Marras, marrasyö, kekri, samhain, halloween

Marrasyö eli kekri eli samhain eli halloween on vuoden loppumisjuhla ja samalla uuden alkaminen. Aiheesta on paljon uutisia ja historiikkia Internetissä, kannattaa lueskella.

Marrasyö on vanhan kalenterin mukainen uudenvuoden vietto. Uusivuosi siirtyi tammikuun 1. päivään gregoriaanisen kalenterinmuutoksen myötä. Samalla on paljon sen perinteitä siirtynyt uuteen ajankohtaan.

Kekrin eli pyhänmiestenpäivän vietto suomessa

Kekri ja köyri ovat vanhoja suomalaisia nimiä marrasyölle, jotka viittaavat karjan jumalaan Kekriin eli Köyriin.

25.10.-6.11. tai 1.-12.11. on aiemmin vietetty Suomessa ja muuallakin jakoaikaa, jonka aikana esimerkiksi lampaat, porot ja muut lasketaan ja jaetaan omistajilleen. Se on ollut myös palvelijoiden muuttoaika ja paljon muuta.

Kuten nykyisenä uutenavuotena, on myös marrasyönä tehty menneinä aikoina esimerkiksi uudenvuodenennustuksia. Näistä tavoista kerrotaan esimerkiksi: "Tytöt tekevät tikuista ``kaivon´´ ja panevat sen maata mennessään päänsä alle, jolloin he näkevät sulhonsa unissaan. Lasinpohjaan pannaan vihkisormus ja ``katsotaan elämän tulevia vaiheita´´. On myös käyty kuuntelemassa ikkunoiden alla ja siitä mitä silloin kuullaan päätellään avio-onni. Muuan yleinen ennustamismenetelmä on ollut halkojen laskeminen uunissa. Mikäli halot ovat kaikki tallella, ei kukaan kuole tulevana vuonna, mutta jos halkoja on yöllä kadonnut, niin talosta kuolee yhtä monta henkilöä kuin halkoja on poissa. Rieskoja tehtäessä otetaan oljista niin monta rukiin tähkää kuin perheessä on henkilöitä ja tähkät painetaan rieskaan. Se, jonka nimikkotähkä palaa, kuolee seuraavana vuonna. Kun rieskan otetaan uunista, isäntä leikkaa rieskasta ``arpalastun´´ ja antaa sen pudota pöytään. Jos kuoripuoli putoaa pöytää vasten, elämä menestyy hyvin tulevaan köyriin saakka. Kekrin menoihin on kuulunut myös tinan valaminen.

Tehtiin myös sääennustuksia: ``Jakoaika alkaa kuutta päivää ennen Pyhäinmiesten päivää ja kestää eli loppuu kuusi päivää jälkeen, pyhiä lukuunottamatta. Silloin päivän vaihe vastaa kuun vaihetta. Jos Pyhäinmiesten päivän edellismaanantaina on ilma kaunis ja selkeä, niin on ilma kaunis ja selkeä tammikuulla, mutta jos silloin on ilma sateinen ja verrattain kylmä, niin on ilma tammikuussa kylmä ja pyryinen. Sitä seuraava tiistai vastaa helmikuuta, keskiviikko maaliskuuta, jne. Samanlainen on vastaava kuu ilmanlaatunsa puolesta kuin vastaava päivä.´´

Vuodenvaihteen jälkeinen aika on baltian maissa saanut nimen ``henkien aika´´. Suomessa liittyy samaan aateyhteyteen nimi marraskuu, kuukausi, jolloin martaat eli vainajain henget ovat erityisen paljon liikkeellä. Suvun vainajat eivät ole vain yhtenä yhtenä yönä poissa tuonpuolisilta asuinsijoiltaan ja elävien ilmoilla. Ne liikkuvat ruualla hyvin varustettujen kotiensa vaiheilla vielä muutamia päiviä, ennenkuin taas siirtyvät Tuonelaan. Lukuisat selitystarinatkin käsittelevät aihetta. Suvun vainajatkaan eivät muka pääse ``vakiintumaan´´ ennenkuin tietyn ajan kuluttua vuodenvaihteen jälkeen; tässä ne muistuttavat eläimiä ja palkollisia.

Kristfrid Ganander kertoo Mythologia Fennicassa Kekrin olleen ``suuri ja vanhaa perua oleva juhla, jolloin iloittiin hyvästä sadosta ja korjuusta. ... Kekriksi karjalaiset teurastavat lampaan ... ja syövät sen ja muutakin ruokaa oluen ja viinan kera useiden taikauskoisten menojen saattelemina. ... Saunan lauteilla imeltymässä olleita maltaita ei saanut edes maistaa, sillä jos niin teki, kurkku turposi. Kaiken muun ruoan lisäksi lämmitettiin vielä illalla maitoa niin sanotun mämmin kanssa, joka tuli syödä navetassa ja niin tarkoin, ettei siitä jäänyt mitään ulos kannettavaksi; katsottiin myös tarkasti, ettei vieraista kukaan ollut piilottanut suuhunsa sellaista, mitä hän huomaamattomasti aikoi sylkeä pois ulkona. Mutta jos jotakin oli jäänyt, mitä ei syöty heti, niin se säästettiin navetassa toiseen kertaan. Samalla kastettiin linnunsiipi olueen ja siveltiin sillä lehmien selkää ja laulettiin Kekrin runo Tapion kunniaksi. Vielä tänäkin päivänä lauletaan Kekri-laulua eli yx, kax, kolm, neljä, ann ilonen olla, kosk suru tulee, ann hänen mennä - ja kuuluu siis:

Ei aina Kekriä kestä,
Ei aina Tupia pestä,
Ei aina höyky,
Ei aina möyki,
Ei aina wiina flaskusa löyky Kosk juomme hywä oltta,
Niin mahdam tupakkaa polttaa;
Isken siis walkiat taulaan,
Ja wirwoitan kaulaan,
Ja wihdoin iloisest laulan.''

Ganander kertoo Wuoden-alkajaisista seuraavaa: ``Wuoden-alkajaiset, eräs Suomen kansan makuun oleva juhla, jota vietetään vaihtelevina ajankohtina syksyllä sadonkorjuun ja puinnin loputtua. Tuolloin järjestetään ruokapidot ja juodaan valtavasti. Pohjoispohjalainen viettää Mikon messuja tai Kekriä, pyhäinmiestenpäivää, teurastuksen jälkeen, ja tuolloin syödään teuraslihaa paistettuna ja keitettynä. Juhlaa sanotaan myös Sonnin peijahaisiksi eli sonnin hautajaispidoiksi.'' Tämän voisi kuvitella liittyvän jotenkin vanhaan Mithra-uskontoon, jossa sonnin teurastus oli yksi vahva rituaali.

Kekrin jälkeisen päivän Ganander kertoo olevan Sielujen-päiwä, jolloin ``lämmitetään sauna sekä tehdään vihdat ja valmistetaan kylpyvesi niille pyhille miehille, joiden uskotaan tulevan kylpemään. Sinä päivänä juodaan reippaasti, kierrellään taloissa ja uhkaillaan uunien ja liesien purkamisilla, ellei viinaa anneta.'' Tämä pitäisi ehkä tulkita suomalais-henkiseksi versioksi irlantilaisesta ``trick or treat''-perinteestä.

Ganander kertoo myös Kekrin eli Käkrin olevan karjan hyvinvoinnin vaalija. Karjalaisen pitivät häntä karjan haltiana. Piispa Agricola sanoo runoissaan: Kekri se liseis Karian kaswon - sen takia pidettiin Kekrin kunniaksi marraskuussa suuret juomingit.

Kelttiläinen Samhain

Kekrin kelttiläinen nimi Samhain (lausutaan savain) tarkoittaa kesän loppua gaelinkielellä. Samhainin aatto on Oidhche Shamhna (laus. öijhe hauna). Varsin monet näinä päivinä näkyvät artikkelit kertovat ``Samhainin, kuolleiden herran, juhlasta,'' mutta tämä on väärinkäsitys.

Halloween

Englanninkielinen kekrin nimi, Halloween, tulee nimestä all hallows' eve eli kaikkien pyhien aatto eli pyhäinmiestenpäivän aatto. Kristillinen kirkko korvasi 700-luvulla vanhan pakanajuhlan tällä kristillisellä versiolla pyrkiessään tukahduttamaan kansan pakanallisia perinteitä. Juhlamenot ja tavat säilyivät kuitenkin muuttumattomina. Pyhäinmiesten päivän (lat. Omnium sanclorum) nimitys esiintyy ensimmäistä kertaa juuri Ranskan kelttiläisillä alueilla 700-luvulla. Päivän yhteydessä suoritettu suvun vainajien kestitseminen oli täten vaihtunut marttyyrien muistamiseksi. Selitettiin, että sielut tällöin - samoin kuin seuraavana, marraskuun 2. päivänä - olivat lomalla kiirastulesta voidakseen käydä katselemassa entisiä asuinsijojaan.

Myös germaaniset kansat ovat viettäneet 1.11. pyhäinmiesten päivää, Allerheiligen, jolloin mm. paimenet ovat menneinä aikoina saaneet palkkansa. Varsinkin juuri germaanisten kansojen keskuudessa liittyy vuodenvaihteen jälkeiseen aikaan runsas vainaja- ja kummitustarinasto.

Muinaiset juuret

Jo muinaiset babylonialaiset viettivät Arakhsamna-kuun (meidän marraskuumme) 1.-12. päivinä akîtu-seremonioita, joiden yhteydessä esitettiin kohtalo- eli arpomisjuhlassa ennustuksia kullekin tulevan vuoden kuukaudelle. Heidän käsityksensä mukaan kaksitoistapäiväisen akîtu-ajan, "jakoajan", jokaista päivää vastasi alkavan vuoden kuukausi.

Persialaiset viettivät vuodenvaihteessa Naurözia, Ahura-Mazdah-jumalan juhlaa ja päivää, jolloin maailma ja ihminen luotiin. Tällöin määrättiin ihmisen kohtalo koko vuodeksi eteenpäin, sekä ennustettiin myös vuoden sato; ruukkuun kylvettiin seitsemää siemenlajia ja niiden kasvamisesta pääteltiin sadon runsaus.

Vastaava juhla on ollut ilmeisesti myös amerikan intiaaneilla, vaikkakaan ei välttämättä aivan samoihin aikoihin. 1.-12.``1'' on esimerkiksi Pohjois-Amerikan Ienape-intiaanien rukousaika, jolloin rukoilijoita vartioi kaksitoista talon pihtipeliin veistettyä mising-naamaa.

Marras, marrasyö

Marrasyö on johtamani suomen kielinen nimi tälle juhlalle. Nimi kekri/köyri on huono, koska kyseisen nimisen juhlan päivämäärä ei välttämättä ole ollut juuri 31. lokakuuta, vaan on vaihdellut. Marrasyön yleisellä uusivuosi-kuolema-jälleensyntymä -teemalla ei myöskään ole mitään tekemistä Kekri-karjanjumalan kanssa, joka ei ole nyky-yhteiskuntamme kannalta kenties aivan niin oleellinen, että nimeäisimme tämän suuren juhlan hänen mukaansa (anteeksi vain); esimerkiksi syyspäiväntasauksen juhla voisi olla siihen sopivampi.

Toisaalta ulkomaisia nimiä ei ole hyvä käyttää, sillä ne viittaavat muiden kulttuurien juhliin, joilla on omat erityispiirteensä.

Marrasyön nimi on samassa suhteessa kuukauden nimeen kuin kuten on joulunkin kohdalla. Tämä suhde on sama myös gaelinkielen samhainissa (kts. yllä). Marras-sana tulee latinan sanasta mors, joka tarkoittaa kuolemaa. Se näkyy englannin sanoissa mortuary, murder, jne., sekä suomen sanassa marraskesi, ihon kuollut solukerros.

Muita sopivia nimiä saattaisi olla esimerkiksi tuonenyö.