Magi
Esittely
Uutisia
Arkisto
  Luonnonuskonnot
  Ateismi
Panteismi
  Johdanto
  Uskontunnustus
  Eri muodot
  ... ja uuspakanuus
  ... ja ateismi
  Meditaatio
  Muuta...
Uusnoituus
  Johdanto
    * Historia
    * Seremonia
    * Etiikka
    * Suhde uskontoon
    * Maailmankuva
  Lyhyitä vastauksia
  Uusnoituus-tutkielma
  Wicca ja New Age
Uuspakanuus
  Johdanto
  Juhlapyhät
    * Marrasyö
    * Joulu
    * Kevätjuhla
    * Vappu
  Maailmankuva
  Luontosuhde
  Aasainusko
  Jumalataruskonto
Muuta
  Taivasmyyttejä
Kirjallisuus
  Uusnoituus
  Uskonnonfilosofia
Postituslistat
Tapahtumia
Linkit

© Marko Grönroos, 2000

Suomalaiset hautajaiset

eli miten kristittyjenkin tulisi käyttäytyä hautajaisissa

Vanhempi sukulaiseni kuoli. En tuntenut häntä kovinkaan hyvin, mutta olin aikaisemmissa sukuhautajaisissa työntänyt hänen pyörätuoliaan ja hän oli etukäteen toivonut isäni, veljeni ja minut arkunkantajikseen. Hän kuului kirkkoon, joten sai kristilliset hautajaiset.
Laulettiin virsi, noustiin seisomaan kristittyjen herran edessä, pappi puhui kuoleman merkityksestä ja Jeesuksesta, edesmennyt siunattiin, laulettiin virsi. Läsnäolevat kävivät seisahtamassa arkulla, naiset itkivät.

Siunauksen jälkeen oli muistotilaisuus vanhainkodissa. Aluksi laulettiin virsi, jolla siunattiin ruoka. Sitten syötiin, laulettiin virsi, juotiin kahvit, ja laulettiin virsi. Sitten luettiin addressit, joista useimmissa oli hyvin kristillinen muistolause, ja lopuksi vielä laulettiin virsi.

Minulle todella tuli vaikutelma, että vainaja oli varmastikin ollut harras kristitty, kun hänet niin uskonnollisesti hyvästeltiin.

Itse, ateistina (ja panteistina ja uuspakanana) en pitänyt tilanteeseen sopivana markkinoida omia maailmankatsomuksellisia näkemyksiäni, koska en halua loukata vainajan muistoa tai hänen sukulaisiaan. Varsinkin, koska yleisö selvästi vaikutti ohjelman ja esitettyjen surunvalittelujen perusteella niin uskonnolliselta.

Jälkeenpäin kuulin, ettei vainaja ollut ollut lainkaan uskonnollinen, huolimatta kirkkoon kuulumisesta. Sain kuulla, että isäni oli itse asiassa hänen lähin sukulaisensa, ja sitten minä, veljeni ja siskoni. Isäni on ateisti, kuten minä ja veljenikin. Edesmenneen vaimosta en tiedä.

Heräsi kysymys, kenelle ja miksi virsiä laulettiin ja uskonnollisia surunvalitteluja esitettiin?

Tapaus toiselta kannalta

Kuulun erääseen tieteelliseen harrastusyhdistykseen, joka ei (tietääkseni) ole uskonnollisesti sitoutunut. Kun eräs yhdistykseen kuulunut professori kuoli, ehdotettiin addressia hautajaisiin.

Addressin oli välttämätöntä olla nimenomaan kristillinen. "Miksi," kysyin, koska yhdistyksemme ei ollut kristillinen yhdistys, eikä minusta ateistina tuntunut mukavalta, että yhdistyksemme nimissä levitettäisiin uskontoa.

Huomautin, että oli hyvin mahdollista, ettei professori ollut ollut kristitty vaan kenties esimerkiksi ateisti (kuten varsin monet ko. alan professoreista ovat), jolloin kristilliset surunvalittelut eivät olisi olleet lainkaan sopivia.

Argumentiksi tuli, että: "Tärkeintähän on muistaa suremaan jäänyttä perhettä." Esittäjä teki oletuksen, että vaikkei vainaja olisikaan ollut kristitty, perhe varmasti oli.

Varsin huono oletus, kun mietitään yllä esittämääni tapausta. Monet esittivät kristillisiä surunvalittelujaan ateistiomaisille. Itseäni veisaaminen ja siunaaminen lähinnä ärsytti, kuitenkin se tämän perusteella tehtiin muun muassa minun suruni helpottamiseksi.

Ei, minun suruani ei todellakaan helpoteta mielikuvitusjuttujen julistamisella. Päinvastoin, koen sen loukkaukseksi itseäni ja erityisesti vainajaa kohtaan, jos hän ei ollut uskovainen. Monissa tälläisissä tapauksissa vainaja saattoi olla hyvinkin paljon uskontoa vastaan.

Mistä on kysymys?

Hautajaisissa vainaja hyvästellään ja lasketaan viimeiseen leposijaansa. Muistotilaisuudessa on tarkoitus muistaa häntä ja hänen elämäänsä.

Kuitenkin tilaisuudessa ei kerrota vainajasta juuri mitään, ja keskitytään vain uskonnollisen fantasiakertomuksen kertomiseen.

Minusta tämä loukkaa vainajan muistoa, varsinkin jos hän ei ollut kristitty. Tätä ei luulisi olevan vaikea ymmärtää.

Mitä opimme tästä?

Meillä ei-kristityillä on ymmärrys siitä, että ei ole sopivaa julistaa omaa maailmankatsomustamme sellaisessa tilaisuudessa, johon se ei sovi. Kristityillä tälläistä ymmärrystä selvästikään ei ole.

En usko, että kristityt tekisivät tätä aina tahallaan. Monilla heistä varmasti on vilpitön harhaluulo siitä, että vainaja ja omaiset aina ovat kristittyjä, ja että siunailu varmasti "helpottaa heidän suruaan."

Tämä harhaluulo on väärä, vaikka varmasti sopiikin kiihkokristittyjen moraalittomaan propagandavälineistöön hyvin.

En tiedä miten asian voisi korjata. En voi suositella hyvistä tavoista luopumista, en edes siksi että näytettäisiin kristityille mikä siinä sopimattomuudessa on niin ikävää. Tällöinhän toimisimme juuri kuten he, ja he saisivat moraalisen oikeuden "kouluttaa" meitä muita. Kenties suora etukäteen tehtävä pyyntö tai huomautus on paras.

Voimme vain toivoa, että kristityt kykenevät noudattamaan edes omaa kultaista sääntöään - "tee muille kuten tahtoisit tehtävän itsellesi." Kenties heidän kannattaisi miettiä miltä heistä tuntuisi, jos heille itselleen rakkaalle syvästi kristitylle vainajalle esitettäisiin surunvalittujen ohella uskonnollista tai uskonnotonta propagandaa.

Voimme siis vain pyytää heitä kunnioittamaan meidän tunteitamme edes samalla lailla kuin me kunnioitamme heidän tunteitaan.

Ainoa mitä itse voin toivoa on, ettei tälläistä sopimattomuutta aikanaan harjoitettaisi omissa hautajaisissani. Koska niin kuitenkin varmasti muutoin tehdään, olisi asian sopimattomuus hyvä ilmaista etukäteen. Jos toivomusta ei noudateta, voisi edesmenneen näkemyksen asiasta ilmaista esimerkiksi dramaattisesti repimällä sopimattomat hautajaisadressit. Jos joku, joka ei ole aivan lähiomainen, alkaa suullisesti julistamaan "pelastussanomaansa", pyydän poistamaan kyseisen henkilön tilaisuudesta. Pyydän näin, kiitos. Pyydän tehtäväksi näin vain, jotta voisin omalta osaltani tuoda ihmisten tietoisuuteen sen, mikä on hautajaisissa sopivaa käytöstä ja mikä ei.