Magi
Esittely
Uutisia
Arkisto
  Luonnonuskonnot
  Ateismi
Panteismi
  Johdanto
  Uskontunnustus
  Eri muodot
  ... ja uuspakanuus
  ... ja ateismi
  Meditaatio
  Muuta...
Uusnoituus
  Johdanto
    * Historia
    * Seremonia
    * Etiikka
    * Suhde uskontoon
    * Maailmankuva
  Lyhyitä vastauksia
  Uusnoituus-tutkielma
  Wicca ja New Age
Uuspakanuus
  Johdanto
  Juhlapyhät
    * Marrasyö
    * Joulu
    * Kevätjuhla
    * Vappu
  Maailmankuva
  Luontosuhde
  Aasainusko
  Jumalataruskonto
Muuta
  Taivasmyyttejä
Kirjallisuus
  Uusnoituus
  Uskonnonfilosofia
Postituslistat
Tapahtumia
Linkit

© Marko Grönroos, 2000

1. Johdanto

1.1. Tutkielman aihe ja tehtävä

Vuonna 1989 näin ensimmäisen kerran suomalaisissa kirjakaupoissa joitakin kirjoja, jotka käsittelivät varsin erikoista, mutta mielenkiintoista aihepiiriä. Kirjat kertoivat, kuten niissä usein ilmaistiin, "wiccasta eli noituudesta vaihtoehtona dogmaattisille valtauskonnoille" tai "vanhojen pakanatraditioiden uudelleen elpymisestä". Näissä kirjoissa esitetyt näkemykset herättivät minussa yksinkertaisesti uteliaisuutta ja halusin perehtyä lisää aiheeseen, joka lienee yksi esimerkki ihmisen kaipuusta rituaalien ja symbolien kiehtovaan maailmaan.

Termillä noituus voidaan tarkoittaa monia erilaisia asioita. noituus (sorcery) voi viitata luonnon hallintaa koskeviin käsityksiin ja menetelmiin, joilla harjoittaja aikoo saavuttaa jonkin itselleen tai toiselle tärkeän tavoitteen ja asian. Tämän kaltaisesta noituudesta voidaan käyttää myös termiä magia. Noituus saattaa tarkoittaa myös Eurooppalaista saatananpalvontaa myöhäiskeskiajalla ja uuden ajan alussa. Niin ikään se voi viitata tällä vuosisadalla syntyneeseen uskonnolliseen ryhmittymään (Russell 1987, 415-421). Noituudella tarkoitan tutkielmassani viimeksimainittua ilmiötä.

Noitaa tarkoittava witch-sana juontaa juurensa anglosaksisista sanoista wicca (maskuliini) ja wicce (feminiini). Taustalla on myös verbi wiccian joka merkitsee saada taipumaan ja manata (Russell 1987, 415). Erään tulkinnan mukaan witch-sana pohjautuu indoeurooppalaiseen kantasanaan weik, joka puolestaan viittaa uskontoon ja magiaan liittyviin asioihin (Adler 1986, 11).

Wicca, josta käytän siis myös termiä uusnoituus tai noituus, syntyi Iso-Britaniassa 1940 -ja 50-luvuilla. Suurin osa wiccan harjoittajista katsoo, että wicca on polyteistinen luonnonuskonto, jossa Jumalattarella on keskeinen merkitys (Melton 1986, 211-212).

Wicca kuuluu osana vielä laajempaan ilmiökenttään, niin kutsuttuun uuspakanuuteen (neo paganism). Uuspakanuudessa ei ole selkeitä auktoriteetteja, dogmeja, eikä organisaatioita. (Adler 1986, viii-xii; 3-5:10-11) Se on luonteeltaan eklektistä. Uuspakanuudessa katsotaan, että pyhän ja maallisen, henkisen ja aineellisen välillä ei ole mitään eroa. Maailma on kokonaisuudessaan pyhä. Elämän pyhyys ja jumalien läsnäolo ilmenee juuri luonnossa. Uuspakanuudessa luonnon kiertokulkuun liittyvät rituaalit ovat tärkeitä (Arlebrand 1992, 86).

Wiccaan kuuluu eräänä osana myös magian harjoittaminen (Arlebrand 1992, 98; Melton 1986, 213). Magia voidaan jakaa alempaan ja korkeampaan magiaan. Alemmassa magian avulla harjoittaja pyrkii saavuttamaan välitöntä aineellista etua. Sen sijaan korkeassa magiassa harjoittaja pyrkii erityyppisiä psykotekniikoita käyttäen kehittymään jumalalliseksi (Arlebrand 1992, 30).

Tutkielmassani on selvittää magian harjoittamisen aspekteja wiccassa. Lähtökohtana ovat sellaiset kysymykset kuin, mitä magian ymmärretään olevan, mihin se perustuu, mihin sitä käytetään ja mitkä ovat magian harjoittamisen keskeiset muodot wiccassa. Työ on luonteeltaan lähinnä analyyttistä sisällönerittelyä. Vertailen myös wiccassa ilmeneviä tulkintoja magiasta joihinkin uskonnontutkimuksen ja antropologian piirissä muotoutuneisiin näkemyksiin magiasta.

Olen valinnut vertailunäkökohdiksi James G. Frazerin, Marcel Maussin, Bronislaw Malinowskin ja Robin Hortonin tulkintoja magiasta, sen lainalaisuuksista ja sen funktiosta. On tietysti muistettava, että edellämainitut henkilöt ovat tutkineet nimenomaan primitiivisissä yhteisöissä ja vanhoissa kulttuureissa ilmenevää magiaa. Joudun tyytymään siihen, että vertailu on melko yleisluontoista ja liittyy magiassa oleviin peruspiirteisiin. Koska työssäni ei ole yhtenäistä ja yksityiskohtaista teoriaa, olen katsonut että on mielekästä esittää eri näkökulmat toisen ja kolmannen lukujen sisällä, joissa varsinaisesti tarkastelen aihepiiriä.

Olen katsonut aiheelliseksi kirjoittaa ensimmäisen luvun varsin laajaksi. Käsittelen siinä uusnoituuden syntyhistoriaa. Mielestäni historiallinen perspektiivi auttaa ymmärtämään paremmin uusnoituutta.

1.2. Tutkielmassa käytetty aineisto

Tutkimuksen pääaineistona käyttämäni kirjat ovat pääosin uusnoituutta harjoittavien ihmisten kirjoittamia. Kirjoista yhdeksän on ikään kuin oppikirjatyyppisiä ja laajalle yleisölle suunnattuja kirjoja. Niissä käsitellään wiccan jumaluus -ja ihmiskäsityksiä, magiaa, erilaisia rituaaleja sekä rituaalivä- lineistöä. Nämä uusnoituuteen perehdyttävät opaskirjat ovat tutkielmani ensisijaista lähdeaineistoa. Kirjat antavat hyvän läpileikkauksen wiccan piirissä vallitsevista erityyppisistä katsomuksista.

Näistä uusnoituuden "käsikirjoista" olen käyttänyt pääosin seuraavia: Janet & Stewart Farrar: The Witches` Way, Eight Sabbaths for Witches, Vivianne Crowley: Wicca. The Old Religion in New Age, Laurie Cabot: The Power of the Witch, Starhawk: The Spiral Dance, Doreen Valiente: Witchcraft for Tomorrow. Olen käyttänyt myös seuraavia samaan kategoriaan kuuluvia kirjoja: Scott Cunningham: The Truth About Witchcraft Today, Living Wicca, Arnold & Patricia Crowther: Secrets of Ancient WItchcraft. Näitä kirjoja en ole kuitenkaan käyttänyt paljon, koska niissä ei ole kovin yksityiskohtaista aihepiiriäni koskevaa tietoa.

Vivianne Crowleyn kirjassa on hyvin paljon esitelty Carl Gustaf Jungin näkemyksiä. Crowley on koulutukseltaan jungilainen analyytikko. Muissakin kirjoissa esiintyy usein jungilaisia painotuksia. Wicca-kirjoissa käytetään paljon myös erilaista okkultismiin liittyvää terminologiaa.

Janet ja Stewart Farrarien kirjoissa, sekä Crowleyn kirjassa ovat selkeimmin esillä rituaalikäytännöt, jotka ovat ominaisia gardnerilaisessa wiccassa.

Olen käyttänyt myös sellaisia kirjoja, jotka eivät ole edellämainittujen opaskirjojen tyyppisiä. Osassa käsitellään uusnoituutta ja myös länsimaista okkultismia. Toimittaja Margot Adlerin kirja Drawing down the Moon käsittelee uusnoituuden lisäksi myös muita uuspakanallisia ryhmittymiä Pohjois-Amerikassa. Kirja on laaja kartoitus liikkeiden taustoista ja niiden edustamista ihmis-ja maailmankuvista. Adler käsittelee myös uuspakanuuden sosiaalista rakennetta. Kirjaa voi luonnehtia myös melko kriittiseksi tutkimukseksi. Se sisältää runsaasti haastattelumateriaalia. Adler harjoittaa itse uuspakanuutta. Gerald B. Gardnerin kirjaa Witchcraft Today en ole juuri käyttänyt, koska kirjassa on aihepiirini kannalta varsin vähän relevanttia tietoa. käyttämäni uudemmat kirjat antavat aiheesta enemmän tietoa.

Doreen Valienten kirja Rebirth of Witchcraft käsittelee uusnoituuden syntyhistoriaa Iso-Britaniassa. Se on aiheesta perusteellinen esitys. Leo Louis Martellon kirja Wichcraft. The Old Religion käsittelee lähinnä myös noituuden historiaa, nimenomaan Italiassa. Hänen näkemyksensä eivät ole kovin hyvin perusteltuja. Martello harjoittaa itse wiccaa. Toimittaja Rosemary Eileen Guiley ja länsimaiseen okkultismin tutkija Francis King eivät kerro olevansa uusnoituuden tai uuspakanuuden harjoittajia. Guileyn laaja teos Encyclopedia of Witches and Witchcraft ei ole tieteellinen tutkimus, mutta se on silti monipuolinen ja hyvä hakuteos. Kingin kirja Magic: The Western Tradition käsittelee länsimaisten magian harjoittamiseen suuntautuneiden okkulttistien ryhmien historiaa. Kirja on aihepiiristä suppea perusesitys. Olen käyttänyt myös Richard Wyboldin artikkelia The God of Wicca. Wybold on itse wiccaa harjoittava henkilö. Jonkin verran olen käyttänyt myös apuna aikaisempia tutkimuksia uusnoituudesta.

1.3. Aikaisemmat tutkimukset uusnoituudesta

Aiemmin esittelemässäni Adlerin kirjassa on siis myös käsitelty wiccaa. Sosiaaliantropologi Tanya M. Luhrmann on analysoinut kirjassa Persuasions of the Witch`s Craft (1989) sitä, miksi nykyajan keskiluokkaiset englantilaiset, jotka harjoittavat wiccaa, muuta uuspakanuutta tai seremoniallista magiaa, kokevat sen mielekkääksi ja miten he perustelevat maagisen maailmankuvan itselleen modernissa maailmassa. Luhrmannin tutkimus edustaa psykologista-antropologiaa. Hän on tutkimustaan varten tehnyt runsaasti myös osallistuvaa havainnointia ja haastatteluja.

Eija Viskari on tehnyt Turun yliopistossa pro gradu-työn aiheesta Englantilainen uusnoituus-taustaa, peruspiirteitä, ja kehityslinjoja (1990).