Usein kysyttyjä kysymyksiä (UKK) Wiccasta

Versio 1.3 (21.4.1999)

Huom! Allaolevat vastaukset ovat (luonnollisesti) minun henkilökohtaisia näkemyksiäni aiheesta, eivätkä kovin täydellisiä, ja henkilökohtaisilla näkemyksillänikin on taipumusta muuttua varsin usein. Jos tästä tekstistä löytyy asiavirheitä, tai olen mielestänne tehnyt jonkin loogisen virheen, tms., niin kertokaa asiasta. Negatiivinen kritiikki on kaikkein tervetulleinta
- Marko Grönroos (magi@utu.fi)

Osasta otsikkoja varmasti tulee jossain vaiheessa erilliset artikkelit.

Mitäs tämä ''wicca'' nyt sitten oikein tarkoittaa?

Hyvä kysymys, mutta siihen ei taida olla mitään kovin selkeää vastausta. Periaatteessa wicca (erisnimi) on vanhojen eurooppalaisten uskontojen moderni rekonstruktio. Wicca-nimen popularisoi 1900-luvun alkupuolella englantilainen Gerald Gardner, joka väitti sen olevan jatkumo vanhasta eurooppalaisesta uskonnosta. Useimmat suhtautuvat kuitenkin hyvin skeptisesti mahdollisen jatkumon todenperäisyyteen. Nimeä on siten alettu käyttää vapaammin monissa myöhemmissä traditioissa. Termi wicca (vanh. engl. maskuliinimuoto, feminiinimuoto on wicce) tarkoitaa velhoa (noitaa). Jotkin etymologiset tulkinnat viittaavat "taivuttajaan", joka on tulkittu "todellisuuden taivuttajana". Rituaalimagian harjoittaminen on wiccassa, kuten lähes kaikissa muissakin uskonnoissa, jossain määrin oleellista.

Wicca nähdään usein luonnonuskontona: sen maailmankatsomukseen kuuluu tällöin, että Maailmankaikkeus ja sen erinäiset osat nähdään itsessään pyhinä ja jumalallisina. Jumalat nähdään immanentteina (maallisina) olioina tässä maailmankaikkeudessa, maapallossa, elollisessa luonnossa, ihmiskunnassa tai yksilössä itsessään. Jotkin traditiot pysyvät kuitenkin jumalolentojen transkendentissa (''taivaallisessa'') määrittelyssä, kristinuskon tapaan. Monet wiccan traditiot tunnustavat kaksi pääjumaluutta: Jumala ja Jumalatar, jotka nähdään toisiaan täydentävinä ja toisistaan riippuvina voimina maailmankaikkeudessa. Universumi siis kokonaisuudessaan muodostuu näistä kahdesta jumaluudesta. Nämä pääjumalat voidaan nähdä useissa eri muodoissa, käyttäen vanhojen uskontojen nimityksiä. Jotkin Wiccan traditiot korostavat Jumalattaren merkitystä, jotkin ovat jopa monoteistisia tässä suhteessa.

Koska määritelmät ovat melko epämääräisiä ja vaihtelevat traditiosta toiseen, on vaikea sanoa, kuka on wiccan harjoittaja ja kuka ei. Toisten määritelmien mukaan joku on ja toisten ei. Monet luokittelevat itsensä wiccan harjoittajaksi, koska likimäärin hyväksyvät jotkin sen keskeiset ajatukset ja symbolit.

Oleellisinta on, ettei wicca ole varsinaisesti mikään yksi tietty uskonto (vaikka siitä puhutaankin yksikössä), vaan melko suuri joukko jossain määrin samantapaisia uskontoja. Kutsumme näitä eri "lahkoja" traditioiksi. Traditioita sitovat niiden historialliset juuret, maailmankatsomus, symboliikka, sekä tavat.

Onkos se sitten noituutta?

Jälleen määritelmäkysymys.

Joissain kulttuureissa ''noita'' (engl. witch) tarkoittaa pahansuovan magian harjoittajaa. Toisaalta sillä voidaan tarkoittaa parantajaa. Useimmat nykyihmiset käsittävät noidat pahoina velhoina, kuten kristitty kirkko on menneinä vuosisatoina määritellyt heidät, tai hahmoina lasten saduissa. Joitain tunnettuja "klassisten noitien" symboleja (pata, luuta) todella käytetään nykynoituudessa. Noituus viittaa kuitenkin myös yleisesti magian käyttöön. Sitä löytyy käytännössä kaikista kulttuureista. Noidiksi kutsutaan kunkin kulttuurin sellaisia henkilöitä, jotka ovat erityisesti syventyneet magian, erityisesti rituaalisen magian käyttöön. Mikäli magiaa käytetään uskonnollisessa asiayhteydessä, puhutaan yleensä papeista. Kristityt papit, jotka suorittavat kyseisen uskonnon seremonioita, ovat siten myös tavallaan noitia ja käyttävät magiaa.

Suomessa ''noidalla'' (myrrysmies, indomies; tietäjä, viisas ukko; saamen noid) on aiemmin tarkoitettu taikoihin uskovia miehiä, jotka lukemalla syntyjä (noitarunoja), sylkimällä, puuskuttamalla, päälle puhaltamalla uskovat mm. parantavansa erilaisia vammoja ja saavansa tietää menneitä ja tulevia. Noitia kunnioitettiin viisaina miehinä ja heidän apuaan tultiin hakemaan pitkien matkojen takaa. Lappalaisten enemmän shamaanityyppiset noider ovat harjoittaneet ekstaasinomaista tilaa (loveen lankeaminen), jossa he matkaavat ruumiinsa ulkopuolelle, sekä yliseen, että aliseen.[Ganander]

Ylläoleva noitamääritelmä on hyvin samantyyppinen kuin vanhan englannin wicca. Wicca erisnimenä siis tarkoittaa Gardnerin jälkeisiä noituustraditioita, joihin on liitetty uskonto hyvin oleellisena osana.

Sana ''noituus'' on sinällään merkityksetön, jollei siihen liitetä jonkinlaista määrettä. Voidaan puhua klassisesta noituudesta (noitatohtorit, jne.), diaanisesta noituudesta (roomalaisen Dianan palvojat), goottinoituudesta (keskiaikaisen kristillisen kirkon kuvitelma), uusgoottinoituudesta (satanistit ja saatananpalvojat, kts. alla), shamanistisesta noituudesta, uusshamanistisesta noituudesta, jne. Wicca on erityisesti uuspakana-noituutta, korostaen sen kytkentää vanhojen uskontojen uudelleenrakennettuihin muotoihin.

Homma perustuu siis ikivanhoihin oppeihin?

Kyllä, jos 1900-luvun alkupuolisko katsotaan ikivanhaksi. Wicca-nimen popularisoija Gerard Gardner todella väitti opetustensa olevan vanhojen traditioiden jatkumoa, jotka nyt uskallettiin vihdoinkin tuoda päivänvaloon kristityn kirkon uhan poistuttua. Rationaalisina ihmisinä emme voi tietenkään ottaa moista väitettä vakavasti ilman todisteita. Kaikenlaisia ikivanhojen, kadoksissa olleiden totuuksien julistajia on maailmassa tuhansittain. Voimme toisaalta myös päättää, ettei Gardnerin ajatusten autenttisuus merkitse mitään. Meillä ei ole mitään syytä uskoa, että muinaisilla ihmisillä, jotka vanhoja uskontoja harjoittivat, olisi ollut mitään "ensimmäistä yhteyttä" jumaliin, emmekä nyt voisi luoda yhteyttä uudestaan. Vanhojen uskontojen symboliikan ja kulttuurin pääpiirteet ovat niiden tärkein perintö.

Ahaaa, teillä on siis jumalia. Mimmosias ne sitten ovat?

No, useimmat tunnustavat roomalaisia, helleenisiä (Diana, Demeter, Hekate, Hermes, jne.), kelttiläisiä (Cernunnos, Cerridwen, jne.), skandinaavisia (Thor, Odin, Freya, jne.), Suomalaisia (Väinämöinen, Ilmatar, Lemminkäinen, Louhi, Ilmarinen, Pellervoinen, Luonnotar, Tapio, Ukko, Ahti, jne), seemiläisiä (Astarte, jne.), egyptiläisiä (Isis, Osiris, Thoth, jne.), intialaisia, mesopotamialaisia, jne. jumalia. Koska kristinusko ei sinällään uskontona eroa mitenkään ''pakanallisista'' uskonnoista, voidaan periaatteessa hyväksyä myös kristittyjen myyttien jumalia tai muita hahmoja, kuten Jeesus, Maria(t), Joosef, Mooseksen kaltaiset noidat ja shamaanit, sekä erinäisiä enkeleitä, jne. (Huomaa, että juutalaisten "enkelit" vastaavat olemukseltaan pakanauskontojen daemoneita, haltioita ja jumalia). Mahdollisuuksia on todella paljon, onhan maailman uskonnoissa tuhansia jumalolentoja. Usein Wiccan harjoittajat näkevät vain kaksi pääjumalaa; miespuolisen ja naispuolisen, jotka ovat maailmankaikkeuden henkilöitymät.

Palvotteko te niitä jollain lailla?

''Palvominen'' on aika harhaanjohtava sana, mutta tavallaan kyllä: kunnioitamme ja arvostamme heitä siten kuin muissakin uskonnoissa jumaluuksia kunnioitetaan ja arvostetaan. Pyydämme heiltä asioita, ehkä jopa vaadimme, riippuen olennosta ja suhteestamme häneen. ''Palvominen'' on ensisijaisesti yhteyden etsimistä. Yhteys voi olla meditaatiota, rukoilemista tai jumaluuden kutsumista seremoniassa; jumaluuden suora kokeminen itsessään tai ympäristössä.

Uskotteko te tosiaan näihin jumaliin?

Jos joku keksii tähän kysymykseen vastauksen, kertokaa ihmeessä minullekin, haluaisin myös tietää uskonko....

Sanoisin, että jotkut uskovat, jotkut Uskovat ja muut "uskovat".

Uskovat uskovat tietävänsä Totuuden. Tämän eksklusivistisen näkökulman mukaan vain yksi totuus voi olla oikea, muut vääriä. Luonnollisesti johonkin tälläiseen väitteeseen Uskova Uskoo, että juuri hänen saamansa sanoma on oikea, muiden väärä. Tämä näkemys on kristinuskossa hyvin vaikuttava.

uskovat uskovat, että heidän lähestymistapansa on hyvä, muttei mitenkään ainut tapa. Totuuteen voi olla monta tietä, jokin niistä voi olla jopa omaa parempi. Tämä on nk. pluralistinen, eli polyteologinen katsantotapa.

"uskovat" hyväksyvät, että jumalat ovat (luultavasti) vain heidän oman mielikuvituksensa tuotteita, ja ovat siten vain psykologisia ilmiöitä. Nämä sisäiset, kuvitellut jumalat voivat olla kuitenkin inhimilliselle ajattelutavalle sopivia käsitteellisiä työkaluja ulkomaailman ilmiöiden käsittelyssä. Ne ovat myös työkaluja itseensä vaikuttamisessa, magian työkaluja. Itse kutsun tätä toisinaan "virtuaaliseksi uskoksi virtuaaliseen uskontoon." Jep, se on vaikeaa.

[Voin tässä totuusasiassa puhua toistaiseksi vain omasta puolestani, enkä tiedä tietäväni mitään mistään totuudesta. Olen periaatteessa agnostikko, ja jotakuinkin ainoa asia johon uskon on, ettei minulla voi olla tietoa jotakuinkin mistään. Tämä ei päde kaikkiin luonnonuskoviin, pakanoihin tai noitiin, joten sen voi ottaa vaikkapa omana filosofisena propagandanani.]

Virtuaaliuskontoa? Onkos tämä sitten ollenkaan uskontoa

Määritelmäkysymys. Ainakin se on hyvin erilaista uskontoa, kuin se kristinusko, jonka me yleensä ymmärrämme ''uskontona''. Suomenkielen uskonto-sana on myös hämäävä ja kristillisvaikutteinen, viitatessaan ''uskoon''. Latinalaisperäinen religio (uudelleenyhdistää) kuvaa ajatusta ehkä paremmin.

Monien mielestä näissä asioissa on kysymys uskonnosta, ja että kyseisen uskonnon tulisi saada samat oikeudet kuin mitä muillakin uskonnoilla on. Joidenkin mielestä ei kyseessä ole uskonto lainkaan, koska "uskonnoissa on kyse uskosta johonkin, mutta tässä ei ole kyse uskosta, vaan tiedosta Totuudesta." Vau! Joillain kristityillä on sama ajatus, kuten juutalaisilla, jne. Kaikista uskonnoista tuntuu löytyvän ihmisiä jotka sanovat samaa. Kukaan ei halua pitää uskontoaan uskontona, koska he ajattelevat sen olevan Totuus. Ähh...

Minusta tälläinen asenne on hieman hölmön tuntuista, mutta kukapa minä olisin tuomitsemaan. Itse en pidä uskonto-termin käytöstä, koska yleinen maailmankatsomukseni on melko ateistinen (transkendenttien jumalten suhteen) tai agnostinen, eikä uskonnonharjoitukseen itselläni liity mitään "uskoa". Hyvin useilla kuitenkin liittyy, ja kaikki pakanauskonnot ovat tämän sisäisen tekijän suhteen melko monimuotoisia.

Wicca joka tapauksessa täyttää monia ulkoisia uskonnon tunnusmerkkejä. Erityisen tärkeitä tunnusmerkkejä ovat uskonnolliset kokemukset. Oli näiden kokemusten lähde mikä hyvänsä, ne ovat uskonnon harjoittajille hyvin tärkeitä; he saavan kokemuksessa suoran, tunnepitoisen yhteyden Luontoon, Universumiin, jumaliin. Voidaan puhua myös ''uskonnollisen kokemus-tunteen määrätietoisesta etsinnästä.'' Wiccan rituaalit ovat myös hyvin samantyyppisiä kuin muissa uskonnoissa; muut uskonnot kun ovat sille inspiraation lähde.

Uskotteko siis yliluonnolliseen?

Periaatteessa suurin osa ei usko, mutta... Olen kovasti miettinyt ja pohtinut miten lähestyä tätä kysymystä, mutta se on osoittautunut niin monimutkaiseksi, että luulen sen vaativan erillisen UKK:n. Ongelmana on "yliluonnollisen" määrittelemisen hankaluus. Mahdollisen vastauksen pääpiirteet lienevät: ei vastausta.

Mutta eivätkös nämä energiajutut sun muut ole yliluonnollisia?

Tässä kohtaa väestö ilmeisesti jakautuu moneen osaan. Joidenkin mielestä ''voimat'' ovat todellisia, toistaiseksi tuntemattomia fysikaalisia elämänenergioita. Osan mielestä ne voidaan selittää tunnettujen fysikaalisten voimien omalaatuisina ilmentyminä. Osan mielestä kysymyksessä ovat vain mielen sisässä vaikuttavat psykologiset tekijät. Skeptikkona pidän itse vain jälkimmäistä selitystä perusteltuna, ennen kuin muista vaihtoehdoista saadaan pitäviä todisteita.

Selitti energiaa ("Ki", "Voima", "Mana", "Väki", jne.) miten hyvänsä itselleen, sen käyttö on kuitenkin jotakuinkin samanlaista riippumatta selitysmallista. Sen tuntee, sen havaitsee, se auttaa.

Harjoitatteko jotain mystisiä rituaaleja?

Jos mystisellä rituaalilla tarkoitetaan klassista uskonnollista seremoniaa, jossa käytetään hienoja vaatteita, pyhää aluetta, kynttilöitä, erinäisiä muita pyhitettyjä esineitä, niin kyllä. Varsin monet harjoittavat niitä. Varsin useat vain meditoivat, jotkut rukoilevat, jotkut tekevät pieniä tai suuria loitsuja. (Tämä johtaa takaisin kysymykseen siitä mikä on noita ja mitä noituus; onko henkilö joka ei tee loitsuja tai maagisia rituaaleja noita? Luonnonuskonnot ovat myös uskontoja, ajatustapoja ja elämäntapoja.)

Ahaa, harjoitatte siis magiaa?

Kyllä. Mutta se riippuu jälleen siitä kuinka määrittelee magian. Sen populistinen näkemys on subjektin suhteen ulkopuolinen; tapa vaikuttaa ympäristöön jollain "yliluonnollisella" tavalla. Useat magian harjoittajat katsovat sen tapahtuvan tekijän sisällä, mielessä. Jos magialla on jokin mielenulkoinen vaikutus, täytyy sen emergoitua velhon ruumiin luonnollisista toimista, vaikka ne olisivatkin tiedostamattomia. Magia on siten itsensä kontrollia ja ymmärtämistä, uskonnollisen symbolismin kautta.

Toisaalta monet uskovat magian olevan tekijän ulkopuolista. He katsovat sen toimivan psi-voimien, kuten ESP:n, telekineesin tai telepatian avulla.

Millaista se on käytännössä?

Annan tähän oman psykologisen selitykseni. Vähän samalla lailla kuin käyttäessäsi mitä tahansa pikku keinoa hallita itseäsi; jos esimerkiksi olet hermostunut, saatat rapsuttaa turvallista lempinalleasi - ja se helpottaa. Periaatteessa siis "sovellettua psykologiaa", jossa rakennetaan ehdollistumia symboleiden ja mielentilojen välille. Mystiikka ja uskonnot tunnetusti vaikuttavat tunteisiin voimakkaasti, joten ne ovat hyviä työkaluja. Meditaatio on yksi yleinen menetelmä.

Mitäs tapahtuu kun kuolette? Joudutteko helvettiin?

Me kuolemme. Tästä aiheesta ei ole mitään kovin tiukkaa oppia. Monet uskovat jälleensyntymään. Jotkut, vaikkakin melko harvat, uskovat, että päädymme Paikkaan-johon-kuolleiden-ihmisten-sielut-päätyvät.

Monet olettavat, että tietoisuutemme yksinkertaisesti lakkaa olemasta, lopullisesti. Voimme lohduttautua ajatuksella, että muistomme ja (hyvät) tekomme elävät muiden ihmisten muistoissa pitkän aikaan kuolemamme jälkeen. No hitto, samalla tavalla kuin ateistit selvittävät jutun itselleen.

Joidenkin näkemysten mukaan olemme Universumin mikrotietoisuuksia. Tällöin voi sanoa: "Minä, Universumi, elän ikuisesti, vaikka yksi tietoisuuteni siru kuolisikin. Ehkä joskus kuolen jäähtyessäni, mutta ehkä löydän sitä ennen keinon jatkaa ikuisesti."

Lohduttaako tämä riittävästi? Ehkä ei, mutta todellisuus on mitä se on, ja vaikka voisimmekin muuttaa joitain esioita, emme voi muuttaa kaikkea. Emme siis ainakaan vielä. Meidän täytyy siis tyytyä todellisuuteen.

Onko teillä jotain oppeja?

Ei oikeastaan. Olemme nähneet dogmaattisten uskontojen hirvittävät seuraukset, joten ei kiitos. Tästä syystä vaalimme kunkin perusoikeutta ilmaista omia mielipiteitään vapaasti. Ihmisillä, jotka kutsuvat itseään noidiksi tai pakanoiksi on usein varsin monimuotoisia maailmankatsomuksia. Monet katsovat tämän monimuotoisuuden olevan jopa oleellisen osan "uskontoa". Monimuotoisuus on oleellisen tärkeää biologisten elämänmuotojen evoluutiolle. Se on myös oleellisen tärkeää teknologiselle, tieteelliselle, yhteiskunnalliselle, sekä kulttuurin evoluutiolle. Se on kehityksen perusta. Tiedon Puulla on hyvä olla laaja oksisto tiedon valon keräämiseksi niin laajalta kuin mahdollista.

Mistäs te ne tietonne sitten saatte?

Siten kuin tiedot yleensä saadaan. Tarkkailemme maailmaa ja itseämme. Kokeilemme menetelmiä, jotka saattavat - tai eivät saata - toimia. Jotkut keräävät hyviä ajatuksia yhteen ja kirjoittavat niistä kirjoja. Sen jälkeenkin ajatuksia tulee pureskella ja useimmat niistä hylätä. Kaikki ei myöskään sovi kaikille; kunkin on rakennettava oma henkilökohtainen järjestelmänsä, vaikka joitain yhteisiäkin juttuja voi käyttää. On melko vähän ideoita, jotka kaikki noidat/pakanat/luonnonuskovat hyväksyisivät.

Onko teillä jotain pyhiä kirjoituksia, kuten ikivanhoja loitsukirjoja?

Onhan niitä jotain vanhoja tekstejä, ja ne voivatkin olla oikein hyviä lähteitä. Niitä ei kuitenkaan yleensä oteta kovin auktoritiivisina; niiden symboliikka on täysin käyttökelpoista lähinnä vain niiden kirjoittajalle. Kyseisenlaiset tekstit voidaan kuitenkin jossain määrin sovittaa kunkin omaan järjestelmään, toisinaan hyvällä menestyksellä.

Palvotteko Saatanaa?

Saatana on kristillisen Raamatun symbolijärjestelmän käsite. Siinä järjestelmässä hän on kristinuskon (tai juutalaisuuden) Vastustaja (shaitan tarkoittaa hepreassa vastustajaa). Hän symbolisoi kaikkea, mikä johdattaa kristityn "ainoalta oikealta Totuuden Polulta." Kaikki muut uskonnot, mukaanlukien luonnonuskonnot, ateismin ja myös kaikki kristinuskon "väärät" lahkot, ovat sen "ainoan oikean" kristinuskon kilpailijoita. Niiden harjoittajien kutsuminen "saatananpalvojiksi" olisi siis tietyssä mielessä Vastustaja-symboliikan mukaista ja oikeaoppista kristinuskoa. Mutta näin ajatellen vähintään 90% maailman väestöstä olisi "saatananpalvojia", mikä tekisi käsitteestä aika typerän. Useimmat kristityt eivät kuitenkaan ajattele Saatanaa yllämainitussa Vastustajan merkityksessä, vaan katsovat hänet arkkityyppiseksi tuhon, epäsosiaalisuuden, hedonistisuuden tai itsekkään elämäntavan henkilöitymäksi.

Katolinen kirkko on keskiajalla rakentanut Saatana-hahmonsa ulkoisen olemuksen kilpailevien pakanauskontojen symboliikan pohjalta; käyttäen esikuvina niitä samoja jumalia joita monet luonnonuskovat kutsuvat. Tämä tietysti aiheuttaa valitettavia väärinkäsityksiä, kun toisen hyvyyden symbolit ovat samoja kuin toisen pahan symbolit. Miksi kirkko on vainonnut erityisesti luonnonuskontoja? Kirkko tuomitsi keskiajalla kaiken luontoon kuuluvan maalliseksi ja siten pahaksi, josta kunnon kristityn tuli pyrkiä eroon. Nykyään, kun olemme jo voittaneet luonnon pahimmat vaarat, olemme alkaneet kaipaamaan pääsyä takaisin luontoon, kotiimme. Kristittykin arvomaailma on tässä suhteessa vähitellen tervehtynyt.

Eli ei, emme siis keitä kissoja, naulaa oravia puihin tai potki hautakiviä. Se lienee pääosin yliaktiivisten, sadistista jännitystä tylsään elämäänsä etsivien teinien puuhaa. He aiheuttavat hallaa myös meille, potkiskellessaan kiviympyröitämme metsissä rikki.

Useimmissa luonnonuskonnoissa ei ole negatiivisia, Saatana-tyyppisiä jumalia. Niissä joissa on, harvemmat millään lailla palvovat heitä, vaikkakin heidät joissain muodoissa saatetaankin hyväksyä "välttämättömänä pahana", jotka tuhon kautta luovat tilaa uusille hedelmille. Esimerkkeinä vaikka muinaisegyptiläinen Seth tai hindulainen Kali. Suhtautuminen heihin riippuu kunkin omista henkilökohtaisista näkemyksistä, tulkinnoista ja mieltymyksistä. Kuten kahviin, suolaan tai nallekarkkeihin, voi myös jumaliin suhtautua monella tapaa.

Negatiivisten, epäsosiaalisuuden jumalten (kuten Saatanan) "palvojat" kutsuvat itseään usein esimerkiksi satanisteiksi. Satanismi perustuu satanistin oman itsensä korostamiselle, vahvemman oikeudelle, armottomuudelle heikkoja kohtaan ja koston periaatteelle. Wiccan tasapainoisuuden periaatteisiin tämänkaltainen yksipuolinen asenne ei sovi. Vaikka yksilöllisyys onkin usein tärkeää, eikä tietyn kilpailuhenkisyydenkään hyötyä kaikessa kehityksessä voi kieltää, on maailma muutakin kuin vain omaa kuolevaista itseämme.

Varoa tulisi pimeää puolta; viha, pelko, aggressio. Helposti ne virtaavat, nopeat tulemaan avuksi kriisissä. Jos kerran lähdet pimeälle polulle, ikuisesti se hallitsee kohtaloasi, se sinut nielee. Onko se vahvempi? Ei, nopeampi, helpompi, viettelevämpi. Velho käyttää magiaa saadakseen tietoa ja puolustukseksi, ei koskaan hyökkäykseen.
- (mukailtu, arvaa mistä)

Harjoitetaankos Wiccassa sitten sitä ''valkoista magiaa''?

Ei, kuten ei ''mustaakaan.'' Asioiden jakaminen "mustiin" ja "valkoisiin" on outo keksintö. Emmehän me puhu esimerkiksi "mustasta" ja "valkoisesta" polkupyöräilystä tai maanviljelystäkään.

Toki asioita voidaan jakaa kahteen luokkaan, joita voidaan kutsua "mustaksi" ja "valkoiseksi". esimerkiksi taoistisesti. Niin voidaan tietysti tehdä vaikkapa moraalisten näkökulmien perusteella, kuten kulttuurissamme onkin pitkään tehty (esim. ylläoleva mukaelma). Tämänkaltaisia keinotekoisia, ja kenties toisinaan havainnollisiakin kahtiajakoja ei kuitenkaan kannata kuvitella todellisuudessa täysin ehdottomiksi. Siten magian tarkastelu moraaliseltakaan kannalta ei todellisuudessa mitenkään eroa polkupyöräilyn tai maanviljelyn tai minkään muunkaan asian tarkastelusta moraaliselta kannalta, ja mustavalkoistaminen johtaa usein asioiden liikaan yksinkertaistamiseen.

Eli, kuten polkupyörää, myös magiaa voi käyttää monenlaisiin tarkoituksiin.

Näkyykö uskontonne jotenkin arkielämässänne?

Vaihtelee. Toivottavasti suvaitsevaisuutena ihmisiä ja arvostuksena luontoa kohtaan. Jotkut pukeutuvat eksoottisesti, myös arkielämässään, mutta tämä ei ole välttämättä edes tyypillistä. Monet käyttävät koruja, suitsukkeita, jne.

Mikäs tämä pentagrammi oikein on?

Kts. Symbolit - pentagrammi ja myös muut symbolit

Onko teillä organisaatiota?

Kts. Järjestäytyminen

Käännytättekö?

Siis kiertelemmekö ovelta ovelle tyrkyttämässä oppejamme (mitä oppeja?) tai liimailemassa "Tapio tulee - oletko valmis?"-lappuja puhelintolppiin? Emme, yleensä. Esimerkiksi noituudessa on ensisijaisesti kysymys taidosta, joka on hyödyllinen sen harjoittajalle. Siitä, jos erityisen moni harjoittaa sitä, ei välttämättä ole mitään merkittävää maailmanlaajuista hyötyä. Noituus on työkalu. Emmehän esimerkiksi kiertele vapaaehtoisesti opettamassa autonajotaitoa ihmisille, vaikka siitä heille olisikin hyötyä. Emme pidä sitä niin tärkeänä maailmanparannuskeinona. Siinä on myös riskinsä: monet eivät välttämättä ota noituutta vastaan sitomalla sen luonnon ja muiden ihmisten kunnioittamiseen, vaan niiden väärinkäyttöön; pimeä puoli on houkutteleva.

On kuitenkin asia, jota ainakin itseni mielestä sopii tyrkyttää: ystävällisyyttä luontoa kohtaan. Uskonnollisten arvojen sitominen siihen tekee siitä meille tärkeämmän, pyhemmän. Haluamme ottaa luonnon huomioon jatkuvasti. Luonnonsuojeluun parhaimmin liitettävä uskonto ei kenties ole kuitenkaan Wicca tai noituus, vaan esimerkiksi panteismi. Luonnonsuojelun tyrkyttämistä kukaan tuskin pitää eettisesti arveluttavana.

Käytättekö huumeita?

Tästä aiheesta on, jälleen, paljon eriäviä tapoja ja mielipiteitä. Monissa vanhoissa uskonnoissa huumeiden käyttö on ollut hyvin perinteellistä (mukaanlukien kristinusko punaviineineen). Jotkut näkevät sen "nopeaksi tieksi jumalten luo", mutta USEIMMAT välttävät sitä, koska nopeana keinona sitä on liian vaikea kontrolloida. "Se on nopeampi, helpompi, viettelevämpi." Se saattaisi olla käyttökelpoinen menetelmä uskonnolliselle eskapistille, mutta ei velholle, joka etsii itsekontrollia. Hyvin edistyneellä tasolla (kenties vuosikymmenten harjoituksen jälkeen), kun harjoittaja on valmis voittamaan huumeen, voi siitä olla merkittävää apua. Huumeiden kohtuukäyttö ei toisaalta ole välttämättä kovin suuri paha; meillä ei ole syytä uskoa, että kevyet huumeet, kuten alkoholi tai kannabis, aiheuttaisivat mielelle peruuttamatonta tuhoa vähäisessä määrin käytettynä. Jotkut pakanat ja noidat ovat ehdottomasti kaikkea huumeiden käyttöä vastaan, kun taas useat suhtautuvat vapaammin. Monet viittaavat perussääntöön - tee kuten tahdot, kunhan et vahingoita ketään (myöskään itseäsi).

Eli kovin moniin kysymyksiin ei löydy vastauksia, vai mitä?

Oikein. Nämä ovat pääasiallisesti kahdenlaisia kysymyksiä: määritelmiä ja filosofisia kysymyksiä.

Määritelmät ovat hankalia, sillä kielessä käytetään usein samaa sanaa kuvaamaan useita eri käsitteitä. Monet merkityksistä voivat olla vaikeita ymmärtää asiakokonaisuutta tuntemattomille. Mitä merkitystä kulloinkin tulisi käyttää? Vaikka kaksi henkilöä puhuisi suomea, he voivat silti puhua eri kieltä. Yritämme kovasti rakentaa hyviä määritelmiä, mutta se on vaikeaa. Jos meillä olisi tähän hyvä sääntö, se varmasti mullistaisi kaikki maailman kielet.

Filosofiset kysymykset ovat vieläkin vaikeampia. Perinteisten uskontojen kanssa on se ongelma, että ne antavat ongelmallisia "vastauksia", joiden ko. uskontojen opit väittävät olevan "Totuuksia". Ne annetaan yleensä ilman mitään todisteita niiden totuudenmukaisuudesta; viitataan vain uskonnollisen kokemuksen todistusvoimaan. Ongelmana filosofiassa taas on, että kysymyksille ei koskaan ole vastauksia, vaan vain paljon uusia kysymyksiä. Wicca, moderni noituus, sekä pakanismi ovat rationaalisten, ajattelevien ja tuntevien ihmisten kehittämiä. Emme halua uskoa sokeasti, mutta usko johonkin varmaan luo kuitenkin turvallisuudentunnetta, jota kaipaamme. Kukin tekee kompromissinsa jollain tapaa.

Mitäs muuta?

Maailmankaikkeus on ystäväsi. Kunnioita sitä, leiki sen kanssa, rakasta sitä, vihaa sitä. Se, Hän, Jumalasi, Jumalattaresi, ei jätä sinua koskaan.

Tekijänoikeudet:

Muita kuvia elokuvista Excalibur, Odysseus ja Asterix Amerikassa, sekä tv-sarjoista Xena ja Salaiset kansiot

Muut kuvat ovat ymmärtääkseni vapaasti kopioitavissa