Toland: modernin panteismin isä

John Tolandilla on kolminkertainen sija panteismin aikakirjoissa. Juuri hän keksi termin ''panteisti''. Hän oli modernin aikakauden ensimmäinen tinkimätön materialisti ja tieteellinen panteisti. Ja hän oli ensimmäinen, joka laati panteistista uskontoa vaalivien yhdistyksen verkon.

On tärkeää huomata, mitä Toland itse tarkoitti panteistilla: hän tarkoitti uskoa siihen, että ainoa jumalallinen olento on materiaalinen universumi itse. Jälkeenpäin on lisätty toisenlaisia määritelmiä laajennuksina ja virheellisesti, ja ne ovat päässeet ryömimään sanakirjoihin, joissa ne nyt aiheuttavat sekaannusta. Mutta tämä on panteisti-sanan alkuperäinen ja pohjimmainen merkitys. Sen lähin ruumiillistuma tänä päivänä on tieteellinen panteismi.

Tolandilla oli vaiheikas ura. Hän syntyi 30. marraskuuta 1670 lähellä Derryä pohjoisessa Irlannissa. Hänet kasvatettiin katolisesti, mutta kääntyi protestantiksi 16-vuotiaana. Hän opiskeli Glasgowssa ja Edinburghissa (jossa hän valmistui maisteriksi 1690), ja sitten Leydenissä ja Utrechtissa. Oxfordissa vietetyn aikajakson jälkeen hän saapui Lontooseen vuonna 1695.

Seuraavana vuonna hän julkaisi ensimmäisen ja kaikkein kuuluisimman työnsä, Christianity not Mysterious, joka on suorapuheinen hyökkäys kaikkia kuvia, pukineita, alttareita, paastoja, riittejä ja pappisarvoja kohtaan, joita oli Jeesuksen ajan jälkeen lisätty gospelien mukaiseen yksinkertaiseen oppiin. Ensimmäinen painos oli kirjoitettu viisaasti nimettömänä. Teoksen saavutettua succès de scandalen Toland näki mahdollisuuden maineeseen ja laittoi nimensä siihen - teko, joka tuli tuomitsemaan hänet britti-yhteisön syrjityksi laitakansalaiseksi loppuelämäkseen.

Tolandin kirja nyljettiin Englannissa välittömästi. Raivostuneet parlamentin jäsenet ja piispat väittelivät siitä, ja Middlesexin suuri valamiehistö tuomitsi sen. Toland vetäytyi Irlantiin, mutta siellä syntyi vielä suurempi huuto asiasta. Syyskuussa 1697 Irlannin eduskunta määräsi kirjan poltettavaksi julkisen hirttäjän toimesta, kirjoittajan pidätettäväksi ja oikeuskanslerin syytettäväksi. Kuten John Locken ystävä William Molyneux kirjoitti, ''Tämä miesrukka on varomattomalla käytöksellään nostattanut itseään vastaan niin yleismaailmallisen mekkalan, että oli vaarallista paljastaa puhuneensa hänen kanssaan edes kerran.''

Palattuaan Englantiin ilman perhettä tai omaisuutta, hän pyrki elämään löytämällä ylhäisiä tai jopa kuninkaallisia tukijoita. Hän kirjoitti vetoomuksia, joissa hän puolusti Hanoverin hallitsijasuvun oikeutta Englannin kruunuun, ja liehitteli Sophie of Brunswickiä, jonka hän toivoi perivän Englannin kruunun. Hän piti sekä Brunswickissä että Berliinissä luentoja, ja osallistui väittelyihin saksalaisen filosofin, Leibnizin, kanssa. Kun häneltä näillä luennoilla pyydettiin uskontunnustusta, hän vastasi: ''Aurinko on minun isäni ja maa on minun äitini, maailma on minun kotimaani ja kaikki ihmiset ovat minun perhettäni.''

Hän kirjoitti poliittisia kirjoitelmia Tory Robert Harleylle, ja Harleyn pudottua vallasta Whigseille. Vuonna 1702 hän julisti itsensä Englannin kirkon jäseneksi. Mutta hänen poliittinen horjuntansa ja hänen menneisyytensä kuuluisana harhaoppisena tarkoitti, ettei kukaan luottanut häneen täysin. Hän ei koskaan saanut kaipaamaansa vakituista tukijaa, ja niin hän vietti elämänsä matalapalkkaisissa kirjoitustöissä poliittisen voiman rajamailla.

Tolandin kirjoituksissa oli tietty yhtenäinen linja: sananvapautta, kansalaisoikeuksia ja valaistunutta kristinuskoa puolustavissa pamfleteissa. Mutta toisinaan hän saattoi kirjoittaa maksuvetoomuksia, joihin hän ei uskonut, ja suurimman osan elämästään hän oli pakotettu piilottamaan todelliset uskonnolliset uskomuksensa. ''Mihin vaaniviin kaksikielisiin puheisiin, mihin viheliäisiin temppuihin ja tekosyihin'', hän kirjoitti suurella rehellisyydellä, ''ovat miehet, joilla on niin loistavat hengenlahjat, pakotettuja taantumaan inhimillisten heikkouksien vuoksi, vain paetakseen epäsuosiota tai nälkää.'' (Sullivan, s.44) Hän näki oman epäonnensa johtuneen ''suurelta osin omista oikuistani ja mielialoistani, ilman yhtään varmaa tukijaa tai vakinaista tulonlähdettä, ja ilman kiinteistöjä tai minua tukevia suhteita.'' (Sullivan, s.24)

Vuoteen 1718 mennessä hän asui pihisti puusepän talossa Putneyssä, jossa hän vietti loput päivänsä köyhyydessä ja veloissa, joita syvensivät sijoitusten menetyksen South Sea Bubblessa vuonna 1720. Hän joi raskaasti ja kärsi sappikivistä, jotka aiheuttivat hänelle ''kipuja reisissäni, suonissani ja vatsassani, ruokahalun täydellisen häviämisen, tunnittaisia röyhtäyksiä ja voimakkaasti värjääntyneen virtsan.'' Hän kuoli vuonna 1721.

Tolandin panteismi

Koska Tolandilla oli tapana kätkeä panteisminsa, ei ole selvää milloinka hän ensimmäisen kerran löysi tuon filosofian, mutta hän saattoi olla taipuvainen siihen suuntaan niinkin varhain kuin Oxfordin aikoina 1693-95. Viimeksimainittuna vuonna hän kirjoitti, että kaikki asiat olivat täynnä Jumalaa, ja lainasi innokkaasti Strabon väitettä (Maantiede, xvi.2.25), että Mooses samasti Jumalan universumiin: ''Sillä hänen mukaansa Jumala on tämä yksi asia, ohjaa meitä kaikkia ja ohjaa maata ja merta - sitä asiaa jota me kutsumme taivaaksi, tai universumiksi, tai kaiken olemassaolevan luontoa.''

Lucretius, Roomalainen materialistinen runoilija, vaikutti Tolandiin syvästi. Toinen voimakas vaikuttaja oli Giordano Bruno, joka oli surmattu martyyrinä vuonna 1600. Vuonna 1698 osti Kuningatar Elizabethin sidotun kopion Brunon neljästä dialogista. Siitä alkaen Tolandista tuli Brunon ajatusten innokas kannattasa Britanniassa ja Euroopassa.

Hänen omat ajatuksensa olivat sulatus Lucretiusta ja Brunoa, yksityiskohdiltaan eivät mitenkään omaperäisiä, mutta yhdistelmänä kylläkin. Jos emme pidä Lucretiusta itseään panteistina, Toland on nykyaikaisen tieteellisen panteismin kiistämätön isä: ensimmäinen, joka yhdisti tiukan materialismin - ja siihen liittyvän kunnioituksen hänen aikansa tieteeseen - ja Universumin uskonnollisen kunnioituksen.

Toland käytti sanaa panteisti ensimmäisen kerran vuonna 1705, ilman mitään selitystä, hänen teoksensa Socinianism Truly Stated, by a pantheist otsikossa. Hän antoi kirjeessään Leibnizille vuonna 1710 jotain selitystä sanalle, viitatessaan ''niiden panteistiseen mielipiteeseen, jotka eivät usko mihinkään muuhun ikuiseen olentoon, kuin universumi.'' [14. helmikuuta 1710]

Mutta vasta vuonna 1720 Toland selkeästi ilmaisi itsensä panteistina. Tuona vuonna, köyhänä, velkaisena ja mitättömänä, kun hänellä ei ollut enää mitään hävittävää, hän julkaisi Pantheisticonin, luoden filosofian ja liturgian panteistien salaiselle järjestölle. Myös teoksen julkaisu oli salaileva: kirja oli kirjoitettu latinaksi, jolloin se olisi vain pitkälle oppineiden luettavissa. Se painettiin yksityisesti ja Toland levitti sitä luotetuille ystävilleen.

Tämä salakähmäinen menettely on helppo nähdä pelkuruutena meidän sananvapauden ja uskonnollisen pluralismin aikakautemme näkökulmasta. Silti meidän täytyy muistaa, että Toland eli aikana, jolloin fyysinen vaino oli vasta lakannut - viimeisen Britanniassa tehdyn auto-da-fé:n (kerettiläisyydestä polttamisen) myötä vuonna 1697, jolloin lääketieteen opiskelija Thomas Aitkenhead poltettiin Edinburgissa pyhän kolminaisuuden kyseenalaistamisesta. Yhteiskunnallinen vaino oli yhä yleistä ja Toland itse oli vaarantanut uransa perinteisen kristinuskon rohkealla kritiikillään.

Toland väittää teoksessaan, että universumi koostuu vain materiasta, joka sisältää itsessään oman liikkeen periaatteensa. Universumi on ääretön, ilman keskipistettä tai ulkolaitaa, ja siinä on ääretön määrä tähtiä ja omamme kaltaisia planeettoja. Kaikki asiat ovat jatkuvan muutoksen alaisia, ''kaikkien olentojen ja muotojen pysähtymätön kiertoliike'', jossa, äärettömän ajan ollessa käytettävissä, kaikki yhdistelmät tapahtuisivat jonain päivänä. Ihmismieli ja sielu ovat aivojen ominaisuuksia, joka on materiaalinen elin.

Toland sanoi, että panteisteilla tulisi olla kaksi filosofiaa - yksi julkista käyttöä varten ja toinen yksityistä. Julkisuudessa he mukautuisivat yhteiskunnassaan vallallaolevaan uskontoon. ''Panteisti ei milloinkaan avoimesti törmää teologiaan, mikäli hän kärsisi niin tehdessään'', hän kirjoitti Pantheisticonissa, ''mutta yhtälailla hän ei pysy hiljaisuudessa, jos hän löytää mahdollisuuden puhua vaarantamatta henkeään.''

Hänellä ei ollut suunnitelmia levittää panteismia ihmismassoille omana aikanaan. Hän oletti, että oppimattomat ihmiset aina valitsisivat tarut ja myytit totuuden sijaan, samalla kun kirkon ja valtion kunnianhimoiset ja turmeltuneet vallanetsijät aina liehittelisivät vallallaolevaa uskontoa saadakseen etuja.

Panteistit jakaisivat uskomuksiaan ja keskustelisivat niistä suljettujen ovien takana, koulutetuille herrasmiehille tarkoitetuissa salaisissa illallisklubeissa. Kullakin klubilla olisi puheenjohtaja, joka johtaisi jäseniä liturgian lausunnassa. He söisivät kohtuullisesti, harjoittaisivat pelejä ja vitsien kerrontaa, mutta kuitenkin pääasiassa vakavaa keskustelua. Kesäisin he söisivät ulkona, talvella auringonsäteiden valossa, tai avoimen tulen edessä.

Tolandin yhdistyksille tarjoama liturgia on omalaatuinen ja haikea yhdistelmä lyhyttä uskontunnustusta, ylistystä muinaisille filosofeille, Horatiuksen oodien ja Katon ja Kikeron lainausten lausuntaa. Avaus siirtyy, lähes koomisesti, viitta-tikari-salailusta korkeaan filosofiaan, alkaen palvelijoiden ulosheittämisestä:

Puheenjohtaja: Varmistukaa, että sivistymättömät maallikot ovat kaukana poissa.
Vastaus: Ovet ovat lukitut, olemme turvassa.
Puheenjohtaja: Kaikki asiat maailmassa ovat Yksi, ja Yksi Kaikessa kaikissa asioissa.
Vastaus: Mikä on kaikki kaikissa asioissa on Jumala, ja Jumala on ikuinen, eikä ole luoto, eikä tule koskaan kuolemaan.

Toland esittää sokraattisen yhteisönsä kuin olisi todella ollut olemassa verkko moisia salaisia panteistisia seuroja ympäri Eurooppaa. Jotkut tutkijat ovat hyväksyneet tämän väitteen nimellisesti, tai jopa ehdottaneet, että Toland olisi perustanut yhden ensimmäisistä vapaamuurariseuroista. Ei ole kuitenkaan mitään jälkiä brittiläisestä sokraattisesta yhteisöstä. Toland oli mukana hollantilaisessa seurassa nimeltä Knights of Jubilation (Riemunritarit), jossa näyttäisi olleen ainakin joitain panteistisesti suuntautuneita jäseniä, mutta he näyttävät harjoittaneen pääasiassa satiirinomaista hupsuttelua ja juopottelua. Yksi brittiläinen drudijärjestö - The Universal Bond - väittää suoraa polveutumista Tolandin järjestämästä brittiläisten druidien tapaamisesta Primrose Hillissä vuonna 1717. Tämän väitteen tueksi ei ole mitään dokumentteja, vaikka Toland tekikin tutkimusta druidien historiasta.

Vastapainoksi näyttää luultavalta, ettei Toland koskaan järjestänyt kuvaamansa kaltaista, erityisesti panteistista järjestöä. Hän viittaa jopa itse Pantheisticonissa tähän: ''Ihmiset voivat kysyä, että onko tämänkaltainen järjestö todella olemassa, vai onko se vain kuviteltua? Asian laita voi olla niin, ja mitä siitä jos niin olisi? Vaikka se ei olisikaan totta, ei voida kuitenkaan väittää, etteikö se olisi uskottava.''

Albert Lantoine, John Toland, Emile Nourry, Paris 1927 [tämä sisälthis contains a French translation of the Pantheisticon.

Margaret Jacob, The Newtonians and the English Revolution, Harvester Press, Sussex, 1976.

Margaret Jacob, The Radical Enlightenment, Allen & Unwin, London 1981.

Robert E. Sullivan, John Toland and the Deist Controversy, Harvard University Press, Cambridge, 1982.

Tolandin ideat hänen omien sanojensa mukaan

Kaikki lainaukset tässä kappaleessa ovat ovat Pantheisticonista.

Äärettömässä avaruudessa ei voi olla yhäällä tai alhaalla, tai keskustaa tai ääriä..
On olemassa ääretön määrä muita maailmoja, samankaltaisia kuin maa, jossa asumme, kiertäen ympäri omia aurinkojaan (joita me kutsumme kiintotähdiksi).
Universumi (josta tuntemamme maailma on vain hyvin pieni osa) on ääretön niin laajuudeltaan kuin mahdollisuuksiltaankin. Kaiken jatkuvuuden ja sen osien kosketuksen vuoksi se on yksi. Se on kokonaisuutena liikkumaton, sillä sen ulkopuolella ole mitään tilaa, mutta osissaan se on liikkuva äärettömissä aikajaksoissa.

Jokainen materiaalinen asia on kaikissa asioissa.
Kaikki asiat tulevat kaikesta, ja kaikki on kaikissa asioissa.

Se Kaiken voima ja energia, joka on luonut kaiken ja joka hallitsee kaikkea, joka aina pyrkii parhaaseen päämäärään, on Jumala, jota voit halutessasi kutsua Universumin Hengeksi ja Sieluksi. Tämä on syy sille miksi sokraattisisia jäseniä on kutsuttu panteisteiksi, koska heidän mukaansa tätä sielua ei voi erottaa Universumista itsestään.

Perusosat, eli ainesosien ainesosat, ovat hyvin yksinkertaisia, jakamattomia, tuhoutumattomia, ja äärettömiä lajeiltaan ja lukumäärältään.

Liike on materialle ominaista

Luonnossa ei ole yhtään paikkaa joka olisi levossa, vaan vain satunnaisesti suhteessa toisiin osasiin, sillä jopa lepo on vain vastustusta liikkeelle.

Ajatus ja sielu ovat materian ominaisuuksia

Ajatus on aivojen erikoislaatuista liikettä.
Aivot ovat sielun, ajatusten ja tuntemusten ensisijainen aiheuttaja.
Aivot, ollessaan erittäin yhdistetty materiaalinen elin, voivat tuottaa vain materiaalisia vaikutuksia. Siten kaikki ideat ovat ruumiillisia.

On olemassa eteerinen tuli

Eteerinen tuli on kaiken yllä, koska se ympäröi kaikkea, läheinen, koska se tunkeutuu kaiken lävitse. Tämä tuli on ainoa asia, joka pystyy kulkemaan poikki hermojen.

Kuolema on vain materian muuntumista

Mikään ei kuole täysin, yhden kuolema tuo toisen syntymän, kaikenkattavan vastavuoroisessa vaihdossa, ja kaikki väistämättä antaa oman osansa Kokonaisuuden säilymiselle ja hyvinvoinnille muotojen jatkuvan liikkeen ja hämmästyttävän monimuotoisuuden ansiosta, joka muodostaa ikuisen kierron.
Ne vuodet, jotka Luonto suo kullekin maan päällä, tulisi riittää hänelle.
Henkilö, joka on huolissaan siitä ettei ole elossa tuhannen vuoden päästä, on yhtä typerä kuin se, joka on harmissaan siitä ettei syntynyt 1000 vuotta sitten.

Eettisiä käskyjä

Hyve on yksin riittävä onnelliseen elämään ja tuo oman palkintonsa.
Viisaat valitsevat mielihyvän ennen ansiota.
On parempi olla koskaan komentamatta ketään, kuin totella jotakuta.

Suomentanut Marko Grönroos (magi@iki.fi), 21.3.1999

Lähde: Toland: the father of modern pantheism