan merkitys jonkinlaisena rationaalisena todellisuuden tulkintamallina. Hortonin esittämä näkemys, magiasta rationaalisuuteen pyrkivänä tapana hahmottaa maailmaa, sopii kuvaamaan myös tietyllä lailla wiccassa harjoitettavaa modernia magiaa.

3.4. Mana ja magia

Malesiankielinen sana mana on hyvin laajasisältöinen ja vaikeasti rajattava käsite. Se ei merkitse ainoastaan voimaa, vaan myös olotilaa, kvaliteettia ja toimintaa. Mana voi tarkoittaa esi-isen henkiä ja luonnonhenkiä. Sanaan sisältyy monenlaisia merkityksiä, joilla voidaan sanoa olevan jonkinlainen yhteys toisiinsa. Mana ilmenee luonnossa vitaaliseksi tekevänä voimana. Se on myös magian harjoittajan käyttämää voimaa. Tätä voimaa Mauss Luonnehtii a prioriseksi, sellaiseksi joka on ehtona magian toimivuudelle (Mauss 1972, 108-111).

Malinowski puolestaan kritisoi näkemystä jonka mukaan kaiken magian harjoittamisen taustalla on näkemys manan voimasta. Magia on Malinowskin näkemyksessä ennen kaikkea ihmiseen ja hänen toimintaansa sidoksissa oleva ilmiö (Malinowski 1992, 76-77).

Vaikuttaa siltä, että wiccassa käsitteet voima ja energia ovat merkitykseltään jossain määrin samantyyppisiä kuin mana. Voima ja energia mielletään wiccassa kaikkialla vallitsevaksi ja vaikuttavaksi. Magian harjoittaja käyttää juuri tätä voimaa . Mana-käsite sisältää kuitenkin myös sellaisia merkityksiä, jotka eivät liity wiccassa tulkittuun magia-käsitteeseen.

3.5. Uskonnon ja magian suhteeseen liittyvää problematiikkaa uusnoituudessa

Monet antropologit ovat pitäneet magiaa uskontoa edeltävänä ilmiönä. Magia on korostuneesti liittynyt yksilöön. Uskonto on nähty paremminkin kollektiivisena ilmiönä. Uskonnon ja magian välinen raja on ollut usein vaikeasti määriteltävä (Luhrmann 1989, 177).

Frazerin mukaan uskonnossa ihminen pyrkii lepyttämään ja olemaan yhteydessä häntä itseään korkeampiin voimiin, jotka viime kädessä kontrolloivat ja johtavat ihmistä ja luonnontapahtumia (Frazer 1987, 57-58). Uskonto voidaan määritellä myös yhdistetyksi järjestelmäksi uskomuksia ja toimintamuotoja, jotka ovat yhteydessä pyhään (Durkheim 1965, 62).

Geerz näkee uskonnon symbolien järjestelmänä, joka saa aikaan ihmisissä voimakkaita ja laajalle vaikuttavia motiiveja, sekä mielialoja. Uskonnossa on kysymys käsitteiden muotoutumisesta, jotka koskevat keskeisesti olemassaoloa. Käsitteet tulkitaan niin tosiasiallisiksi, että motiivit ja mielialat koetaan aidoiksi (Geerz 1973, 90).

Magia eroaa perustavasti uskonnosta varsinkin puhtaimmassa muodossaan, että siinä ei ole persoonallisia yliluonnollisia tekijöitä mukana. Frazer kuitenkin toteaa, että myös magiassa on yliluonnollisilla olennoilla merkitystä. Tällöin ihminen tosin yrittää saada ne hallintaansa (Frazer 1987, 48-51).

Malinowskin mukaan eräs uskonnon ja magian välinen keskeinen ero se, että uskonto koostuu toimintatavoista, jotka jo itsessään sisältävät tavoitellun täyttymyksen. Magia puolestaan koostuu sellaisista toimintatavoista, joilla on välineellinen merkitys varsinaisen tavoitteen saavuttamiseksi (Malinowski 1992, 88).

Magiaa epäilemättä käytetään välineellisesti esimerkiksi rahan tai työpaikan saamiseksi (Cunningham 1991, 122). Luhrmann on tutkimuksessaan huomioinut, että magian harjoittamisella itsessään on myös tärkeä merkitys ihmisille. Rituaalien kautta osallistujat saavat voimakkaita tunne-elämyksiä. He voivat samaistua myyttisiin hahmoihin ja olla mukana eräänlaisessa "pyhässä näytelmässä" (Luhrmann 1989, 327-334).

Wiccassa magian harjoittamiseen on tärkeä tehtävä pyhitetyllä tilalla. Maagisessa kehässä kutsutaan jumaluuksia ja muita yliluonnollisia olentoja auttamaan rituaaleissa (Cabot 1989, 104-106). Cabot tähdentää, että taiat tulee aina tehdä Jumalan ja Jumalattaren nimessä. Jumaluuksia ei pyritä alistamaan tai käskemään (Cunningham 1993, 57). On huomattava, että esimerkiksi seksuaalimagian tarkoitus on myös kunnioittaa Jumalan ja Jumalattaren yhdistymistä (Farrar 1989, 48-49)

Wiccan tehtävä uskontona on auttaa ihmistä integroimaan psyyken eri osa-alueet toisiinsa ja liittää ihminen yhteyteen kosmosta ylläpitävän perustan kanssa. Wiccan tarkoitus on kehittää ihmisessä olevaa voiman ja sen käyttöä (Farrar 1984, 146-147). "Voima"-sanalla viitataan wiccassa juuri maagiseen voimaan (Cunningham 1991, 19-20).

Cunninghamin mukaan wicca ei ole uskonnollista magiaa, eikä maagista uskonnonharjoitusta, vaan uskonto jossa hyväksytään magian harjoitus. Hän erottaa wiccassa olevan uskonnollisen aspektin magiasta. Kuitenkin hän korostaa, että "magia on luonnollinen osa uskontoa ja elämää" (Cunningham 1988, 64-65).

Uskontoa ja magiaa näyttää ainakin yhdistävän se seikka, että kummassakin jonkinlaisella sakraalilla, profaanista erotetulla todellisuudella on oleellinen merkitys (Malinowski 1992, 87) Kaiken kaikkiaan minkään ehdottoman ja selkeän rajan vetäminen uskonnon ja magian välille ei näytä mielekkäältä ainakaan wiccan piirissä harjoitettavassa magiassa.

3.6. Jumaluudet

Wiccassa jumaluus tulkitaan kaikkialla maailmankaikkeudessa olevaksi luovaksi voimaksi, joka manifestoituu polaaristen maskuliinisen ja feminiinisen prinsiippien kautta (Starhawk 1979, 26). Jumaluus on myös immanenttinen (Crowley 1989, 154). Jumalatar on voima, joka ilmentää itseään erityisesti maassa ja kaikessa syntymään ja hedelmällisyyteen liittyvissä ilmiöissä. Starhawkin näkemys on, että Jumalatar kaiken olemisen ensimmäinen perusta, josta on eriytynyt polariteetti eli Jumala (Starhawk 1979, 95). Jumalattaren keskeinen symboli on kuu. Jotkut wiccan harjoittajista kutsuvat jumalatarta Dianaksi (Cunningham 1988, 72). Naisen elämänkaari ja kuun eri vaiheet kuvaavat Jumalattaren kolmea perusaspektia elämän kiertokulussa Kasvava kuu ja nuori neito symboloivat kasvua ja kypsymistä. Täysi kuu ja äiti viittaavat kukoistukseen ja kypsyyden saavuttamista. Vähenevä kuu ja vanha nainen ovat vertauskuvia kuolemasta, kuihtumisesta, viisaudesta ja elämän uudesta synnystä (Cabot 1989, 24-30).

Jumalaa wiccassa kuvaa tavallisesti sarvipääjumala (The Horned God), josta käytetään myös nimitystä Cernunnos tai Karnayna.

Sarvipääjumalan katsotaan edustavan arkaaista käsitystä Jumalasta, johon liittyivät metsästys, myöhemmin maanviljelys ja hedelmällisyys (Crowley 1989, 183-184). Jumala on kahlitsematon elämänvoima, eros. Hän edustaa myös kuolemaa. Jumala on myös Logos, rationaalisuuden erityinen aspekti. Jumaluuden kaksi prinsiippiä täydentävät toisiaan ja sisältävät aina toisensa (Starhawk 1979, 27; 97-98).

Uusnoituuden piirissä on hyvin tyypillistä ajatella, että Jumaluus voi ilmetä hyvin monenlaisten symbolien ja myyttisten hahmojen kautta. Jumalatarta ja Jumalaa voidaan kuvata esimerkiksi Isikseen, Hecateen ja Paniin liittyvien myyttien välityksellä (Cunningham 1993, 96-100). Monet wiccan harjoittajat katsovat, että polyteistinen jumaluuksien persofiointi antaa ihmiselle mahdollisuuden päästä yhteyteen jumalallisen todellisuuden kanssa (Adler 1986, 122). Jumaluudet ovat arkkityyppisiä kuvia maailmankaikkeuden voimista (Crowley 1989, 151).

Jumaluus on samalla ihmisen ulkopuolella olevaa todellisuutta, että myös hänessä itsessään olevaa jumaluutta (Crowley 1989, 153-154; Starhawk 1979, 85;102). Wybold kritisoi artikkelissaan sellaisia näkemyksiä, joissa Jumala ja Jumalatar tulkitaan vain ihmisen sisäisen maailman projisoinneiksi. Hän korostaa, että Jumala ja Jumalatar ovat ihmisestä riippumattomia entiteettejä (Wybold, 1991, 104).

3.7. Vartiotornienherrat

Neljä elementtiä maa, ilma, vesi ja tuli kuvaavat erityyppisiä energiamuotoja ja niiden ilmenemismuotoja. Crowleyn mukaan neljä elementtiä symboloivat niin ikään ihmisen neljää eri persoonallisuudentyyppiä. Viides elementti on eetteri, joka on voimakenttä kaikkien esineiden ja olentojen ympärillä. Kullakin elementillä on vastaavuutensa eetteritasolla. Nämä ovat tietoisia entiteettejä, joita kutsutaan elementaaleiksi ja niitä hallitsevat vartiotornienherrat (Crowley 1989, 84-86; 102).

Elementaaleja, joita kutsutaan myös luonnonhengiksi on katsottu olevan neljäntyyppisiä. Gnomit hallitsevat maata, undinit vettä, sylfit ilmaa ja salamanterit tulta. Joitakin elementaaleja pidetään ihmiselle vaarallisina (Guiley 1989, 112). Yksityiskohtaisempaa tietoa en vartiotornienherroista löytänyt.