Magi
Esittely
Uutisia
Arkisto
  Luonnonuskonnot
  Ateismi
Panteismi
  Johdanto
  Uskontunnustus
  Eri muodot
  ... ja uuspakanuus
  ... ja ateismi
  Meditaatio
  Muuta...
Uusnoituus
  Johdanto
    * Historia
    * Seremonia
    * Etiikka
    * Suhde uskontoon
    * Maailmankuva
  Lyhyitä vastauksia
  Uusnoituus-tutkielma
  Wicca ja New Age
Uuspakanuus
  Johdanto
  Juhlapyhät
    * Marrasyö
    * Joulu
    * Kevätjuhla
    * Vappu
  Maailmankuva
  Luontosuhde
  Aasainusko
  Jumalataruskonto
Muuta
  Taivasmyyttejä
Kirjallisuus
  Uusnoituus
  Uskonnonfilosofia
Postituslistat
Tapahtumia
Linkit

© Marko Grönroos, 2000

Nykyajan luonnonuskonnot

Versio 2.0 (päivitetty 17.5.2001)

Huomautus: Allaolevat lyhyet vastaukset ovat (luonnollisesti) minun henkilökohtaisia näkemyksiäni aiheesta, joilla on taipumusta muuttua varsin usein (toivon mukaan). Jos tästä tekstistä löytyy asiavirheitä, tai olen mielestänne tehnyt jonkin loogisen virheen, tms., niin kertokaa asiasta. Negatiivinen kritiikki on kaikkein tervetulleinta
- Marko Grönroos (magi@iki.fi)

Mitä ovat luonnonuskonnot?

Luonnonuskonnot ovat uskontoja, joissa luonnon pyhyydellä on keskeinen merkitys.

Luonnonuskonnot, tässä käytetyssä merkityksessä, eroavat muista uskonnoista erityisesti siinä, ettei niihin yleensä sisälly käsitystä yliluonnollisista ilmiöistä tai persoonallisista jumalista. Pyhyys on katsojan silmässä.

Puhtaimmassa luonnonuskonnossa, panteismissa, jumaluus ei ole vain ''läsnä'' kaikkialla, vaan on kaikki. Luonto on Jumala.

Jumaluutta voi kuitenkin tarkastella monien eri "julkisivujen" kautta. Kommunikointi ihmismuotoisten hahmojen kanssa koetaan usein inhimilliselle ajatustoiminnalle helpommaksi, ominaisemmaksi tavaksi. Luonnonuskonnot ovat siten usein polyteistisiä eli monijumalaisia. Luonnonuskonnot voidaan usein yhdistää nk. uuspakanauskontoihin, jotka sisältävät vanhoilta uskonnoilta lainattua symboliikkaa. Symbolien ja käsitteiden merkitykset on niissä yleensä sidottu luontoon jollain tapaa.

---

Mitä luonnonuskonnot eivät ole?

Luonnonuskonnoilla ei tässä yhteydessä tarkoiteta ''luonnonkansojen'' uskontoja!

Vaikka luonnonkansat elävätkin ''luonnon keskellä'', saattavat niiden uskonnot kohdistua yliluonnollisiin olentoihin ja todellisuuksiin, aivan kuten kristinuskossa.

Teknologian puutetta ja kulttuurien luontokeskeisyyttä ei siten kannata sekottaa uskonnon luontokeskeisyyteen. Ihmisen teknologia on osa ihmisen kulttuuria, ja siten tärkeä osa luontoa.

Raja luonnonuskonnon ja ei-luonnonuskonnon on tosin usein melko hämärä.

---

Mutta eikös uskonnossa aina uskota johonkin?

Suomenkielen sana ``uskonto'' on siitä hämäävä, että se viittaa uskomiseen. Uskonnolle ei edes ole mitään yleispätevää määritelmää, mutta tässä yhteydessä keskeisimpiä piirteitä on syvän (tunne-)yhteyden etsiminen.

Tämä tunneyhteys ei ole välttämätön, mikäli sitä ei omassa elämässään tarvitse. Kuitenkaan, täydellisen vahva ihminen ei tarvitsisi rakkautta tai viihdettäkään. Uskonto on väline, jolla hallitaan omaa ihmisyyttä. Sillä ei ole itseisarvoa, eikä se ole päämäärä.

Uuspakanauskonnot lähestyvät ''perinteisen'' uskonnollisuuden ulkoista olemusta enemmän kuin puhdas panteismi. Niissä jumaliin uskomisessa on kyse pääasiassa arkkityypillisten kielikuvien käytöstä. Uskomme, että nämä uskonnolliset vertauskuvat auttavat meitä saamaan paremman tunneperäisen ja intuitiivisen yhteyden luontoon eli todellisuuteen.

Tämä on eri asia kuin rationaalinen todellisuuden hahmottaminen, mutta ei millään lailla ristiriidassa sen kanssa. Maailmankuva kannattaa rakentaa rationaalisesti, mutta eri maailmankatsomuksia - eli tapoja hahmottaa maailmaa - voi rakentaa vertauskuvien ja symbolien varaan.

Vertauskuvien käytössä on tosin vaaransa, sillä kuvat eivät koskaan ole sama asia kuin kuvattava kohde. On helppo erehtyä luulemaan kuvan piirteitä varmasti todellisiksi, jos ei pidä varansa.

---

Mutta eikös uskonto kuitenkin ole aika epätieteellistä?

Ei yllämainitun uskonnon määritelmän mukaan. Tiede pyrkii rakentamaan kuvaa todellisuudesta, luonnonuskonnot käsittelevät henkistä suhdettamme tuohon tieteen kuvaamaan todellisuuteen.

Luonnonuskonnot tarjoavat järkiperäisen tavan kontrolloida omaa ihmisyyttä. Tähän järkiperäisyyteen sisältyy keskeisesti luopuminen järkiperäisyydestä, mutta kontrolloidusti, toisin kuin yliluonnolliseen perustuvissa uskonnoissa. Mielenkiintoiseksi tämän järkiperäisyydestä kontrolloidusti luopumisen tekee se, että tällöin voidaan ''aidosti'' uskoa myös yliluonnolliseen todellisuuteen. Tavoitteena on puhdas uskonnollinen tunnekokemus.

Luonnonuskontojen tapauksessa kyseessä on kokonaisvaltaisen tunneyhteyden löytäminen luontoon. Kyseessä on paitsi tunneperäinen kokeminen, myös ymmärtäminen. Tämän johdosta luonnontieteellinen tutkimus voidaan katsoa luonnonuskontojen ``teologiaksi''.

Luonnonuskonnot antavat meille myös apuneuvoja itsemme kehittämiseen. Ei ole kuitenkaan syytä uskoa, että mikään uskonto tai noituus tarjoaisi rationaalisuutta paremman keinon tiedon hankkimiseksi luonnosta. Uskonnosta voi löytää ajatuksia ja suuntia, mutta maailmankuvaa ei kannata rakentaa mielikuvituksen perusteella.

---

Poissulkevatko luonnonuskonnot muut uskonnot?

Kyllä ja ei. Kaikki uskonnot sisältävät perusopeissaan lausumia, jotka sulkevat pois muita uskontoja. Esimerkiksi jälleensyntymäoppi, ylösnousemusoppi ja ajatus lopullisesta kuolemasta ovat suoraan ristiriitaisia. Jokin uskonto voi myös sisältää todellisuusväitteitä, kuten että tietoinen Jumala loi maailman, kun taas toinen ei pidä tälläistä väitettä perusteltuna.

Voimme ajatella, että kaikki uskonnollisen maailmankuvat ovat vain eri tapoja jäsentää maailmaa. Jos niitä tulkitaan kirjaimellisena kuvauksena todellisuudesta, päädytään järjettömyyksiin ja selviin ristiriitoihin havaintojen ja terveen järjen kanssa. Osalla uskontojen piirteistä on lisäksi merkitystä vain välineellisesti, uskonnon itsensä ylläpitämiseksi.

Osittain on kuitenkin kyse vain katsantotavasta. Tällöin eri maailmankuvien osien lainaaminen ja uusien kokonaisuuksien rakentaminen on mahdollista. Poissulkemista tapahtuu etenkin sellaisten kohtien osalta, jotka tekevät olemassaolosta kaksijakoisen (sielu-ruumis -dualismi) tai julistavat elollisen tai elottoman luonnon arvottomuutta.

Voimme nähdä esimerkiksi Jeesus Nasaretilaisen jossain määrin samankaltaisena jumalana kuin vaikka Krishnan, Mithran, Sol Invictuksen tai Horuksen. Kaikki ovat uskonnollis-mytologisia hahmoja. Kaikilla on hyvin vahva arkkityyppinen persoonallisuus, lähimmäisenrakkauden, pelastuksen tai henkisen valaistuksen tuojana tai ilmentymänä. Jeesus-hahmon opetukset ovat Juutalaisuuteen pohjautuvina kuitenkin voimakkaan auktoritiivisiä, ankaria ja ehdottomia. Tämä ei sovi luonnonuskontojen periaatteeseen. Raamatun kertomus Jeesuksesta on kuitenkin vain yksi kertomus, eikä sen kannata ajatella olevan yhtään sen parempi tai oikeampi tai oleellisesti huonompi kuin minkään muunkaan myyttisen tarinan.

---

Onko luonnonuskonnoissa jotain eettistä säännöstöä?

Ei. Tässä asiassa suosittelen tutustumaan yleiseen moraalifilosofiaan.

Oma näkemykseni on, että mitään ''yleistä etiikkaa'' on mahdotonta johtaa luonnonuskonnoista kuten panteismista.

Kuitenkin jokaisella ihmisellä on henkilökohtaisia arvoja, ja luonnonuskonnoissa monilla luonnon piirteillä nähdään paljon arvoa. Myös filosofialla ja tieteellä on tärkeä välinearvo. Nämä arvot muodostavat pohjan henkilökohtaisille moraalinormeille.

Henkilökohtaisista arvoista syntynyt moraali on kuitenkin yksityistä, joten kenenkään ei ole mikään ''pakko'' noudattaa omaa moraaliaan.

Kuitenkin, jokainen ihminen joutuu pakostakin elämään yhteiskunnassa, jossa yhteiset pelisäännöt antavat kaikille mahdollisuuden kehittyä siihen suuntaan kuin itse haluavat. Tällöin joudumme usein myös asettamaan toisillemme sellaisia velvoitteita, jotka mahdollistavat vapautemme tärkeämmissä asioissa. Valitettavasti oikeiden velvoitteiden keksimiseen ei ole taikakeinoja, vaan siihen tarvitaan moraalifilosofiaa.

Moraalifilosofiallakin on siten suuri välinearvo kaiken muun saavuttamisessa.

---

Mitäs tapahtuu kun kuolette? Joudutteko helvettiin?

Me kuolemme. Sen jälkeen me yleensä mätänemme ja lahoamme.

Kuolema on osa elämää, ja täysin välttämätön elämän syntymiselle ja kehittymiselle.

Ei ole nähtävissä mitään perustetta uskolle mihinkään yliluonnollisiin pakokeinoihin johonkin ''tuonpuoleiseen'' tai uuteen elämään maan päällä.

Tietoisuutemme yksinkertaisesti lakkaa olemasta, lopullisesti. Voimme lohduttautua ajatuksella, että muistomme ja (hyvät) tekomme elävät muiden ihmisten muistoissa pitkän aikaan kuolemamme jälkeen. No hitto, samalla tavalla kuin ateistit selvittävät jutun itselleen.

Joidenkin näkemysten mukaan olemme Universumin mikrotietoisuuksia. Tällöin voi sanoa: "Minä, Universumi, elän ikuisesti, vaikka yksi tietoisuuteni siru kuolisikin. Ehkä joskus kuolen jäähtyessäni, mutta ehkä löydän sitä ennen keinon jatkaa ikuisesti."

Lohduttaako tämä riittävästi? Ehkä ei, mutta todellisuus on mitä se on, ja vaikka voisimmekin muuttaa joitain asioita, emme voi muuttaa kaikkea. Emme siis ainakaan vielä. Meidän täytyy siis tyytyä todellisuuteen.

Elämä on ainutkertainen. Se kannattaa siksi käyttää hyväksi niin hyvin kuin mahdollista.

Kts. Last Dusk (englanniksi).

---

Mitäs muuta?

Maailmankaikkeus on ystäväsi. Kunnioita sitä, leiki sen kanssa, rakasta sitä, vihaa sitä. Se, Hän, Jumalasi, Jumalattaresi, ei jätä sinua koskaan.