Ásatrú, aasainusko

Marko Grönroos

Ásatrú tarkoittaa uskollisuutta (vanh. norj. troth) vanhoille jumalille, aasoille. Se on pohjoisten kansojen: skandinaavien, germaanien, britteinsaarten, Ranskan ja Alankomaiden alueiden vanha uskonto, jonka juuret ulottuvat aina 40,000 vuoden taakse esihistorian hämärään. Nykypäivän aasainusko on kuitenkin uuspakanallinen uskonto; modernin Ásatrún juuria ei tätä vuosisataa vanhemmaksi voi jäljittää.

Jumalat

Aasainuskon jumalia ovat mm. Thor, Odin, Freya, Frigg, Tyr, Balder, jne., jotka kuvaavat luonnonvoimia.

Aasainusko on luonteeltaan oleellisen polyteistinen. Se kattaa monia jumalia ja jumalattaria, jotka tunnetaan nykyään parhaiten Norjalaisesta mytologiasta. Myytit ovat tarinoita näistä jumalista, mutta kuten muissa luonnonuskonnoissa, niitä ei oleta kirjaimellisesti historiallisina kertomuksista ihmismäisistä jumalolennoista. Aasainuskon jumalat ovat kuitenkin täysin todellisia, vaikkakaan eivät sellaisia ihmismuotoisia, joista tarinat kertovat. Kuten muissakin maailman uskonnoissa, tärkeää on löytää yhteyden tunne näihin jumaliin. Aasainuskossa tämä löytyy muunmuassa Luonnon kautta; toimimalla harmoniassa luonnon kanssa toimitaan samalla yhteistyössä jumalten kanssa.

Ukkosenjumala Thor
Pääjumalat kuuluvat kahteen perheeseen: Aasoihin ja Vaaneihin. Aasat ovat jumalten soturisukua, kun taas Vaanit ovat luonnon ja hedelmällisyyden jumalia ja jumalattaria. Nämä kaksi sukua olivat sodassa toistensa kanssa, kunnes lopulta tekivät sovinnon ja vähitellen suvut sulautuivat toisiinsa.

Tunnetuimpia jumalia on Thor, ukkosen nostattaja, joka kantaa jumalallista vasaraa Mjörnir:iä. Ukkonen on ääni, joka tulee hänen vaunujensa pyöristä hänen matkatessaan taivaankannen yli. Thor vastaa siis melko täysin suomalaisten Ukkoa.

Tunnetuin jumalatar on Freya, joka on paitsi rakkauden ja kauneuden jumalatar, myös raivoisa taistelun jumalatar, joka vie puolet taistelussa kuolleista mukanaan. Hänellä on yllään kaulakoru Brisingamen ja hänen sotavaunujaan vetävät kissat.

Sodan- ja viisaudenjumala Odin
Odin on ihmiskunnan isä. Hän on yksisilmäinen jumala, joka antoi toisen silmänsä maksuksi viisaudesta. Hän roikkui maailmanpuun, Yggdrasilin, hirrestä oppiakseen magian ja riimujen mysteerit. Sodanjumalana hän vastaanottaa Valkyyrien tuomat kuolleet urhot salissaan Valhallassa, jossa he valmistautuvat Ragnarokia, maailmanlopun sotaa varten. Frigg, Odinin vaimo, on tunnettu kodin ja naimisissa olevien naisten suojelusjumalatar. Hän on ainoa, jolla on oikeus istua Odinin valtaistuimella, josta hän voi nähdä kaikki yhdeksän maailmaa.

Skadi on voimakkaan itsenäisyyden jumalatar ja metsästyksen ja hiihdon suojelusjumalatar. Muita tunnettuja jumalia ovat Tyr, Balder, Eir, Gefjion. Jumalten lisäksi on erinäisiä henkiä, jotka asuvat puissa, kivissä ja vesissä.

Maailmankuva

Maailmankaikkeus koostuu yhdeksästä maailmasta, joita yhdistää maailmanpuu Yggdrasil. Ihmisten asuinpaikka on Midgard, joka rakennettiin jättiläisen ruumiista. Aasajumalat asuvat Ásgardissa. Aikanaan maailma tuhoutuu jumalten sodassa, Ragnarokissa.

Aasainuskon maailmankuva rakentuu Yggdrasilin, maailmanpuun, ympärille. Se on jättimäinen saarni, joka yhdistää ja suojaa kaikkia maailmoja. Ihmisten asuinpaikka on Midgard (vanh. norj., Keskimaa) eli Mannaheim (Ihmisen koti). Taruston mukaan Midgard luotiin jumalten tappaman jättiläisen, Aurgelmilin (Ymir) ruumiista, jonka jumalat vierittivät maailmankaikkeuden keskuksessa olleeseen aukkoon ja alkoivat rakentaa Midgardia. Aurgelmilin lihasta tuli maa, verestä meret, luista vuoret, hampaista kukkulat, hiuksista puut ja ympäriinsä räiskityistä aivoista pilvet. Taivaankanneksi asetettiin Aurgelmirin pääkallo, jota pitelee neljä kääpiötä Nordi, Sudri, Austri ja Vestri (ilmansuunnat). Jumalat rakensivat tämän Midgard-linnakkeen suojellakseen ihmisiä jättiläisiltä; samalla maailmanpuun tasolla on myös kääpiöiden maa Nidavellir, pimeiden haltioiden ja kääpiöiden maa Svartalfheim ja jättiläisten maa Jotunheim.

Midgardin yhdistää Ásgardiin, jumalten maahan, sateenkaarisilta. Ásgardissa on muun muassa Gladsheim, jossa jumalat tapaavat ja Vingolf, jossa jumalattaret tapaavat. Jumalat tapaavat päivittäin myös Urdin kaivolla, Yggdrasilin Ásgardin juuren alla (kts. alla).

Ásgard
Aasat Vanaheim
Vaanit Alfheim
Valon haltiat

Midgard-Mannaheim
Ihmiset Nidavellir
Kääpiöt Jotunheim
Jättiläiset Svartalfheim
Mustat haltiat

Hel/Niflheim
Kuolleet Muspelheim
Tulijätit
Maailman rakenne. Useissa lähteissä Muspeilheimiä ei ole lainkaan, vaan kaksi alinta maailmaa ovat Hel ja Niflheim.

Yggdrasililla on kolme juurta, joista kukin on yhdessä maailmassa sijaisevan lähteen juurella. Ásgardissa sijaitsevaa Kohtalon lähdettä vartioivat Nornit, Norjalaisen mytologian kohtalottaret. Jotunheimissa sijaitsevaa Viisauden lähdettä vartioi Mimir-jättiläinen. Odin uhrasi toisen silmänsä saadakseen juoda viisauden mettä tästä kaivosta. Kolmas, Porisevan kattilan lähde, sijaitsee kuolleiden maassa Niflheimissä.

Maailmanlopun sota, Ragnarok, alkaa kolme vuotta kestävästä ihmisten sodasta, jossa kaikki ihmiset taistelevat toisiaan vastaan. Sotaa seuraa kolmen vuoden mittainen talvi (ydintalvi?!). Kaksi sutta nielaisevat auringon ja kuun, ja tähdet katoavat taivaalta. Tulee kovia maanjäristyksiä ja hirveä susi Fenrisulfur pääsee irti kahleistaan. Tulee niin valtava myrsky, että maailmaa ympäröivä Midgardsormur-käärme ryömii rannalle ja sylkee myrkkyä. Naglfar, kuolleiden ihmisten kynsistä rakennettu laiva purjehtii ja pahat olennot pääsevät maahan ja Ásgardiin. Fenrisulfur nielaisee Odinin ja Midgardsormur ja Thor tappavat toisensa. Sodan päätteeksi tulijätti Surtur syöksee tulta yli maailman, polttaa Yggdrasilin ja maailma uppoaa mereen. Mutta aikanaan maa kuitenkin nousee jälleen merestä, uutena ja hedelmällisenä.

Aasainusko ei vastusta modernia tieteen tarjoamaa maailmankuvaa. Vaikka monet myytit kertovatkin omaa tarinaansa esimerkiksi maailman synnystä, käsitetään ne nykyään vain symbolisina. Esimerkiksi maailman synnyn ja Ragnarokin voi katsoa noudattavan esimerkiksi prosessia, jossa aurinko aikanaan nielaisee maapallon ja räjäyttää pintakerroksensa avaruuteen. Aikanaan kaasupilvet taas kerääntyvät uudeksi aurinkokunnaksi ja kiertokulku jatkuu (hiipuen tietysti vähitellen).

Kuolema

Kun ihminen kuolee, hän aasainuskon mukaan pääsee johonkin hänelle soveltuvaan paikkaan (vain harvat pääsevät kuuluisaan Valhallaan). On kuitenkin myös jälleensyntymisoppia, jossa jälleensyntyminen voi tapahtua suvun jälkeläisissä. Esi-isiä pidetään muutenkin suuressa kunnioituksessa. Kuolemanjälkeinen elämä ei kuitenkaan ole aasainuskossa kovin keskeinen - maallinen maailma on tärkein.

Etiikka

Aasainuskon mukainen tavoite elämässä on elää merkityksellinen ja hyödyllinen elämä. Arvot perustuvat henkilökohtaiselle vapaudelle, vastuullisuuden rajoissa. Tämä on ilmaistu Yhdeksässä Hyveessä: Rohkeus, Totuudenmukaisuus, Kunnia, Uskollisuus, Itsekuri, Vieraanvaraisuus, Yritteliäisyys ja Sisu. Perhe on aasainuskossa tärkeällä sijalla.

Renesanssi

Aasainuskon jälleensynty alkoi 1900-luvun alkupuolen Islannista ja Yhdysvalloista. Islantilaiset Sveinbjorn Benteisson ja Thorsteinn Gudjonsson vaativat Islannin hallitukselta aasainuskon tunnustusta. Tämä järjestyikin pienen poliittisen kädenväännön ja salamaniskun uskonnollisten asioiden ministeriön rakennukseen jälkeen (ukonilma on Islannissa hyvin harvinaista). Aasainusko tunnustettiin Islannin viralliseksi uskonnoksi toisen valtionuskonnon, Luterilaisuuden, rinnalla.

Amerikkalainen Steve McNallen alkoi, yhdessä joukon muita aasainuskovia kanssa, rakentamaan uutta uskontoa, joka perustuu vanhoille taruille ja perinteille. He tutkivat vanhoja Saagoja ja Eddoja ja niitä tukevia historiallisia dokumentteja ja saivat niistä kerättyä kokonaisuuden, joka on arvokkaana lähteenä nykypäivän aasainuskoville. Varsinaista pyhää kirjallisuutta aasainuskossa ei ole.