Origin: GREAT ADVENTURES THAT CHANGED OUR WORLD Reader's Digest Assn. Inc., New York Suomennos: Anja Aatola "IHMISKUNNALLE JŽTTILŽISMŽINEN HARPPAUS": APOLLO 11 LASKEUTUU KUUHUN Osa 1: LŽHT™ Yhdysvaltain ponnistelut avaruuden valloittamiseksi nopeu- tuivat, kun Neuvostoliitto laukaisi ensimm„isen satelliit- tinsa, Sputnik I:n, Maata kiert„v„lle radalle nelj„s loka- kuuta 1957. Seuraavana vuonna Yhdysvallat sai oman satel- liittinsa radalle ja perusti ilmailu- ja avaruustutkimus- laitoksen (NASA). Vuoteen 1961 menness„ oli avaruustekniik- ka kehittynyt riitt„v„sti, jotta presidentti John F. Kenne- dy saattoi ilmoittaa: "T„m„n kansan tulisi ennen t„m„n vuosikymmenen loppua ottaa vastuu tavoitteesta saada ihmi- nen laskeutumaan Kuuhun ja palaamaan sielt„ turvallisesti Maahan.". Kolme astronauttia, jotka valittiin teht„v„„n kahdeksan vuoden kuluttua, olivat Neil Armstrong, Michael Collins ja Edwin ("Buzz") Aldrin. Kaikki kolme olivat syn- tyneet vuonna 1930. He olivat kokeneita lent„ji„ ja astro- nautteja. Hein„kuussa vuonna 1969 koulutus oli saatettu p„„t”kseen ja my”s raketti oli valmis. "Aika miinus kaksi minuuttia ja laskenta jatkuu", tiedot- ti tasainen „„ni l„ht”tarkkailusta. Viimeisten sekuntien kuluessa aikaan 9.32 *) (nousuaika) Saturnus 5 seisoi alus- tallaan yht„ suunnattomana ja liikkumattomana kuin 36-ker- roksinen pilvenpiirt„j„. Oli 16. hein„kuuta 1969 ja kolme raketin huipulle koteloitua miest„ odotti laukaisua kohti Kuuta. _____ *) It„rannikon kes„aika. Suomen aika saadaan lis„„m„ll„ 6 tuntia. L„ht” oli siten klo 15.32 Suomen aikaan. Yli miljoona katselijaa oli ker„„ntynyt Floridan Cocoa Be- achille palmujen alle katsomaan Banana-joen toisella puo- lella tapahtuvaa l„ht”laukausta. Kuuma auringonpaiste polt- ti Cape Kennedy„. Atlantin et„isi„ tyrskyj„ lukuun ottamat- ta ainoa n„kyv„ liike oli raketin ymp„rilt„ nouseva savu. Itse asiassa se oli sumua, joka aiheutui hyyt„v„st„ kylmyy- dest„ Saturnuksen sis„ll„, jossa 2,7 miljoonaa kiloa neste- m„ist„ vety„, happea ja petrolia odotti huippukylmiss„ kam- mioissa s„hk”sytytyst„, joka pian muuttaisi aineet valtavak- si ty”nt”voimaksi. "Aika miinus 90 sekuntia ja laskenta jatkuu." Apollo 11:n miehist” makasi vierekk„in kukin avaruustuolissaan kasvot suoraan kohti taivasta. Hiljainen, vaalea Neil Al- den Armstrong oli valittu ensimm„iseksi Kuun pinnalle astu- vaksi ihmiseksi. H„n oli my”s aluksen komentaja ja odotti l„ht”hetke„ tuolissaan keskeytyskahvan vasemmalla puolen. H„nen pieniluinen, 180-senttinen vartalonsa mahtui ahtaa- seen tilaan mukavasti. (Apollon komentomodulin sis„osa oli farmariauton sis„tilojen suuruinen ja suuri osa siit„ oli varattu tietokonelaitteistolle.) Harjaantuneena Armstrong vilkaisi ymp„rill„„n olevaa, hei- kosti hohtavaa mittariviidakkoa. H„n oli 38-vuotias ja tarkkaillut erilaisten ohjaamoiden mittareita melkein nel- j„nnesvuosisadan. Lent„minen oli ollut h„nelle intohimo niin kauan kuin h„n saattoi muistaa. Pienen„ poikana Ohi- on Wapakonetassa h„nell„ oli ollut tapana uneksia liitele- misest„ painottomana. ("En lent„nyt enk„ pudonnut... Unel- la ei koskaan ollut mit„„n loppua.") Nyt h„n oli aloitta- massa toisen matkansa "painovoimattomalle" seudulle, ja matka oli varmasti vaarallisempi kuin vuoden 1966 maalis- kuussa tehty. Silloin h„nen Gemini 8 -avaruusaluksensa o- li alkanut heilahdella holtittomasti Maata kiert„v„ll„ ra- dallaan. Armstrong, joka oli tunnettu er„„n„ Yhdysvaltain parhaista koelent„jist„ ennen kuin h„nest„ tuli astronaut- ti, oli tyynesti pannut avaruusaluksen villiintyneet asen- nons„„t”suihkut tottelemaan ja siten pelastanut oman ja to- verinsa hengen. H„nen ter„ksenluja hermojen hallintansa kriittisess„ tilanteessa vaikutti osaltaan siihen, ett„ h„- net valittiin kuulennon johtajaksi. Michael Collins, joka oli my”s 38-vuotias ja makasi oike- anpuoleisella tuolilla, oli eloisa huulenheitt„j„. Koko a- varuusmatkan t„m„ hontelo ilmavoimien upseeri h”ysti sup- peita radiol„hetyksi„ avaruudesta huumorilla. H„n oli Apol- lon komentomoduli Columbian p„„llikk”, ja j„isi komentomo- dulissaan radalle Kuuta kiert„m„„n Armstrongin ja Aldri- nin laskeutuessa Kuun pinnalle kuumodulissa, Eaglessa (Kot- ka). West Pointin kadettikoulun j„lkeen (siell„ h„nen mot- tonsa oli: "Pysy huolettomana") h„n oli liittynyt ilmavoi- miin, koska se tuntui "j„nnitt„v„mm„lt„ ja uudistuvammal- ta kuin maavoimat". H„net oli l„hetetty suihkuh„vitt„j„len- t„j„ksi Ranskaan, miss„ h„n oli oppinut pit„m„„n hyv„st„ ruoasta ja viinist„, ja h„n luultavasti k„rsi muita astro- nautteja enemm„n NASA:n ruoka-annoksista. H„nell„ oli kui- tenkin t„sm„llinen, looginen ajattelutapa ja kyky puhua monimutkaisista lentotoiminnoista kansanomaisesti. Armstrongin ja Collinsin v„liss„ oli 39-vuotias eversti Edwin Eugene Aldrin Jr., joka New Jerseyn Montclairissa vietetyst„ lapsuudestaan l„htien oli ollut lempinimelt„„n Buzz. H„n oli voimakasrakenteinen ja h„nell„ oli salamanno- peat refleksit. Lis„ksi h„n oli eritt„in „lyk„s. "Jollet ymm„rr„, mit„ Buzz t„n„„n puhuu, ymm„rr„t sen ehk„ huomen- na tai ylihuomenna", sanoi Collins. Aldrinin vuoden 1962 tohtorin v„it”skirja avaruusalusten kohtaamisdynamiikasta oli niin uraauurtava, ett„ sen tietoja sis„llytettiin NA- SA:n suunnitelmiin. H„nen henkinen ja ruumiillinen voiman- sa olivat tehneet h„nest„ "oppikirja-astronautin" - v„sy- m„tt”m„n, vakavan ja erehtym„tt”m„n koneiden hallitsijan. Harvat arvasivat, ett„ kolmesta Apollo 11 miehest„ Buzz Aldrin palaisi Kuusta eniten muuttuneena. "L„ht”laskenta on ollut t„ysin h„iri”t”n", kuulutti kaiu- tin Cocoa Beachill„. "En„„ 40 sekuntia". Papit Vatikaanis- sa katsoivat televisiota: "35 sekuntia ja laskenta jat- kuu". Farmarit Australiassa painoivat transistoriradion korvilleen: "Vihre„ valo palaa yh„ Apollo 11:lle." Pakista- nissa kauppiaat kyyh”ttiv„t „„nett”min„ p”lyisille aukioil- le kyh„ttyjen korokkeiden „„rell„: "Aika miinus 15 sekun- tia, ohjaus on sis„puolinen". Jan Armstrong, joka oli ve- neess„ Banana-joella, t„hyili kaukaista hopeanhohtoista ra- kettia, jonka sis„ll„ h„nen miehens„ oli. "Kaksitoista, yk- sitoista, kymmenen, yhdeks„n, kahdeksan, seitsem„n, syty- tysjakso alkaa. Kuusi, viisi, nelj„, kolme, kaksi, yksi, nolla, kaikki koneet k„yv„t. Ensimm„inen valonpurkaus Saturnuksen alla oli useimpien katselijoiden h„mm„stykseksi „„net”n. Sokaisevan kirkas o- ranssinen liekki levisi niin nopeasti, ett„ „„ni pyyhkiy- tyi pois. Sitten "ukkosenjyr„hdykset" iskiv„t Cocoa Beac- hiin ja koko Florida tuntui vapisevan jalkojen alla. Viel„ sekunnin ja nelj„nneksen raketti pysyi liikkumattomana j„t- til„ism„isten pitimien varassa viiden moottorin synnytt„- ess„ 3,4 miljoonan kilon ty”nt”voiman. Pitimet k„„ntyiv„t syrj„„n. "Nousu. Nousu on alkanut kello yhdeks„n kolmekym- ment„kaksi." Ukkosenjyr„hdykset sulautuivat yhten„iseksi pauhuksi Sa- turnuksen noustessa alustaltaan. Raketti n„ytti nousevan hitaasti, vaikka se oli kuluttanut jo l„hes 40 000 kiloa polttoainetta. Mutta jo vajaassa minuutissa se saavutti tuntuvasti „„nen nopeutta kovemman vauhdin. Sen raketti- suihkusta l„htev„ s„dekimppu himmeni taivaalle ja melu h„- visi v„hitellen. Pian kaakossa n„kyi leimahdus, joka osoit- ti, ett„ raketin ensimm„inen vaihe oli palanut loppuun- ja oli putoamassa Atlanttiin. Samaan aikaan miehet makasivat avaruusaluksessa turvav”il- l„ kiinnitettyin„ ja kuuntelivat l„ht”tarkistuksen „„nt„, ainoaa yhteytt„ et„„ntyv„„n maailmaan. Lennon ensimm„iset sekunnit, joiden he tiesiv„t olevan vaarallisimmat, oli- vat my”s ep„todellisimmat. "... Emme tunteneet nousua... Tausta„„nien m„„r„ lis„„ntyi hieman muistuttaen aivan reit- tikoneen l„hd”n aiheuttamaa „„nt„", Aldrin muisteli j„l- keenp„in. Mutta raketin murtautuessa l„ht”tornistaan se al- koi keinua ja heilahdella tuoden mieleen junan, joka yrit- t„„ asettua raiteilleen. Sitten „kki„ kaikki tasaantui- ja miehist” tunsi Maan vetovoiman vaikutuksen Saturnuksen kiihdytt„ess„ nopeuttaan. Paine ei koskaan ylitt„nyt 4 g:- t„ (eli nelj„ kertaa normaali painovoma). Collins sanoi: "Saturnus on herrasmies, eik„ rusenna meit„ lentotuoleihim- me." Kolmessa minuutissa ensimm„inen kantoraketti oli k„ytet- ty loppuun ja astronautit retkahtivat eteenp„in turvav”i- den varassa j„ttim„isen raketin hidastaessa menoaan hetkek- si. Toinen vaihe syttyi ja painoi heid„t takaisin paikoil- leen. Kuusi minuuttia my”hemmin 160 kilometrin korkeudes- sa toinen vaihe oli palanut loppuun ja putosi pois, ja kol- mas vaihe kiihdytti Apollon vauhdin 7800 metriin sekunnis- sa. Yksitoista minuuttia ja 42 sekuntia nousun j„lkeen kolmannen vaiheen rakettimoottorit pys„ytettiin ja avaruu- salus kiisi „„nett”m„n„ Maata kiert„v„ll„ radallaan. Vaikka astronautit huomasivat leijuvansa yl”salaisin, he kykeniv„t katselemaan Maata ikkunoista. "Avaruudesta k„- sin sen (Maan) ilme oli melkein yst„v„llinen", Aldrin kir- joitti my”hemmin. "Saatoin muistaa, ett„ Maassa oli k„yn- niss„ sotia, mutta sellaisia asioita oli mahdoton ymm„r- t„„. Tuli ihmetelleeksi yh„ uudelleen, ett„ sotia yleens„ k„yd„„n, avaruudesta katsellen maanp„„ll„ tehtyj„ mieli- valtaisia rajoja ei voi n„hd„." "IHMISKUNNALLE JŽTTILŽISMŽINEN HARPPAUS": APOLLO 11 LASKEUTUU KUUHUN Osa 2: MATKA Ensimm„isen tunnin aikana radalla ollessaan astronautit valmistelivat l„ht”„ Kuuta kohti - kolmannen vaiheen vii- meist„ k„ynnistyst„, joka sinkoaisi Apollon Kuuhun viev„l- le radalle. Aikataulun mukaan sen tuli tapahtua toisen kierroksen puoliv„liss„. Astronautit k„viv„t nopeasti l„- pi "askareensa" - leijaillen valoisassa, harmaassa ohjaamos- sa he k„„nsiv„t kytkimi„, tarkistivat aseman t„htihavain- tojen perusteella ja s„„tiv„t suunnistuslaitteita. Apol- lo 11:n ollessa Australian yl„puolella se oli muuttunut "passiivisesta kuormasta aktiiviseksi kiertolaiseksi". Astronautit n„kiv„t toisen aamun koittavan - kaarevan heh- kuvan horisontin - pyyhk„istess„„n Tyynen valtameren yli ja l„hestyess„„n Etel„-Kaliforniaa. Sitten Apollo 11 ohit- ti Floridan ja ensimm„inen kierros Maan ymp„ri t„yttyi. L„ht””n Kuuta kohti oli nyt vajaa tunti. Miehet kiinnitti- v„t itsens„ tuoleihinsa. Viel„ kerran Etel„-Atlantti, Af- rikka ja Intian valtameri vilahtivat avaruusaluksen ikkunoi- den ohi. Sitten NASA:n Australian releasemalta tuli muo- dollinen lupa ihmisen merkityksellisimm„lle matkalle: "A- pollo 11, t„„ll„ Houston. Olette valmis kuulentoon." "Apol- lo 11, kiitos", vastasi Collins yht„ tyynesti kuin olisi vastaanottanut nimikortin. He olivat ylitt„neet nyt Tyynen valtameren. Kolme astronauttia j„nnitti Saturnuksen vii- meist„ r„j„hdyst„, joka sinkoaisi heid„t Kuuta kohti. Kuuhunlento alkoi tietokoneen t„sm„llisyydell„ kello 12.16. Viisi minuuttia ja 47 sekuntia nestem„inen happi ja vety paloivat 2200 asteessa ja sinkosivat 48 tonnin ava- ruusaluksen it„„np„in luotisuoraa rataa pitkin. Maan kaa- ren kaikotessa heid„n altaan Neil Armstrong lausahti h„nel- le harvinaisen tunteellisen huomautuksen: "Hei, Houston, Saturnus antoi meille loistavan kyydin." "N„ytt„„ silt„, et- t„ olisitte nyt matkalla", valvontakeskus vastasi. Sitten Collins suoritti taitoa vaativan siirron ja tela- koinnin. Ensin h„n irrotti komentomoduli Columbian Satur- nuksesta ja siirsi sen muutaman metrin p„„h„n paljastaen kuumoduli Eaglen, joka oli suojassa raketin rungossa. K„„n- netty„„n Columbian ymp„ri h„n ohjasi sen takaisin kuumodu- lia kohti, telakoitui siihen ja kuuli salpojen kilahduk- sen modulien kiinnittyess„ toisiinsa. Sitten h„n laukaisi jouset, jotka vapauttivat modulin sen rakettikotelosta. Apollo 11 oli nyt muutettu kaksoismuotoonsa, virtaviivai- sen Columbian ja h„m„h„kkim„isen Eaglen k”mpel”ksi yhdis- telm„ksi. Toisiinsa kiinnittynein„ n„m„ kaksi avaruusalus- ta kiisiv„t Kuuta kohti 11 kilometrin sekuntivauhdilla j„t- t„en Saturnuksen ylim„„r„iset osat ajelehtimaan avaruu- teen. Astronauteilla ei ollut paljoakaan teht„v„„ ennen kurs- sin korjaustietojen saapumista seuraavana p„iv„n„, ja he saattoivat rentoutua. He riisuivat k”mpel”t avaruuspuvut ja pukeutuivat mukaviin, kaksiosaisiin asusteisiin. Nopeas- ti loittoneva Maa vei suuressa m„„rin heid„n huomionsa. Vaikka se n„ytti aluksi s„ilyv„n "l„hikuvassa", he alkoi- vat huomata asteittaista kutistumista joka kerta sen ilmes- tyess„ uudelleen ikkunaan. (Alus py”ri eritt„in hitaasti ymp„ri tasatakseen auringon s„teiden kuumuuden.) Aldrin keksi nerokkaan tavan katsella Maata selv„sti ja vakaasti pienell„ kaukoputkella: "Se oli j„nnitt„v„ menetelm„. Mi- nimoidakseni kaikki aiheuttamani h„iri”t ja tuntemamme v„- r„htelyt, minun oli irrotettava varovasti k„teni kaukoput- kesta ja j„tett„v„ se kellumaan painottomana ikkunan e- teen. Sitten oli katsottava sen l„pi ja ennen kuin sen suunta muuttui, meill„ oli monen sekunnin ajan paljon parem- pi n„kyvyys." Kelluvan kaukoputken l„pi Maa n„ytti Mike Collinsin mu- kaan "ennen kaikkea hauraalta". "Avaruudesta n„htyn„ sii- n„ ei ole hituistakaan rosoisuutta. Sile„n„ kuin biljardi- pallo se tuntuu pysyv„n herk„ss„ tasapainossa Auringon ym- p„ri kiert„v„ll„ radallaan." Matkan toisena p„iv„n„ Houstonin tietokoneet totesivat suunnan olevan niin tarkan, ett„ tarvittaisiin vain v„h„i- nen kurssin korjaus. Se onnistui t„ydellisesti ja miehis- t”, joka oli rentoutunut ja onnellinen y”n syv„n unen j„l- keen, huomasi nauttivansa jopa avaruusannoksistaan. Kaikki astronauttien ruoka oli pakattu muovisiin pussei- hin sen vaaran v„ltt„miseksi, ett„ irralliset "herkkupa- lat" kelluisivat painottomina ymp„riins„ hytiss„ ja sotki- sivat elint„rkeit„ laitteita. Vaikka kiinte„„kin ruokaa o- li, kuten katkaravut ja keksit, valtaosa ruoasta oli jou- hoina, johon oli lis„tt„v„ pussillinen vett„ ja sitten se- koitettava. Syntynyt liemi imettiin pillill„. Kuten kaikki tuntemattomaan uskaltautuneet tutkijat, ast- ronautitkin pitiv„t vahtia y”n l„pi. Kahden miehen nukkues- sa kevyiss„ verkkomakuupusseissaan kolmas torkkui kuulok- keet korvillaan valmiina keskiy”n juttutuokioon Houstonin kanssa. Mutta lennonvalvonta pysyi melkein hiljaa, sill„ se tahtoi miehist”n saapuvan Kuuhun t„ysin rentoutuneena ja fyysisesti huippukunnossa. Avaruusaluksella ei ollut en„„ "ylim„„r„ist„" k„ytt”voi- maa, ja sen rataan vaikutti kolme vetovoimaa; Aurinko, Kuu ja Maa. Kahden ensimm„isen lentop„iv„n aikana Maa oli voimakkain kiskoen Apolloa, kunnes sen 11 kilometrin sekun- tivauhti hidastui noin 1,5 kilometriin sekunnissa. Kun se ohitti puoliv„lin torstaina ilt„p„iv„ll„, kahden muun tai- vaankappaleen vetovoima sai vallan ja Armstrongin tarkkaile- ma nopeusmittari alkoi j„lleen n„ytt„„ kasvavaa vauhtia. My”hemmin samana p„iv„n„ ja taas perjantaina Maan televi- siokatselijoille tarjottiin loistavia n„kymi„ omasta pla- neetastaan Apollo 11:n v„litt„min„. Er„„ss„ kohtaa leikki- mielinen Collins p„„tti tuottaa katsojille hieman huimaus- ta. H„n py”r„ytti televisiokameraa 180 astetta sanoen: "- No niin, hyv„t ihmiset, pit„k„„ tiukasti kiinni hatustan- ne. Aion k„„nt„„ teid„t yl”salaisin!" Vietetty„„n kolmannen "y”ns„" avaruudessa miehist„ tuli j„lleen vakavia astronautteja. Koska Kuu suojasi avaruusa- lusta Auringolta, he pys„yttiv„t Apollon py”rimisliikkeen ja k„„nsiv„t aluksen ymp„ri saadakseen tavoitteensa ensi kertaa l„hikuvaan. Kuu n„ytti pikemminkin pelottavalta kuin kauniilta. Tavoitellen hermostuneena huumoria Arm- strong sanoi: "Se on matkan hinnan arvoinen n„ky." Collins luonnehti sit„ "el„m„ns„ kunnioitusta her„tt„vimm„ksi pal- loksi". Suunnaton, h„m„r„, kallioinen, auringonvalon ke- h„n ymp„r”im„ Kuu n„ytti k„sin kosketeltavalta. Avaruusa- lus kiihdytti tasaisesti vauhtiaan ja jatkaisi n„in, kun- nes siirtyisi Kuuta kiert„v„lle radalle varhain seuraavana iltap„iv„n„. Sen j„lkeen jarruraketit palaisivat kuuden mi- nuutin ajan hidastaen Apollon vauhtia kylliksi, jotta Kuu pystyisi vet„m„„n sen radalleen. "Apollo 11, t„m„ on Houston", sanoi lennonvalvonnan „„ni hieman kello 13 j„lkeen, kun avaruusalus kiiti yli Kuun va- semman puoleisen kyljen. "Kaikki n„ytt„„ toimivan hyvin Kuun taakse ment„ess„. N„emme teid„t taas toisella puolel- la." N„ihin sanoihin katkesi astronauttien radioyhteys maa- palloon. Kuuta kiert„v„lle radalle siirtyminen oli ajoitet- tu tapahtuvaksi kello 13.22, ja jollei jarrutusraketti syt- tyisi, Houston ei voisi tehd„ mit„„n est„„kseen astronaut- teja katoamasta ulkoavaruuteen. Sekunnin tarkkuudella Apollon suuri moottori her„si el„- m„„n. Se jylisi kuusi minuuttia ohjaten avaruusaluksen ra- dalle, jonka l„hin piste oli 114 ja kaukaisin 313 kilomet- rin p„„ss„ Kuun pinnasta. Vajaat puoli tuntia my”hemmin A- pollo siirtyi Kuun oikealle puolelle, ja Collins kykeni vastaamaan lennonvalvonnan levottomiin kutsuihin. HOUSTON: "Apollo 11, t„„ll„ Houston. Mit„ kuuluu?" COL- LINS: "Kuulemme teid„t selv„sti, Houston." HOUSTON: "Hyv„ on... Voisitteko toistaa raportin rakettimoottorin k„yt”s- t„?" COLLINS: "Se oli kuin - se oli t„ydellinen." Maailma heng„hti helpottuneena. Mutta astronautit, joil- la oli edess„„n sekunnilleen nelj„n tunnin p„„st„ viel„ vaativampi siirtymisvaihe alemmalle radalle, eliv„t yh„ j„nnityksess„. Tuo rakettimoottorin k„ytt”, jonka tarkoi- tuksena oli siirt„„ heid„t l„hes py”re„lle radalle l„hem- m„ksi Kuuta oli, kuten Aldrin my”hemmin kertoi, "„„rimm„i- sen t„rke„... Se oli teht„v„ t„sm„lleen oikeassa paikassa- ja t„sm„lleen oikeaan aikaan. Jos odottaisimme niinkin v„- h„n kuin kaksi sekuntia liian kauan, t”rm„isimme Kuun toi- seen puoleen." Mutta vaihe 2 tapahtui sekunnin murto-o- san tarkkuudella, ja avaruusalus laskeutui 97 kilometrin korkeuteen. Astronautit n„kiv„t alapuolellaan ep„tasai- sen, kraatereita t„ynn„ olevan hedelm„tt”m„n, kuivan, il- mattoman ja v„ritt”m„n maiseman, joka odotti ensimm„ist„ ihmisjalan painallusta. "IHMISKUNNALLE JŽTTILŽISMŽINEN HARPPAUS": APOLLO 11 LASKEUTUU KUUHUN Osa 3: LASKU Lauantai muuttui sunnuntaiksi 20. hein„kuuta - suunnitel- luksi laskeutumisp„iv„ksi - ja kolme miest„ vaipui uneen. Apollo 11 jatkoi kulkuaan avaruuden l„pi siirtyen Kuun p„i- v„st„ Kuun y”h”n ja j„lleen takaisin tunnin v„lein. Arm- strong oli peitt„nyt hytin ikkunat, jotta Kuun kirkas, h„i- k„isev„ valo ja Maan valon pehme„mm„t s„teet eiv„t h„iritsi- si miehist”n unta. "Apollo 11, Apollo 11, 'Musta ryhm„' toivottaa hyv„„ huo- menta." Uniselta Collinsilta meni 20 sekuntia mikrofonin napin l”yt„miseen ja vastaamiseen: "Hyv„„ huomenta, Hous- ton... Te kaverit her„„tte aikaisin." "Kyll„...", lennon- valvonta vastasi iloisesti, "te taisitte vedell„ hirsi„ oi- kein perusteellisesti." V„syneet astronautit s”iv„t aamiaisen ja joivat pussilli- sen haaleaa kahvia. Sitten oli aika pukeutua avaruusa- suun. Aldrin ja Armstrong pukivat ylleen nestej„„hdyte- tyt, putkimaiset alusasut, ahtautuivat j„ykkiin avaruuspu- kuihinsa, kiristiv„t kyp„r„ns„ ja kiinnittiv„t hihnoilla kantamukset selk„„ns„. Armstrong oli ensimm„isen„ valmis ja ry”mi telakointiluukun l„pi kuumoduliin. Collins aut- toi ty”nt„m„ll„ heit„ kuin kahta suurta pesus„kki„ pyykki- koneeseen. Sitten Collins sulki luukut ja sanoi radion kautta: "Ottakaahan rauhallisesti Kuun pinnalla." H„n n„- p„ytti katkaisijaa ja kuumoduli alkoi kellua poisp„in me- tallip„„llys auringossa kimaltaen. "Kotkalla (Eagle) on siivet!" Aldrin huusi voitonriemuisesti. Kello oli 13.47 hein„kuun 20. p„iv„n„ 1969. Columbia ja Eagle erosivat Kuun takana. Ilmestyess„„n j„l- leen n„kyviin ne olivat yh„ l„hell„ toisiaan. Kadotessaan uudelleen Kuun taakse, Collins sytytti erotusraketin ja li- s„si alusten v„limatkan 335 metriksi. Kahdeksan minuuttia my”hemmin kuumodulin laskeutumisraketti syttyi ja alkoi kul- jettaa Aldrinia ja Armstrongia tasaisesti alasp„in laskeu- tumispaikkaa kohti. Se oli suuri, paljas tasanko nimelt„ Mare Tranquillitatis, Rauhallisuuden meri, joksi er„s ita- lialainen jesuiitta-astronomi oli sen ristinyt 1651. Kiinnitettyin„ hihnoilla hytin sein„„n seisovaan asen- toon astronautit saivat v„hitellen "painoa" Kuun vetovoi- man kasvaessa. Aldrin, joka huusi koko ajan tietokoneen n„ytt”laitteen lukuja komentajalle, arveli ett„ h„n var- maankin kuullosti "lavertelevalta harakalta" h„mmentyneis- t„ kuuntelijoista Maan p„„ll„. Armstrong oli laitteita tarkkaillessaan tavanomaisen vaitelias. H„nen pulssinsa hakkasi kuitenkin 156 ly”nti„ minuutissa - kaksinkertai- nen m„„r„ normaaliin verrattuna. Žkki„ syttyi keltainen valo ja Armstrongin tyyni „„ni il- moitti "12 02, 12 02". Apollo-ohjelman miljoonista luvuis- ta n„m„ olivat ne, joita lennonvalvonta v„hiten toivoi kuu- levansa: "12 02" oli h„lytyskoodi, joka merkitsi, ett„ tie- tokone piti laskeutumisteht„v„„ liian suurena rasituksena miehille. Muutaman sekunnin ep„r”innin j„lkeen Houstonin lennontark- kailijat arvioivat, ett„ ongelma poistuisi itsest„„n elekt- ronisesti ja Armstrongille annettiin laskeutumislupa. Eag- le toimi t„ydellisesti. Ohutjalkaisen aluksen laskeutumis- vauhti oli 40 metri„ sekunnissa. Matkaa Kuuhun oli nyt vain 1500 metri„. Armstrong tarkkaili Kuun pintaa ja pe- l„styi sit„ maastoa, johon tietokone oli heit„ johtamas- sa. "... Olimme aivan varmoja, ett„ laskumme menisi hie- man 'pitk„ksi' (eli ihanteellisen laskeutumispaikan o- hi)... Pudottuamme 300 metriin oli aivan ilmeist„, ett„ a- lus yritti laskeutua kivikkoiselle kent„lle... Noiden loh- kareiden koko h„mm„stytti minua. Jotkut niist„ olivat jo- pa auton kokoisia. N„ytti lis„ksi kuin olisimme tulleet niiden p„„lle melko lujaa." Mutta viile„n harkitusti Armstrong kurkottautui tietoko- neen „„reen ja kumosi sen m„„r„ykset. Kun matkaa oli en„„ 150 metri„, h„n itse alkoi ohjata avaruusalusta ja siirsi sen tasaiselle alueelle lohkareiden taakse. Houston varoit- ti h„nt„ kiireesti, ett„ polttoainetta oli j„ljell„ en„„ 60 sekunniksi. Jos se loppuisi ennen laskeutumista, Eag- le r„s„ht„isi mille tahansa alla olevalle kalliolle. Ald- rin jatkoi v„limatkan ja kulmien luettelemista. "12 metri- „, alas kaksi ja puoli. Nousee hieman p”ly„, 9 metri„, kak- si ja puoli alas. Heikko varjo... Ajaudutaan hieman oikeal- le." Mutta polttoaine kului - vain 30 sekunnin verran o- li j„ljell„ - ja Eagle leijaili yh„ harmaan tomupilven yl- l„. Miljoonat radiokuuntelijat kaukaisella maapallolla pi- d„tteliv„t henke„„n. Mutta sitten Eaglen laskujalustat pai- nuivat p”lyn l„pi ja tavoittivat Kuun pinnan. "Houston. Rau- hallisuuden tukikohta t„„ll„. Eagle on laskeutunut", Armstrong kertoi. Kello oli 16.17 sunnuntaina, 20. hein„kuuta 1969. Astro- nauteilla ei ollut aikaa taputtaa toisiaan selk„„n, ennen kuin l„ht”laskenta aloitettiin h„t„nousun varalta. Jos maa- asema, joka "tutki" kuumodulia potilastaan tarkastavan l„„k„rin lailla, toteaisi keskeytt„misen v„ltt„m„tt”m„ksi, Armstrong m„„r„tt„isiin k„ynnist„m„„n nousuraketti heti ja liittym„„n Collinsiin Kuuta kiert„v„ll„ radalla. Mut- ta helpottuneena h„n kuuli Houstonin ilmoittavan, ett„ Eag- le voi pysy„ Kuussa. Neil Armstrong katseli Eaglen ikkunoista aluetta, jota h„n pian tutkisi. Kolkko valonh„my ja sysimusta pimeys loi- vat siihen aavemaisen kontrastin. Alueella oli joukko kraattereita, jotka olivat halkaisijaltaan puolestatoista viiteentoista metriin, joitakin harjuja ja et„„ll„ kukku- la. Tasanko johon h„n oli laskeutunut, oli tuhansien pien- ten kraattereiden arpeuttama. Monimutkaisten paikanm„„ritysten j„lkeen Armstrongin ja Aldrinin piti ohjelman mukaan lev„t„ nelj„ tuntia, ennen kuin he p„„sisiv„t ulos Kuuta tutkimaan. Henkil”kohtaisis- ta varusteistaan Aldrin nautti tilkkasen viini„ ja leip„„ er„„nlaisena ehtoollisena Kuussa. H„n tunsi „killist„ tar- vetta olla yksin ja l„hetti viestin maahan: "Houston, t„„ll„ puhuu kuumodulin pilotti. Pyyt„isin muutaman het- ken hiljaisuutta. Haluaisin pyyt„„ kaikkia kuuntelijoita miss„ he ovatkin ja keit„ he ovatkin, miettim„„n hetken mieless„„n viime tuntien tapahtumia ja kiitt„m„„n omalla ta- vallaan." Armstrong olisi halunnut p„„st„ ulos. H„n kertoi: "... pinta vaikutti hyvin l„mpim„lt„ ja houkuttelevalta. Se n„ytti mit„ miellytt„vimm„lt„ auringonottopaikalta." Astro- nautit olivat liian kiihtyneit„ nukkuakseen ja he pyysi- v„t lupaa aloittaa historiallinen kuuk„vely kolme tuntia aikaisemmin. Niinp„ kello 22.51 Apollon komentaja laskettu- aan ilman ulos kuumodulista avasi sen luukun ja ponnistau- tui ulos. H„n laskeutui Eaglen tikapuita hitaasti, ettei repisi pukunsa kangasta aluksen pist„v„„n metalliosaan. Menness„„n h„n poisti linssinsuojuksen ulkopuolisesta tele- visiokamerasta, ja katselijat, jotka t„h„n menness„ eiv„t olleet saaneet yht„„n kuvallista raporttia pinnan tapahtu- mista, n„kiv„t astronautin valmiina astumaan Kuuhun. Tik- kaiden viimeinen piena oli l„hes metrin p„„ss„ maasta. Armstrong ilmoitti: "Aion nyt astua pois kuumodulista." E- p„selv„ valkoinen hahmo vajosi yht„ pehme„sti kuin sukelta- ja valtameren pohjaa kohti. "Ihmiselle t„m„ on pieni as- kel", h„n sanoi koskettaessaan Kuuta, "ihmiskunnalle j„t- til„ism„inen harppaus." Kuunpinta tuntui pehme„lt„ raudoitettujen saappaiden al- la, mutta kun h„n koetti ottaa n„ytteit„ maaper„st„, h„n l”ysi vain kovaa kalliota. Pomppimalla kevyesti heikossa painovoimassa (h„nen "maapainonsa" olisi ollut raskas puku mukaanlukien 163 kiloa, t„„ll„ se oli vain 27 kiloa) h„- nen oli hieman vaikea liikkua. "Tuo n„ytt„„ kauniilta, Neil", Aldrin sanoi odottaen k„r- sim„tt”m„n„ Eaglen hytiss„. "Siin„ on omaa karua kauneut- taan", Armstrong my”nsi. "Se muistuttaa paljon Yhdysvalto- jen aavikoita." V„litetty„„n muutamia geologisia havainto- ja Houstoniin h„n kutsui toverinsa liittym„„n seuraan. "- Kaunista. Kaunista!" toisteli Aldrin katsellen haltioitunee- na ymp„rilleen. My”hemmin h„n tunnusti olleensa kananli- halla saappaidensa koskettaessa Kuuta. "Minuun vaikutti e- rityisesti varjojen pimeys ja aution maan v„linen yhteys. V„rit vaihtelivat p”lynharmaasta vaaleaan kullanruskeaan ja olivat samanlaiset yll„tt„v„„ poikkeusta lukuunottamat- ta: meid„n kuumodulimme, joka loisti kirkkaasti muuten v„- ritt”m„ss„ maisemassa mustine, hopeisine ja kirkkaan orans- sisine v„reineen. Olin n„hnyt Neilin puvun tuhansia kerto- ja aikaisemmin, mutta Kuussa sen ep„luonnollinen valkoi- suus tuntui tavattoman hohtavalta, erilaiselta kuin mi- k„„n ennen n„kem„ni valkoinen." Molempia miehi„ vieh„tti Kuun jauhomainen pinta. Koska il- maa ei ollut, heid„n k„velless„„n hiekkajyv„set lensiv„t suoraan yl”s ja putosivat alas taidokkaiksi kuvioiksi. "Ei- k” t„m„ ole hauskaa?" Armstrong sanoi kuulostaen pikemmin- kin pienelt„ pojalta kuin toistaiseksi karuimman seudun tut- kijalta. Kannettavat ilmastointilaitteet viilensiv„t astronautte- ja heid„n loikkiessaan kengurun tavoin suorittamassa tutki- musohjelmaa. He pystyttiv„t seismografin rekister”im„„n Kuun t„r„htelyj„, laserheijastimen mittaamaan Maan ja Kuun et„isyytt„ ja laitteen mittaamaan aurinkotuulta. He ke- r„siv„t my”s geologisia n„ytteit„ ja vasaroivat Yhdysval- tain lipun kovaan maaper„„n. Se pysyi pystyss„ vain nipin napin ja "lepatti kuvitellussa tuulenpuuskassa" (lippu o- li tuettu metallilangalla). Miehet pys„htyiv„t tervehti- m„„n sit„ juhlallisesti. Huolimatta Kuun pienest„ painovoimasta he huomasivat v„sy- v„ns„ nopeasti. Armstrong oli viett„nyt kaksi tuntia ja 20 minuuttia ulkona, Aldrin noin kaksi tuntia. Luotuaan viimeisen katseen Kuun maisemaan he nousivat kuumoduliin. V„synein„ he sulkeutuivat alukseen ja lep„iliv„t p”lyisis- s„ avaruuspuvuissaan, mutta huomasivat nukkumisen olevan vaikeaa. Collins nukkui makeasti Columbian tilavassa hytis- s„ 97 kilometri„ heid„n yl„puolellaan. Selitt„m„t”n pelko, joka ep„ilem„tt„ h„iritsi Neil Armst- rongin ja Buzz Aldrinin lepoa, poistui kello 13.54 seuraa- vana p„iv„n„, maanantaina. T„sm„lleen ajallaan Eaglen nou- suraketti syttyi, ja pieni kapseli alkoi nousta j„tt„en h„- m„h„kkijalkaisen laskeutumisosan Kuun pinnalle pysyv„ksi muistoksi. Siihen oli kiinnitetty laatta, johon oli kaiver- rettu kolmen astronautin ja presidentti Richard M. Nixo- nin nimi sek„ viesti, joka kuului: "T„„ll„ miehet Maa-pla- neetalta ensimm„isen kerran laskeutuivat Kuuhun hein„kuus- sa 1969 jKr. Tulimme rauhallisin aikein koko ihmiskunnan puolesta." Kun Aldrin oli paljastanut laatan, h„n mietti, milloin ihminen seuraavan kerran n„kisi nuo sanat. Eagle nousi radalleen ja kohtasi virheett”m„sti Columbian ja pa- luu Maahan alkoi 195 tuntia ja 18 minuuttia l„hd”st„, puo- li minuuttia aikataulusta edell„. TEKSTILŽHTEET First on the Moon: A Voyage with Neil Armstrong, Michael Collins and Edwin E. Aldrin, Jr. Written with Gene Farmer and Dora Jane Hamblin. Copyright 1970 by Little, Brown & Co. Pub. in the U.K. by Michael Joseph, Ltd. Carrying the Fire by Michael Collins. Reprinted with permission of Farrar, Straus & Giroux, Inc. Return to Earth by Col. Edwin E. "Buzz" Aldrin with Wayne Warga. Copyright 1973 by Aldrin-Warga Associates. Reprinted by permission of Random House, Inc. Appointment on the Moon by Richard Lewis. The Viking Press, 1969.