Uusnoituuden maailmankuva

Uusnoituuden harjoittajat ovat, huolimatta ulkoisesti hyvin samanlaisesta harjoituksesta, jakautuneet maailmankuvansa suhteen hyvin hajanaiseksi joukoksi. Siksi sitä on vaikea luokitella suhteessa muihin mystisiin harjoituksiin tai uskontoihin.

Koska uusnoituudessa ei ole ylintä auktoriteettiä, elää se maailmalla välillä hyvinkin vauhdikkaasti, eri harjoittajien ja kirjoittajien tuodessa mukaan omia villejä ajatuksiaan. Se mitkä näistä eri näkemyksistä jäävät keskeisiksi, jää ajan ratkaistavaksi.

Yliluonnollisen maailmankuvan hylkääminen

Uusnoituudessa ei yleensä uskota ''yliluonnollisten'' tai klassisten paranormaalien ilmiöiden olemassaoloon, vaikkakaan olemassaolon mahdollisuutta ei yleensä myöskään katsota mahdottomaksi.

Todellisuuden allegoriat

Noituuden henkiolennot eivät ole yliluonnollisia tai persoonallisia, eivätkä yleensäkään noituuden harjoittajan oman mielen ulkopuolisia olentoja. Jumalat ovat maailmaa ja sen toimintaa arkkityyppisten olentojen avulla kuvaavia vertauskuvia eli allegorioita, jotka usein saavat ihmismäisen tai eläinhahmoisen henkiolennon muodon. Niiden vertauskuvallinen tosiasiallisuus ei kuitenkaan muuta sitä kuinka todellisina ne koetaan seremoniassa, tai joskus myös sen ulkopuolella.

Materiaalinenkaan todellisuus ei ole ''vain'' ainetta - se on täynnä materiasta koostuvia tai ''nousseita'' fysikaalisia, psykologisia ja sosiaalisia ilmiöitä. Koska nämä ilmiöt ovat enemmän kuin osiensa summa, eikä niitä voi enää tarkastella osiensa käsitteistön avulla, vaatii niiden kuvaaminen oman käsitemaailmansa.

Vertauskuvat - metaforat ja allegoriat - ovat ihmisen ymmärrykselle luonteenomainen tapa kuvata vaikeita abstrakteja ilmiöitä tuttujen konkreettisten käsitteiden avulla. Kuten jumalten.

Vertauskuvien käyttö ei kuitenkaan ole ''uskomista'' niiden kirjaimelliseen tulkintaan.

Jälleensyntymisoppi

Vaikkei uusnoituudessa ole mitään perusteita jälleensyntymisopille, on se edelleen suhteellisen yleistä monissa wicca-uskonnoissa.

Uusnoituuden synnyn päähahmo Gardner uskoi jälleensyntymiseen. Se on ollut keskeistä myös New Age -uskomuksissa, jotka ovat olleet perustana monien uusnoituuden tunnetuimpien kirjailijoiden opeille.

Jälleensyntymisopille ei kuitenkaan ole löytynyt käytännössä lainkaan tukea vanhoista eurooppalaisista pakanauskonnoista, eikä se ole nykyisen maailmankuvamme pohjalta muutenkaan enää perusteltavissa. Uuspakanoidenkaan ei ole välttämätöntä uskoa asioihin vain koska jotkut ovat joskus niihin uskoneet. Jo pelkästään eri jälleensyntymisopit ovat keskenään niin poissulkevia, etteivät niiden historialliset auktoriteetit ole vakavasti otettavia.

Yliluonnolliset voimat

Vaikka noidilla aiemmin ajateltiin olevan suuria yliluonnollisia voimia, ovat monet noituuden harjoittajan kuitenkin jo luopuneet näistä uskomuksista perusteettomina ja tarpeettomina. Vanhojen uskontojen väitteet ovat usein tarpeettoman monimutkaisia ja kaukaa haettuja selityksiä todellisuudesta ja ristiriidassa toistensa ja selvien havaintojen kanssa. Ne perustuvatkin uskottavimmin vain omiin toiveisiin ja tarpeisiin saavuttaa turvallisuutta ja mielihyvää. Kuitenkin, jos rakastaa todellisuuden ymmärtämistä enemmän kuin turvallisuuden tunnetta tai muuta itselleen merkityksettömämpää mielihyvää, on mahdottomat tai perusteettomat väitteet hylättävä.

Uusnoituus tapana saavuttaa tietoa?

Entisaikojen noidilla ajateltiin olevan myös maagisia keinoja saada tietoa luonnosta ja asioista. Kun nykynoita haluaa tavoitella ymmärrystä hänelle pyhästä luonnosta noituuden avulla, hän väistämättä törmää ristiriitaan: muinaisia uskomusmenetelmiä käyttävät ''tietäjät'' ovat jääneet auttamattomasti tieteellisten menetelmien jälkeen luonnon tutkimisessa.

Kun tarkastellaan historiaa, ei luontoa koskevien vaikeiden kysymysten esittäminen jumalille tai henkiolennoille ole antanut ainuttakaan oikeaa vastausta. Ristiriita on selvä. Jos wicca katsotaan panteistisesti luonnonuskonnoksi, on luontoa koskevan tiedon ja ymmärryksen saamisella korkein arvo. Tällöin olisi hyvin ristiriitaista hylätä viimeisten vuosisatojen aikana parhaimmiksi havaitut menetelmät, ja etsiä tietoa menetelmillä jotka eivät koskaan ole tuottaneet mitään tulosta.

Ristiriita ratkeaa vain hylkäämällä noituus luotettavan tietonhankinnan menetelmänä ja hyväksymällä se, että noituuden merkitys on jokin muu. Tämä voi tuntua ikävältä, mutta se vaikuttaa olevan tosiasia josta ei kannata valehdella itselleen.

Rationaalinen uusnoituus hyväksyy siten tieteellisen lähestymistavan todellisuuden hahmottamisessa, eikä tee harkitsemattomia väitteitä oikoteistä. Psykologiassa on oikoteiden etsimiselle oma käsitteensäkin: maaginen ajattelu. Maagisella ajattelulla tarkoitetaan ihmiselle yleistä taipumusta yrittää pelkällä tahtomisella saada aikaan asioita, joiden saavuttaminen muilla tavoin tuntuisi mahdottomalta tai liian vaikealta. Maaginen ajattelu saattaa perustua ongelmanratkaisussa syntyvään harhaan, jossa todelliset mahdollisuudet sekoitetaan mielikuvitusmaailman rajattomiin mahdollisuuksiin.

Irroittautumista arkitodellisuudesta

Tämän pohjalta voidaan nähdä, että uusnoituus on omaksunut ''karnevalistisen'' uskontosuhteen, jossa maagiselle ajattelulle on varattu oma aikansa ja paikkansa, eikä siihen ole yhtään enempää syytä uskoa täysipäiväisesti kuin olisi juhlia ympäri vuoden.

Noituudessa vaadittava tärkein taito on irroittautuminen arkimaailmasta ja sen rationaalisesta ajattelusta. Tähän sisältyy kuitenkin myös taito pitää todellisuudesta irtautuminen turvallisten rajojen sisällä. Noituus voi myös opettaa tunnistamaan missä tuo raja kulloinkin on, jos ymmärtää tämän tärkeyden sen harjoittamisessa. Ainoa varsinainen vaara uusnoituudessa piileekin siinä, että sekoitetaan mystiset vertauskuvat todellisuuteen. Tällöin seurauksena on jumiutuminen uskonnolliseen mielikuvitusmaailmaan, josta ei välttämättä enää päästä irti, koska se tuntuu liian miellyttävältä ja turvalliselta. Tämä vaara on tietysti vain henkilökohtainen, sikäli kun ajattelemme, että se on vielä nykyäänkin koitunut maailman väestön valtaosan kohtaloksi.

Irroittautumisen kirjo maailmassa

Uusnoituuden käyttö todellisuudesta irtautumiseen ei ole huuhaata, ainakaan yhtään enempää kuin kokemuksia herättämään pyrkivä taide. Suuri osa kirjallisuudesta tai elokuvista ei pyri kuvaamaan täysin todellisia tapahtumia, vaan luomaan voimakkaita ja puhtaita tunnekokemuksia ja herättämään ajatuksia. Tunnekokemukset saattavat auttaa meitä selkeyttämään kuvaamme elämälle tärkeiksi koetuista asioista, kuten luonnosta, ihmissuhteista tai kulttuurista. Tarinat käsittelevät taiteilijoiden tärkeiksi kokemia ideoita ihmiselle havainnollisessa kertomuksellisessa ''virtuaalitodellisuudessa'', josta voidaan karsia epäoleelliset realiteetit pois.

Noituuden hyväksikäyttämät ihmismielen mekanismit ovat varmasti hyvin samoja kuin monissa taiteissa. Elokuvat ja kirjat vievät meidät usein hypnoottiseen tilaan, jossa uppoudumme tarinan kuvaamaan todellisuuteen hyvin voimakkaalla tunnetasolla.

Uusnoituus erottuukin muista taiteista lähinnä vain sen välineissä: ne on lainattu vanhoista uskonnollisista, mystisistä ja maagisista harjoituksista. Merkittävää on myös harjoittajan oma aktiivinen osallistuminen kokemusten etsinnässä.