Uusnoituuden etiikka

Uusnoituus ei sanele mitään erityisiä yleisiä eettisiä sääntöjä, sen enempää kuin jalkapalloilukaan. Kuitenkin uusnoituudessa, aivan kuten jalkapallossakin, voidaan muodostaa yhteisiä pelisääntöjä silloin kun sitä harjoitetaan yhdessä. Se, että millaisia, on kunkin harjoittajan ja kunkin ryhmän oma asia.

Uusnoituuden yleisen etiikan kuvaaminen oli siten hyvin lyhyt tehtävä. Kuitenkin uusnoituuteen usein yhdistetään tiettyjä eettisiä sääntöjä, mikä vaatii selityksiä.

Henkilökohtainen etiikka

Monet, varsinkin uskonnollisen noituuden harjoittajat, yleistävät usein oman henkilökohtaisen tai uskonnollisen moraalinsa koskemaan koko uusnoituutta. Tämä on kuitenkin aina vain henkilökohtaisten käsitysten edistämistä uskonnon tai uusnoituuden varjolla, eivätkä tälläiset säännöt perustu mihinkään uusnoituuden yleiseen eettiseen perustaan, jollaista ei ole.

Vaikka uusnoituus ei itsessään olekaan uskonto, ei uskonnoillakaan ole mitään velvoitetta tarjota moraalisäännöstöjä. Kuitenkin monet uskonnot tarjoavat moraalin, koska se antaa jäsenille mahdollisuuden käyttää uskontoa edistääkseen ja erityisesti julkistaakseen omaa moraaliaan ja sitoutumistaan sen noudattamiseen. Tämä epäjohdonmukainen syy-seuraussuhteiden sekoittaminen on varsin yleistä kaikissa uskonnoissa, myös uuspakanauskonnoissa.

Rede ja kolminkertaisuuden laki

Uusnoituuden tavallisin henkilökohtainen moraalisääntö on nk. ''Wiccan Rede'' (noidan sääntö) eli: ''Toimi tahtosi mukaan, kunhan et vahingoita ketään.'' Tällekään säännölle ei ole mitään yleistä perustetta, vaan se perustuu vain monien uusnoituuden harjoittajien henkilökohtaisen moraalin kiteyttämiseen yksikertaiseksi ''kultaiseksi säännöksi.''

Reden perusteluna esitetään joskus nk. kolminkertaisuuden lakia: ''Kaikki tekosi, hyvät ja pahat, palaavat takaisin kolminkertaisena.''

Laki viittaa itämaiseen karman lakiin yhdistettynä mystiseen lukuun kolme. Karma-käsityksissä on keskeistä vetoaminen ihmisten oikeudenmukaisuuden tarpeeseen - pahat teot kostautuvat jonkin selittämättömän luonnonlain kautta. Tämä uskomus sisältää kuitenkin melkoisia maailmankuvallisia vaatimuksia, joka tekee laista uusnoituuden kannalta perusteettoman.

Kolminkertaisuuden laki kannattaakin ymmärtää lähinnä runollisena varoituksena tekojen mahdollisista seurauksista ja siten kehoituksena varovaisuuteen. Varomattomuus missä hyvänsä asiassa kostautuu helposti ja itsekäs asenne on usein varomatonta, kun taas ystävällisyys on usein antoisaa.

Kyse ei ole vain muiden reaktioista omiin tekoihin, vaan myös oman asenteen kehittämisestä.

Etiikan tärkeys yksilölle

Vaikka uusnoituuteen ei sisällykään moraalisäännöstöä, on etiikka eli moraalifilosofia silti tärkeää. Jos ei mistään muusta syystä, niin edes jotta voisimme arvioida onko moraalifilosofia itse tärkeää. Varsinkin moraalin läheinen ja usein epälooginen suhde uskontoon kannattaa tuntea, jotta sen sudenkuoppia osaisi varoa.

Moraalin tehtävänä on rajoittaa tekojamme sosiaalisessa yhteisössä. Se perustuu yksilöiden arvoihin, jotka perustuvat heidän tarpeisiinsa ja osaaltaan myös maailmankuvaansa.

Kuitenkin usein, jos tekomme ovat ristiriidassa moraalimme kanssa, saatamme toimintamme rajoittamisen sijaan harkitsemattomasti erehtyä sovittamaan moraaliamme tekoihin, joka pysyäkseen johdonmukaisena vaatii myös arvojen ja maailmankuvan sovittamista. Tällöin oma maailmankuva vähitellen sovittuu omiin tarpeisiin. Jos antaa elämässään suuren arvon todellisuuden ymmärtämiselle, on tämä seuraus varsin ikävä. Siksi varovaisuus myös eettisissä kysymyksissä on hyvä.

Naturalistisen virhepäätelmän yleinen vaara

En aio puuttua uusnoituuden etiikkaan tämän enempää. Haluan kuitenkin huomauttaa eräästä yleisestä ajatusvirheestä, joka tulee erityisen usein eteen luonnonuskontojen ja uuspakanauskontojen eettisissä perusteluissa. Nimittäin luonnollisuus.

Naturalistinen virhepäätelmä tarkoittaa, että olemassaolevasta asiantilasta päätellään se, miten asian tulisi olla. Eli, että kaikki ''luonnollinen'' olisi aina kannatetavaa. Tämä tuskin kuitenkaan on järkevä peruste moraalille, jos sitä miettii vähän pidemmälle. Se perustuu normatiivisten ja faktuaalisten seikkojen sekoittamiseen.

Esimerkiksi: ''Päin punaista ajaminen on sallittua, koska se on niin tavallista.'' Tai, ''Orjatyövoiman käyttö on hyväksyttävää, koska se on niin yleistä.''

Vastaavasti, kuolema, väkivalta ja tappaminen ovat luonnollisia ja evolutiivisesti myös hyviäkin asioita, mutta se ei tarkoita että meidän kannattaisi sallia ne säännöissämme.

Voi esimerkiksi miettiä, miten tämä virhepäätelmä pätisi satanismissa keskeiseen, ''luonnollisuutta'' korostavaan moraalioppiin.