Ateismi-FAQ
Ateismista puhuttaessa tarkoitetaan ja ymmärretään sillä usein
hyvinkin erilaisia asioita. Allaolevat vastaukset "usein kysyttyihin
kysymyksiin" (FAQ) ateismista ovat pyrkimys antaa selkeä kuva siitä,
mitä ateismilla nykyään tarkoitetaan ja mitä sillä ei tarkoiteta.
Allaolevia vastauksia on käsitelty ehkä syvemmälti ja tarkemmin kuin
mitä yleensä ateismin määrittelyissä tehdään. Metsolankin
aihepiiriin kuuluu sellaisia uskontoja tai uskontojen muotoja, jotka
ovat selvästi ateistisia, vaikka niissä saatetaankin puhua
jumalista.
Tämä käsittelytapa on siten toivottavasti uskonnonfilosofisesti
oikeampi kuin monet muut ateismin käsittelytavat. Mikäli jokin kohta
on edelleen epäselvä tai moniselitteinen, pyydän kommentoimaan
asiasta joko itselleni, sfnet.keskustelu.uskonto tai
sfnet.keskustelu.uskonnottomuus -uutisryhmiin, tai
lehto-keskustelu-postituslistalle.
Huomautus 1:
Tämä ateismi-FAQ tekee siten merkittävän maailmankuvallisen eron
niiden uuspakanauskonnollisuuden ja panteismin muotojen välille,
jotka määrittelevät jumalan käsitteen eri tavalla.
|
Tarkoitamme tässä tekstissä "jumalalla" (kirjoitettu
erityismerkityksen vuoksi aina alleviivattuna) aina jumalaa erityisessä
merkityksessä:
Jumala on persoonallinen (älyllinen ja tietoinen) ja
yleensä yliluonnollinen (transkendentti, ei-materiaalinen eli ei
fysikaalisten lakien alainen) olento, joka on joko luonut
maailmankaikkeuden tai hallitsee tai on kykenevä hallitsemaan
sitä tai sen osaa tai piirrettä.
Huomautus 2:
Tässä määritelmässä on toistaiseksi jätetty auki
''yliluonnollisen'' käsite, joka on hyvin vaikea -- jopa
mahdoton -- määritellä selkeästi.
|
Erityisesti tarkoitamme esimerkiksi kristinuskon kuvaamaa
"Jahve-jumalaa", joka olisi luonut maailmankaikkeuden ja
hallitsisi sitä sen ulkopuolelta. Myös enkelit ja muut vastaavat
yliluonnolliset olennot lasketaan jumaliksi. Yliluonnollisuus
ei ole aivan välttämätön piirre - esimerkiksi nk. panpsyykkinen
jumala katsotaan tässä jumalaksi. Samoin jumalaksi katsotaan
sellainen ei-inhimillinen korkeampi äly, jonka katsotaan hallitsevan
asioita maapallolla.
Jumala-käsitettä on hyvin vaikea -- ja luultavasti mahdotonta --
määritellä tyhjentävästi kaikkien uskontojen ja näkemysten kannalta.
Tässä tekstissä emme tarkoita jumalalla sellaisia Jumalan tai
jumalten määritelmiä, kuten:
- jumalia symbolisessa tai vertauskuvallisessa mielessä
- Jumalaa panteistisessa mielessä, eli luontoa eli
maailmankaikkeutta
- sellaista maan ulkopuolista älyä (ETI), joka selvästi ei omaa
yliluonnollisia piirteitä, eikä hallitse elämää maapallolla
- arvostettua ja tärkeää henkilöä, kuten esimerkiksi Kuningasta
(Elvistä)
- arvostettua ja tärkeää esinettä
- voimakasta hallitsijaa
Nämä jumalamääritelmät eivät yleisesti ottaen ole ateismin
vastaisia.
Ateismi on teismin vastakohta, sikäli kun "teismi" tarkoittaa uskoa
yllä määriteltyjen jumalten olemassaoloon.
Ateismi on siten pääsääntöisesti:
a) uskon puutetta jumaliin.
Ateistilta voi siis kysyä: "Uskotko, että olemassa yksi tai
useampia jumala?" Tällöin ateisti vastaa: "En usko."
Kyseessä on todella uskon puuttuminen, eli: "Uskotko, että mitään
tälläisiä jumalia ei ole olemassa?" Vastaus: "En usko. En
tiedä onko vaiko eikö."
Tämä on siis ateismin agnostinen komponentti (kts. Miten ateismi poikkeaa agnostismista?).
b) uskoa siihen, että joidenkin uskonnollisten maailmankuvien
mukaisten jumalien olemassaolo on hyvin spekulatiivinen
hypoteesi, jonka todennäköisyys on erittäin alhainen verrattuna
siihen hypoteesiin, että kyseessä olisi vain myyttien kirjoittajien
mielikuvituksellinen keksintö.
Uskonnot perustuvat paitsi myyteille, myös erityisille
uskonnollisille kokemuksille. Tälläisille kokemuksille on kaksi
tulkintaa: 1) kokemus on suora todistus jumalan
olemassaolosta, 2) kokemus on puhtaasti mielensisäinen eli
psykologinen ilmiö. Ateisti pitää vaihtoehtoa 2 uskottavampana.
Tälläinen nk. apriorinen uskomus (kts. Uskovatko ateistit mihinkään?) ei kuitenkaan ole
ateistille "absoluuttisen varma" (eli ei dogmaattinen kuten
alla), vaan se on maailmankuvan puitteissa tehty falliibeli (eli
mahdollisesti erheellinen) arvio, mutta silti hyvin
perusteltavissa oleva arvio.
c) uskoa sellaiseen maailmankuvaan, johon ei sisälly jumalia.
Kuten 2b, ei tätä maailmankuvaa pidetä ehdottoman varmasti
oikeana, vaan katsotaan, että jos jumalia on olemassa, niiden
olemassaolo tulisi todistaa selvästi ennen kuin niihin voidaan
uskoa. (kts: Uskovatko ateistit mihinkään?)
Huomautus 3:
Yllä teismi määriteltiin uskoksi "persoonalliseen
yliluonnolliseen jumalolentoon." A-teismi on aina suhteessa
teismin määritelmään. Jos esimerkiksi Elvis Presley tai jokin
kissa määritellään "jumalaksi", ei ateisti löyhien teismin
määritelmien mukaan uskoisi Elviksen tai kyseisen kissan
olemassaoloon.
|
Huomaa, että tämä määritelmä riippuu vahvasti jumalan määritelmästä
ja sen laajuudesta. Tiukassa merkityksessä jumalan tarkoitetaan
esimerkiksi juutalaisten yliluonnollista luoja-ylijumalaa, laveassa
merkityksessä myös enkeleitä tai kreikkalaisia polyteistisiä
jumalia. (Kts. myös Huomautus 3).
Dogmaattinen apriorinen (kts. Uskovatko ateistit mihinkään?) ateismi eli "jyrkkä ateismi" eli
"telaketjuateismi" tarkoittaa vakaata uskoa siihen, että mitään
persoonallisia, yliluonnollisia jumalia ei ole eikä voi olla
olemassa. Sellaisen todennäköisyys siis katsotaan nollaksi. Tämä
uskomus muodostaa nk. apriorisen (kts. Uskovatko ateistit mihinkään?) väitteen, jonka mukaan
johonkin on perusteltua uskoa ilman havaintoja. Koska
olemassaolemattomuudesta ei voi olla havaintoja, on väite siten
loogisesti epävalidi.
Dogmaattisuus tarkoittaa tässä täysin varmaa uskoa, joka on
perustelemattomuutensa vuoksi katsottava epäloogiseksi. Se on myös
agnostisen periaatteen (2a) vastainen.
Tämä ateismin muoto on kuitenkin se, mitä teistit yleensä haluavat
ateismilla tarkoitettavan. Tälläisen väärinymmärryksen levittäminen
on puhdasta uskonnollista propagandaa.
Ateismi on pääsääntöisesti agnostista (kts. 2a), mutta lisäksi
ateisti tekee arvion jumalmyytti-hypoteesien uskottavuudesta muihin
hypoteeseihin verrattuna (kts. 2b). Dogmaattinen ateismi ei ole
agnostista. Ateismi ja agnostismi siten leikkaavat toisiaan, mutta
eivät kuitenkaan sisällä toisiaan tai ole täysin erilliset.
Yleisessä merkityksessä agnostismi tarkoittaa, että meillä ei voi
olla täysin varmaa tietoa mistään. Erityisessä merkityksessä sillä
tarkoitetaan, ettei meillä ole tietoa jumalten
olemassaolosta. Täysin puhdas (tai "vahva") agnostikko ei suostu
tekemään edes arviota jumalmyytti-hypoteesien
uskottavuudesta. (Epädogmaattinen eli "heikko") ateismi on siten
myös "heikkoa" agnostismia.
Tälle harhaluulolle (ja propagandalle) on parikin syytä. Yksi syy on
se, että monet luulevat (tai haluavat) ateismissa uskottavan, ettei
minkäänlaista jumalaa ole olemassa. Kuvitellaan siis ateismin olevan
aina dogmaattista (kts. Mitä on dogmaattinen apriorinen ateismi?).
Tämä "ateismi on uskonto" -väite on Suomessa ehkä hieman yleisempi
kuin ulkomaisessa keskustelussa. Tämä johtuu kielemme valitettavasta
piirteestä yhdistää uskomus (belief), usko eli sokea luottamus
(faith) ja uskonto (religion). Muissa kielissä ei usko-sanan ja
uskonnon välillä ole yhtä suoraa yhteyttä (Kts. Mitä on uskonto?)
Eli yleisesti, ateismi ei ole uskonto.
Tämä riippuu siitä mitä ''uskonnolla'' ja ateismilla
tarkoitetaan. Ateismi on periaatteessa a-teismia eikä
a-religionismia eli uskonnottomuutta. Jos kuitenkin määritellään
''uskonto'' sellaiseksi, jossa uskotaan jumaliin, on ateismi
tällöin myös uskonnottomuutta.
Tämä on kuitenkin vain yksi uskonnon määritelmä, mutta se johtaa
ateististen uskontojen kohdalla määritelmäongelmiin. On siten
selkeintä pitää ateismin ja uskonnottomuuden käsitteet selvästi
erillään.
Uskonto tarkoittaa yleisesti jonkin jumalan, jumalten, esi-isien
henkien tai (yleisemmin) muun yliluonnollisen palvontaa, palvelusta,
kunnioitusta tai yleensäkin sellaiseen uskomista. Tässä jumalilla
voidaan tarkoittaa paitsi jumalia, myös luonnollisia asioita kuten
luontoa tai maailmaa itseään (vrt. panteismi) tai jumaluuksia
vertauskuvallisessa tai symbolisessa mielessä. (Jotkin
jumalamääritelmät ovat siten ateistisia).
Suomen sana uskonto viittaa hämäävästi uskomisen oleellisuuteen
uskonnossa. Tarkoitamme uskonnolla kuitenkin yleisempää käsitettä,
joka on sama kuin esimerkiksi englannin religion-sanan kuvaama
käsite.
Kirjaimellisesti tulkittuna latinalaisperäinen re-ligio -sana
tarkoittaa yhteyden löytämistä johonkin jumalaan (tai muuhun
vastaavaan) tai sitoutumista jonkin jumalan sääntöjen seuraamiseen.
Uskonnolle ei ole olemassa yhtä selkeää määritelmää - tai hyvinkin
erilaisia määritelmiä on satoja. Kuvaannollisessa merkityksessä
uskonnolla voidaan tarkoittaa melkein mitä vain. Esimerkiksi
UNIX-käyttöjärjestelmää kutsutaan usein
"uskonnoksi". Henkilönpalvonta on "uskontoa". Alanah Myles laulaa
mustasta sametista "uskontona". Tässä merkityksessä ateismikin ehkä
voikin olla "uskonto", samoin se voi olla sitä jos "uskonto"-sanalla
tarkoitetaan "maailmankatsomusta" tai "järkevää ajattelua", mutta ei
juuri muissa merkityksissä.
Kyllä uskovat. Uskomukset ovat esimerkiksi tieteen perusta, mutta
tällöin uskomus-sanaa käytetään aivan eri merkityksessä kuin
esimerkiksi kristinuskossa. Tieteellinen uskomus on vain (aina
epävarmoihin) havaintoihin ja/tai hyviin perusteluihin perustuva
teoria, kun taas monissa uskonnoissa se tarkoittaa "sokeaa
luottamusta ja antautumista", vain tunnepohjaiseen uskonnolliseen
kokemukseen perustuen. Uskomus ja uskonnollinen usko ovat siis kaksi
eri käsitettä.
Ateismi ei sinällään tarkoita uskoa ''tieteelliseen
maailmankuvaan'', vaikkakin varmasti useimpien ateistien
maailmankuva noudatteleekin sitä.
Huomautus 4:
Tieteellisessä kielessä aprioriset uskomukset ovat "hypoteeseja"
ja aposterioriset "teorioita". Täysin perustelemattomat aprioriset
uskomukset ovat oikeastaan vain "konjenktuureja" eli arvauksia.
|
Uskomus voi perustua tehtyihin havaintoihin, jolloin kyseessä on
"aposteriorinen" uskomus. Aposterioriset uskomukset eivät koskaan
ole täysin varmoja, vaan ne riippuvat havaintojen
luotettavuudesta. Ilman kokeita muodostetut uskomukset ovat
"apriorisia". Aprioriset uskomukset voivat olla perusteltuja
(esim. "uskon että kuolen jos hyppään Eiffel-tornin katolta ilman
turvalaitteita") tai perustelemattomia (esim. "ois kivaa
jos...").
Mutta joka tapauksessa se, että uskoo johonkin asiaan, ei tee vielä
uskontoa. (Kts. Eikö ateismi ole uskonto siinä missä muutkin)
Ateismissa ei sinällään "palvota" mitään, mutta ateismi ei myöskään
poissulje kaikkea palvontaa, vain yliluonnollisten jumalten
palvonnan. Ateisti voi palvoa vaikka rockmuusikkoa, jos niin
haluaa. Myös sellainen uskonto, jossa harjoitetaan jonkin palvontaa,
voi olla ateistinen, jos siinä ei uskota yliluonnollisten
jumalten olemassaoloon.
Ainakin naturalistinen eli monistinen eli materialistinen eli
tieteellinen panteismi on ateistista ja sitä kutsutaan myös
uskonnolliseksi ateismiksi. Panteismissa määritellään: "Luonto eli
maailmankaikkeus on yhtä kuin Jumala." Tällöin se, ettei usko
Jumalaan tarkoittaisi, ettei usko maailman olemassaoloon. Näin
ristiriitaista uskomusta ateisteilla ei ole. Panteismin
-teismi-liite viittaa siten eri teismin merkitykseen, kuin mihin
ateismi-sanassa viitataan. Huomaa kuitenkin, että esimerkiksi
nk. panpsyykkinen tai dualistinen panteismi (vrt. vaikka Star Wars)
eivät ole ateistisia. Myöskään panenteismi ei ole ateistista, koska
Jumalalla on siinä yliluonnollinen komponentti.
Panteismilla tarkoitetaan yleisesti maailman eli luonnon pitämistä
pyhänä. Tämä pyhyys on subjektiivista, eikä se edellytä
objektiivista, yliluonnollista piirrettä maailmassa.
Esimerkiksi sellaiset modernit buddhalaisuuden muodot, joissa ei
nähdä persoonallisia henkiolentoja (useimmissa buddhalaisuuden
muodoissa kylläkin nähdään). Vastaavasti sellaiset hindulaisuuden
muodot, joissa Brahma ja muut jumalat ymmärretään panteistisesti
(muttei dualistisesti tai panpsyykkisesti) tai vertauskuvallisesti,
ovat myös ateistisia. Myös kristinuskosta on vapaampaan teologiaan
perustuvia ateistisia muotoja, joissa Jumala käsitetään vain
vertauskuvallisesti tai panteistisesti. Sama periaate pätee
(uus-)pakanauskontoihin, kuten wiccaan, satanismiin, uusdruidismiin,
aasainuskoon, jne.
Ateismiin ei liity mitään eettistä säännöstöä, päinvastoin kuin
useimpiin uskontoihin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö
ateistilla voisi olla moraalia. Ateisti on vapaa noudattamaan mitä
hyvänsä eettistä säännöstöä, jota pitää hyvänä, vaikkapa
kristillistä. Ateistit noudattavat ns. humanistista etiikkaa, jossa
katsotaan ainoaksi mielekkääksi etiikan perusteeksi ihmisten itsensä
tarpeet, sen sijaan että noudatettaisiin mielikuvitusolentojen
vaatimuksia.
Koska mitään moraalia sanelevaa Jumalaa ei ateismin näkökulmasta
katsottuna todellisuudessa ole, ovat kaikkien uskontojen ja myyttien
moraalisäännöstöt ihmisten keksintöä. Koska ne ovat ihmisistä ja
heidän tarpeistaan lähtöisin, ovat ne periaatteessa enimmäkseen myös
humanistista etiikkaa. Täten myös "kristillinen etiikka" on
todellisuudessa enimmäkseen länsimaista humanistista etiikkaa. (Osa
kristillisestä etiikasta kuitenkin palvelee vain uskontoa itseään.)
Suomen kielessä erisnimi kirjoitetaan aina isolla, kun taan
yleisnimi kirjoitetaan aina pienellä. Esimerkiksi kristinuskon
jumalan (yleiskäsite eli kirjoitetaan pienellä) suomenkielinen nimi
on Jumala (isolla) tai oikeammin Jahve tai El.
Erisnimeä Jumala (isolla) käytetään aina viittaamaan monoteististen
tai monolatristen uskontojen ainoan jumalan tai polyteististen
uskontojen ylijumalan nimenä. Erisnimellä viitataan siis "aivan
erityiseen jumalaan". Myös hindujen ylijumalaa (Brahmaa) kutsutaan
hindulaisuudesta suomeksi keskusteltaessa Jumalaksi (isolla). Sekä
Jahve että Brahma ovat jumalia (pienellä).
Alunperin nimi Jumala on tarkoittanut muinaissuomalaista
pakanallista taivaanjumalaa Jumalaa eli Ukkoa.
Entä rRaamattu? Raamattu on kirjan nimi eli erisnimi, joka
kirjoitetaan isolla. Erisnimistä johdetut yleisnimet kirjoitetaan
pienellä, kuten puhuttaessa "raamatullisesta", "jeesustelusta" tai
"darwinismista".
Uskontojen ja oppien nimet kirjoitetaan suomessa aina pienellä,
toisin kuin englannissa.
Ihmisiä tapettiin Neuvostoliitossa poliittisista syistä, ei ateismin
vuoksi. Neuvostoliitossa vainottiin paitsi uskontoja, usein myös
ateistisia järjestöjä. Uskonnotkin sallittiin, mikäli niitä ajavat
järjestöt eivät uhmanneet Puolueen valtaa.
Kommunismin sitominen ateismiin on täysin keinotekoista. Marx teki
niin, koska oli itse ateisti, mutta sille ei ole mitään loogista
perustetta. Marxilaisuus oli ateistista, koska Marx halusi
Puolueesta korkeimman valta-auktoriteetin, jonka kanssa kirkko tai
jumalat eivät saaneet kilpailla. Opillisesti kommunismi sopisi
oikein hyvin kristinuskon oppeihin, jotka, kuten tiedämme, eivät ole
ateistisia.
Ateistisessa Kiinassakin tapahtuu selviä uskonnonvapauden
loukkauksia. Tämä on kuitenkin eettinen kysymys, eikä ateismi
itsessään määrittele etiikkaa. Kiinalainen eettinen järjestelmä
selvästikin poikkeaa länsimaisesta humanistisesta
etiikasta. Korkeintaan tämä osoittaa, että ateistit kykenevät
sortamaan muiden maailmankatsomusten edustajia siinä missä muutkin
(vrt. kristinusko). Toisin kuin monissa muissa maailmankatsomuksissa
(vrt. kristinusko), ei tätä sortoa kuitenkaan perustella "ateismin
jumalan käskyillä", jollaisia ei ole.
 |
