Magi
Esittely
Uutisia
Arkisto
  Luonnonuskonnot
  Ateismi
Panteismi
  Johdanto
  Uskontunnustus
  Eri muodot
  ... ja uuspakanuus
  ... ja ateismi
  Meditaatio
  Muuta...
Uusnoituus
  Johdanto
    * Historia
    * Seremonia
    * Etiikka
    * Suhde uskontoon
    * Maailmankuva
  Lyhyitä vastauksia
  Uusnoituus-tutkielma
  Wicca ja New Age
Uuspakanuus
  Johdanto
  Juhlapyhät
    * Marrasyö
    * Joulu
    * Kevätjuhla
    * Vappu
  Maailmankuva
  Luontosuhde
  Aasainusko
  Jumalataruskonto
Muuta
  Taivasmyyttejä
Kirjallisuus
  Uusnoituus
  Uskonnonfilosofia
Postituslistat
Tapahtumia
Linkit

© Marko Grönroos, 2000

Uuspakanuus

Versio 1.0 (päivitetty 29.3.2000)

Huomautus: Allaolevat vastaukset ovat (luonnollisesti) minun henkilökohtaisia näkemyksiäni aiheesta, ja henkilökohtaisilla näkemyksillänikin on taipumusta muuttua varsin usein (toivon mukaan). Jos tästä tekstistä löytyy asiavirheitä, tai olen mielestänne tehnyt jonkin loogisen virheen, tms., niin kertokaa asiasta. Negatiivinen kritiikki on kaikkein tervetulleinta
- Marko Grönroos (magi@iki.fi)
Tämä johdanto sopii taustaksi moniin uuspakanuuden muotoihin, kuten wiccaan eli uusnoituuteen, shamanismiin, druidismiin, jne. Esitän uuspakanuuden kuvauksen lisäksi myös kriitisiä huomautuksia eräistä siihen usein yhdistetyistä käsityksistä, joten tämä johdanto sopii myös asiasta tietävällekin lukijalle.

Ensiksi minun kuitenkin täytyy pyytää anteeksi. Olen pahoillani siitä että tämän tekstin kielenkäyttö saattaa antaa tunteettoman ja ylirationaalisen kuvan uuspakanuudesta. Se ei sinällään ole tarkoitus ja mieluummin käyttäisin kuvannollisempaa kieltä.

Kuvannollinen kieli kuitenkin hyvin usein aiheuttaa väärinymmärryksiä uuspakanauskontojen keskeisistä ajatuksista. Uuspakanuuden tarkoituksena ei ainakaan itselläni ole vieroittaa ihmisiä todellisuudesta, vaan löytää mieluisa tapa kokea tuo todellisuus. Jätän kuvannollisen kielen siten johonkin toiseen kirjoitelmaan.


Mitä ihmettä on pakanuus?

Katso myös:
Pakanuus ei ole mikään uskonto tai ideologia sinällään, vaan uskontojen ja maailmankatsomusten ryhmä. Pakanuudelle löytyy pari päämääritelmää, jotka molemmat ovat aivan yhtä päteviä.

Ensimmäinen on, että pakana on henkilö, joka ei ole kristitty, juutalainen tai islaminuskoinen. Tämä määritelmä luokittelee siten hindut, buddhistit, ateistit, agnostikot ja muut vastaavat pakanoiksi (engl. heathen, vääräuskoinen).

Toinen yleinen määritelmä on kuten yllä, mutta oleellista on, että pakanuus vaatii uskonnon, erityisesti polyteistisen uskonnon (tämä vastaa myös englanninkielen sanan pagan merkitystä tarkemmin). Tällöin ateistit ja muut vastaavat pudotetaan joukosta pois. Pakanauskonnoiksi katsotaan erityisesti mm. vanhat eurooppalaiset uskonnot, sekä niiden modernit versiot.

---

Miten "uuspakanuus" sitten eroaa pakanuudesta?

Uuspakanuus on maailmankatsomuksellinen ideologia, jossa on ajatuksena vanhojen uskontojen vertauskuvien, symboliikan ja näkyvimpien perinteiden omaksuminen. Uuspakanuudessa kuitenkin myönnetään ettei mitään merkittävää jatkumoa vanhojen uskontojen ja niiden uusien versioiden välillä luultavasti ole.

Uuspakanuus myös pyrkii - ainakin siis pyrkii - noudattamaan modernia maailmankuvaa. Uuspakanat saattavat kuitenkin muiden ihmisten lailla harhautua uskomaan erilaisiin kyseenalaisiinkin asioihin. Erityisen helpoksi tämä harhautuminen käy jos jonkun tunnetun kirjailijan kuvaus oudoista uskomuksista jossain uskonnossa mielletään kuuluvan siihen kiinteästi.

Mitä tulee uuspakanuuden julkisuuskuvaan, tuo vanhojen uskontojen symboliikan käyttö uuspakanauskonnoissa tavallaan ongelmia. Koska uuspakanuus näyttää ulkoisesti vanhojen uskontojen kaltaiselta, saattavat asiaa vähemmän tuntevat erehtyä luulemaan myös niiden sisäisen olemuksen olevan esikuviensa vanhentuneiden maailmankuvien mukainen. Tällä siis viittaan esimerkiksi magian ja muun vastaavan fundamentalistiseen eli kirjaimelliseen eli konkreettiseen tulkintaan (verrattuna vertauskuvalliseen tulkintaan). Joissain tapauksissa tämä stereotypia on - valitettavasti - kyllä täysin oikeutettukin, mutta usein ei.

Pääongelmana on, että mitä useammat saavat tälläisen väärän käsityksen jostain piirteestä jossain uuspakanauskonnossa, sitä enemmän sitä pidetään siinä keskeisenä (demokraattinen harhautuma).

---

Mitäs nämä wiccat ovat? Olettekos te kaikki sitten semmoisia?

Wicca on uusnoituutta, ja jonkinlainen rajatapaus uskonnon ja ei-uskonnon välillä. Se perustuu vertauskuviltaan uskonnolliseen rituaalidraamaan, yleensä sidottuna panteistiseen maailmankatsomukseen. Monille wicca on kuitenkin myös täysi uskonto, vaikkakin olisi ehkä oikeampaa kutsua tuota uskontoa vain joksikin uuspakanauskonnoksi, ei ''wiccaksi'' tai varsinkaan uusnoituudeksi.

Uskonnollinen wicca on vain yksi luonnonuskonto ja luonnonuskonnot ovat vain osa pakanauskonnoista. Kaikki sen harjoittajat ovat pakanoita, mutta kaikki pakanat eivät ole wiccoja.

---

Ahaaa, teillä on siis jumalia. Mimmosias ne sitten on?

Useimmat näkevät roomalaisia, helleenisiä (Diana, Demeter, Hekate, Hermes, jne.), kelttiläisiä (Cernunnos, Cerridwen, jne.), skandinaavisia (Thor, Odin, Freya, jne.), suomalaisia (Väinämöinen, Ilmatar, Lemminkäinen, Louhi, Ilmarinen, Pellervoinen, Luonnotar, Tapio, Ukko, jne), seemiläisiä (Astarte, jne.), egyptiläisiä (Isis, Osiris, Thoth, jne.), intialaisia, mesopotamialaisia, jne. jumalia. Ja kyllä, jotkut (harvat) käyttävät jopa kristittyjä jumalia, kuten Jeesusta, kolmea Mariaa, Joosefia, erinäisiä enkeleitä, jne. (Huomaa, että juutalaisten "enkelit" vastaavat olemukseltaan täydellisesti pakanauskontojen daemoneita, haltioita ja jumalia). Mahdollisuuksia on todella paljon, onhan maailman uskonnoissa tuhansia jumalolentoja. Tyypillisesti esim. wiccan harjoittajat näkevät vain kaksi pääjumaluutta; miespuolisen ja naispuolisen, jotka nähdään maailmankaukkeuden henkilöityminä.

Yllä kuvattu sopii polyteistiseen eli monijumalaiseen näkemykseen. Esimerkiksi puhdas panteismi voidaan kuitenkin katsoa monoteistiseksi: on vain yksi Jumala - maailmankaikkeus.

Polyteistisessä näkemyksessä jumaluuksiksi kutsutaan:

  • Maailmankaikkeutta

  • Maailmankaikkeuden osia - alueellisia tai periaatteellisia (näitä voi olla useassa eri tasossa)

  • Toisinaan myös tiettyjä puhtaasti henkiolentoja, esimerkiksi ns. auttajahenkiä.

''Henkiolennoilla'' ei kuitenkaan (välttämättä) katsota olevan mitään objektiivista olemassaoloa, vaan ne elävät vain omassa mielikuvituksessamme.

---

Palvotteko te niitä jollain lailla?

"Palvominen" on aika harhaanjohtava sana, mutta tavallaan kyllä: kunnioitamme ja arvostamme heitä siten kuin muissakin uskonnoissa jumaluuksia kunnioitetaan ja arvostetaan. Pyydämme heiltä asioita, ehkä jopa vaadimme, riippuen olennosta ja suhteestamme häneen. "Palvominen" on ensisijaisesti yhteydenottoa. Yhteys jumaliin voi olla rukoilemista. Se voi olla uskonnollinen kokemus; tunteenomainen sulautuminen jumaluuteen eli maailmankaikkeuteen tai johonkin vähäisempään asiaan kuten maahan tai taivaaseen.

---

Uskotteko te tosiaan näihin jumaliin?

Kuten yleisesti luonnonuskonnoissa, ei myöskään uuspakanuudessa sinällään (välttämättä) varsinaisesti ''uskota'' mihinkään olentoihin, koska kyseessä on vain vertauskuvia.

Sanoisin siis, että jotkut uskovat, jotkut Uskovat ja muut "uskovat".

  • Uskovat uskovat tietävänsä Totuuden. Tämän eksklusivistisen näkökulman mukaan vain yksi totuus voi olla oikea, muut vääriä. Luonnollisesti johonkin tälläiseen väitteeseen Uskova Uskoo, että juuri hänen saamansa sanoma on oikea, muiden väärä. Tämä näkemys on kristinuskossa hyvin vaikuttava.

  • uskovat uskovat, että heidän lähestymistapansa on hyvä, muttei mitenkään ainut tapa. Totuuteen voi olla monta tietä, jokin niistä voi olla jopa omaa parempi. Tämä on nk. pluralistinen, eli polyteologinen katsantotapa.

  • "uskovat" hyväksyvät, että jumalat ovat (luultavasti) vain heidän oman mielikuvituksensa tuotteita, ja ovat siten vain psykologisia ilmiöitä. Nämä sisäiset, kuvitellut jumalat voivat olla kuitenkin inhimilliselle ajattelutavalle sopivia käsitteellisiä työkaluja ulkomaailman ilmiöiden käsittelyssä. Ne ovat myös työkaluja itseensä vaikuttamisessa, magian työkaluja.

[Voin tässä totuusasiassa puhua toistaiseksi vain omasta puolestani, enkä tiedä tietäväni mitään mistään totuudesta. Olen periaatteessa agnostikko, ja jotakuinkin ainoa asia johon uskon on ettei minulla voi olla varmaa tietoa jotakuinkin mistään. Tämä ei päde kaikkiin luonnonuskoviin, pakanoihin tai noitiin, joten sen voi ottaa vaikkapa omana filosofisena propagandanani.]

---

Luin että jälleensyntymisoppi kuuluu uuspakanuuteen. Onko näin?

Varsin monet uuspakanat, luonnonuskovat ja erityisesti wiccaksi itseään kutsuvat uskovat jälleensyntymään. Tähän uskomukseen ei kuitenkaan ole löydettävissä mitään filosofisia perusteita. On muistettava, että suuri osa itsensä luonnonuskoviksi katsovista lukeutuu New Age -liikkeeseen, jossa eksoottinen ja lohtua antava jälleensyntymisoppi on voimakas.

Jälleensyntymisoppiin uskomista perustellaan usein sillä, että siitä on jotain todisteita vanhoissa pakanauskonnoissa. Vaikka esimerkiksi wicca onkin näiden vanhojen uskontojen rekonstruktio, on täysin perusteetonta ylläpitää sellaisia hyödyttömiä uskomuksia joiden tiedämme luonnontieteiden valossa olevan perusteettomia. Usein korostetaan luonnonuskontojen epädogmaattisuutta ja sitä tulisi soveltaa myös ikivanhojen lähteiden todellisuusväittämiin.

Jälleensyntymisoppi perustuu oleellisesti vanhaan ruumis-sielu -dualismiin, joka on myös kristillisen maailmankuvan pohjana. Se on historiallinen taakka siltä ajalta, jolloin ei vielä tiedetty mitään mielen toiminnasta. Dualismi kävi kuitenkin tarpeettomaksi selitykseksi naturalistisen maailmankuvan antaessa parempia vastauksia.

Naturalistiselta kannalta meidän ``itse'' on se tietoisuus, joka on rakentunut materiaalisista aivoista. Ei ole mitään perustetta ajatukselle, että jokin ``henkiolento'' siirtyisi kuolleesta johonkuhun lapseen (muutoin kuin normaalin kommunikaation ja oppimisen kautta).

Jälleensyntymisoppia on mahdotonta ymmärtää edes vertauskuvallisesti.

Kts. kuolema luonnonuskonnoissa.

---

Loppuhuomautuksia

Esittelin tässä johdannossa monia uuspakanauskontojen piirteitä. En kuitenkaan ottanut vain kuvailevaa kerrontatapaa, vaan pyrin myös esittämään ohjaavaa kritiikkiä monista uuspakanuuden piirteistä.

Pidän itse tietynlaisena ongelmana uuspakanuudessa sitä, että siihen sulloutuu vähitellen kaikenlaisia piirteitä sekaan vain sen perusteella mikä ihmisistä ''tuntuu hyvälle'' - sellaisissakin kysymyksissä joissa omilla toiveilla ei todellisuutta voida muuttaa. Todellisuus ei valitettavasti tottele kuka-huutaa-koviten-demokratiaa, joten se on valitettavasti huono lähtökohta myös uskonnolle.